Jouluaattoa

Aattoaamu valkeni täällä lits-läts -ääniin. Vettä tuli tosiaan tasaista tahtia ja vaikkei voinut rankkasateeksi kutsua, niin ihan reilusti sitä saatiin ja vielä, kun koko yön oli tullut. Tämä kuva on otettu puoli kuuden maissa iltapäivällä eli harmaus jatkui, vaikka sade oli melkein lakannut. Tuuli sen sijaan alkoi yltyä ja kilkatteli takakuistin tuulikannelta iloisesti.


Olin päässyt hyvään alkuun eilen ja tänään jatkoin ruokien tekemistä. Vaikka olimme ihan kolmestaan, niin oli silti kivaa puuhastella uusien reseptien parissa ja valmistaa jotakin hyvää jouluaaton aterialle.

Neljä perunaa pääsi uuniin hautumaan noin tunniksi ja ne muussasin ja niistä syntyivät ne "tater totsit". Yleensähän "tater totsit" ovat sellaista lastenruokaa, mutta näissä oli vähän enemmän jujua ja jo se, että tein ensin uuniperunoita, joita käytettiin runkona, osoitti, että vaivaa oli nähty hieman tavanomaista enemmän. Kulinaristit väittävät, että uuniperunat antavat muussille enemmän makua kuin keitetyt ja minun reseptissäni nimenomaan piti käyttää uuniperunoita. Keitetyt tahtovat olla vetisempiäkin ja sitä ei nyt kaivattu.

Paistoin perunapyörykät takakuistilla käyttäen hyväkseni sähköwokkia. Se on osoitautunut mainioksi paistovälineeksi tämänkaltaisille ruoille ja käryt jäävät ulos.

Kana päätyi kuumaan uuniin. Ensin pariksikymmeneksi minuutiksi yksinään ja sitten toisen mokoman aikana laitoin viereen astian, jossa oli valkoista parsaa ja kevätsipuleita (ynnä ripaus suolaa, mustapippuria ja loraus öljyä).

Miso-mirin -marinoitu tilapia valmistui nopeasti paistinpannulla. Simppeli, mutta hyvä ruoka.

Jälkiruokana oli kirsikka-semifreddo, joka oli jo valmista eilisen jäljiltä. Pikkufiba tosin tapahtui, sillä minun olisi pitänyt säästää osa kirsikkasoseesta, jota olisi sitten lusikoitu semifreddon päälle tarjoiltaessa. Minähän reilusti lisäsin koko sosemäärän kermavaahto-valkuaisvaahtosekoitukseen ennenkuin tajusin erheeni. No eipä ollut paha moka. "Tämä maistuu joululta!" oli Juniorin kommentti nautiskellessaan semifreddoa. Niinpä! Taikana oli se ripaus kardemummaa...

Ranskalainen sipulikeitto jäi tekemättä, koska alkoi näyttää siltä, että lajeja olisi muutenkin riittämiin. Lupasin Juniorille, että sitä tehdään joulupäivänä.

Twiks-palaset saivat tänään viimeisenä silauksena suklaakuorrutuksen. Niitä ei tosin ole vielä maistettu, sillä ruokia piisasi.

Jouluvalmisteluja

Yritän kirjoittaa blogia, mutta Oliivi on vallannut tuolini ja Yapi rohmuaa suurimman osan pöytätilasta.  Kissanpäivät tosiaan!

Kävin Juniorin kanssa viime lauantaina paikallisen Suomiseuran joulujuhlassa ja sepä olikin ihan mukava tapahtuma. Olimme mukana myös viime vuonna, mutta sitä ennen ehti olla useampi välivuosi. Tällä kertaa oli paikalla ehkä pikkasen toistasataa henkeä lapset mukaanlukien. Olin lupautunut tekemään riisipuuron ja sekahedelmäkeiton ynnä puolet tarvittavasta graavilohimäärästä, Koska en ole mikään pitokokki, niin konsultoin Rouva Raadelmaa, jolta sain asiantuntijan ohjeet raakaainemääriin ja vähän yleisohjeita.

Stressasin hieman, sillä meillä oli kyllä kooltaan sopiva 10 l kattila, mutta se oli niin ohutpohjainen, että puuro ehti palaa juuri sen verran pohjaan, että otin keittohommat uusiksi pienemmissä, mutta paksupohjaisemmissa kattiloissa. Onneksi aika riitti ja sain aikaiseksi oikein hyvää puuroa! Ja se iso kattila oli mainio kiisselin valmistamiseen. Seniori oli hankkinut tuon ison kattilan tehdessään kanalientä, mutta ei se tosiaan mikään puurokattila ole. Olin unohtanut, miten ohutpohjainen se on, koska se viettää suurimman osan aikaa keittiökaapin ylähyllyn perimmäisessä nurkassa.

Graavilohi onnistui puolestaan vallan erinomaisesti ja kaikki meni. Ei loppunut kesken, mutta ei myöskään jäänyt paljon santsauskierrokselle.

Miso ja mirin kalamarinadiin

Minulla oli lyhyt työviikko eli vain vain tämä tiistai eli 23.12. piti ahkeroida. Olin siinä onnellisessa tilanteessa, että minulla oli jemmassa lomapäiviä ja yhden pidin maanantaina, toisen pidän perjantaina ja kaksi ensi viikolla ja vielä jäi kaksi rästiin, mutta onneksi niistä maksetaan. Nyt olen - ja itse asiassa koko perhe - päässyt joululomalle: minulla tätä riittää viikon verran, Seniorilla ensi maanantaihin asti ja Juniorilla luennot alkavat vasta 12.1.


Jaa että mitäkö me jouluna syödään? Voin vakuuttaa, ettei mitään perinteistä suomalaista, sillä kinkkua, kalkkunaa, laatikoita, rosollia, graavilohta, puuroa & kiisseliä, joulutorttuja, pipareita jne tuli napa täyteen lauantaina. Tänä vuonna olisi kiikarissa kala, kana, perunapyörykät, semifreddo, Twiks-tangot ja alkuruokana Juniorin pyynnöstä ranskalainen sipulikeitto. Twiksejä lukuunottamatta reseptit ovat mainion Bon Appetit -lehden sivuilta ja ne Twiksit tietysti Rouva Raadelman kokoelmista.

Tilapia maustumassa

Kana on Soy-Glazed Chicken Thighs with Asparagus and Scallions (toukokuu 2014)
Perunapyörykät "Tater Tots" with Spicy Mayonnaise (toukokuu 2014)
Kala on Miso-Yaki Sea Bass (huhtikuu 2013)
Semifreddo on Plum Semifreddo (heinäkuu 2013)






Voin jo nyt paljastaa, että käytän kalana tilapiaa, koska sitä sea bassia ei tullut kaupassa vastaan (enkä lähtenyt varta vasten farmers´ markettiin ostoksille) ja semifreddossa on tuoreiden luumujen asemasta purkkikirsikoita. Ei näet oikein ole luumuaika.

Semifreddosmarjaoseen valmistus meneillään

Semifreddo matkalla pakastimeen

Hankin tosiaan punaisia ja keltaisia purkkikirsikoita ja koska ne olivat sokeriliemessä, en enää lisännyt keitettäessä enempää sokeria, mutta toki sen ½ tl jauhettua kardemummaa, jota reseptissä pyydettiin. Ah, miten ihana maku siitä tuli!! Riittävä, muttei päällekäyvä. Tuo semifreddo toi myös mieleeni meillä aikoinaan joulujälkiruokana olleen Charlotte Roussen. Se oli vuosia äidin bravuurinumero ja vaikkei semifreddossa ole kääretorttua, niin nuo värit antoivat minulle deja vu -tunnelmat. Nyt aatonaattona on se tilanne, että tilapia on marinoitumassa, semifreddo on pakastimessa ja Twiks-palaset odottavat takakuistilla huomiseen asti, että saavat suklaakuorrutuksen. Kana, perunat ja sipulikeitto kehkeytyvät huomisen aikana, koska niitä ei oikein voinut esivalmistella.

Tarina jatkuu...

Askarteluja

Viimeisen viikon aikana olen löytänyt pari kiintoisaa askarteluideaa, joita on täytynyt päästä kokeilemaan. Molemmat liittyvät palloihin ja molempiin löytyi tarveaineet kotoa tai melkein löytyi, sillä ilmapalloja piti hankkia.

Ensimmäiseen tarvitsin kirkkaita lasisia joulukuusen palloja ja väriliidun palasia ynnä lämmönlähde, jollaiseksi ehdotettiin hiustenkuivaajaa. Lasipallon sisälle laitetut liidunpalat alkoivat sulaa melko nopeasti ja palloa pyörittelemällä väri levisi näppärästi. Lopputulos oli vähän kuin Murano-lasia ikään ja koska väri on sisäpuolella, niin ei tule sotkua. Tietysti samantyyppisen tuloksen voisi saada valuttamalla maalia palloon ja pyörittämällä, mutta väriliitu kuivuu nopeammin.

Lasi tietysti tulee kuumaksi käsittelyn aikana, joten näppinsä pitää suojata, mutta muuten touhu oli helppoa ja hauskaa. Minulla oli vain kolme palloa jemmassa, mutta olisin mielelläni tehnyt noita enemmänkin, kun kerran alkuun pääsin.

Toiseen pallojuttuun tarvittiin ilmapallo, paperinarua, talouskelmua ja Modge Podgea tms liimaa. Minulla oli jäänyt paperinarua valoryijyprojektini jäljiltä ja sitä näytti olevan riittävästi parin kolmen pallon tekemiseen, joten ei muuta kuin asiaan! Ilmapallo puhallettiin täyteen ja peitettiin kelmulla.

Paperinaru kostutetiin liimalla ja pyöriteltiin pallon ympäri.

Liiman annettiin kuivua, sitten ilmapallo puhkaistiin, kelmu poistettiin ja jäljelle jäi paperinaruinen kepeä pallo. Siinä juttu kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta tietysti sen kelmun poistaminen vaati vähän työtä, koska se takertui jonkinverran liimaan. En tiedä, olisiko vahapaperi tai leivinpaperi parempi vaihtoehto; ehkä irtoaisi helpommin???

Toisaalta minun esteettistä silmääni eivät pienet kelmunriekaleet häiritse, sillä ne näyttävät melkein jäältä.

Jos haluaa, niin pallon sisälle voi laittaa sykerön jouluvaloja. Ehkä kokeilen vielä sitäkin, mutta nyt juuri palloni ovat au naturel.

Että näin meillä joulua valmistellaan!

Spatchcocked turkey

Valmistelut

Spatchcocked on minulle uusi sana, mutta oppia ikä kaikki, kun Bon Appétit -lehteä lukee. Uusimmassa numerossa oli - kuinkas ollakaan - kiitospäivään liittyviä ohjeita heti enemmänkin ja sieltä löytyi myös tämä kalkkunaresepti. Koska meille ei ole tulossa mitään suuria kemuja torstaina, niin ensialkuun en edes aikonut ruveta paistamaan tipua, mutta en saanut spatchcockia mielestäni. Meillä oli aina kotona joulukalkkuna, vaan eipä enää kovin usein tule valmistettua. Ostin kaupasta pienimmän mahdollisen kalkkunan (6 kg) ja sain vieläpä tuoreen sellaisen, niin ei tarvitse sulatella.  Tässä kuvassa ollaan vielä aika tiukkana.

Rupesin tekemään maustesekoitusta tänään ja spatchcockasin linnun, joka lähinnä tarkoitti litistämistä. Mitä tasapaksummaksi lihan saa, sen tasaisemmin ja nopeammin se tulee kypsymään. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, touhu vaati vähän raakaa voimaa ja tukevia keittiösaksia. Lopputulos on näin letkeä.

Maustesekoitukseen tuli timjamia, rosmariinia, suolaa, mustapippuria, fariinisokeria, paahdettuja & murskattuja aniksensiemeniä ja raastettua appelsiininkuorta (joka tosin minulla on mandariininkuorta, koska meillä oli niitä hedelmiä kotona). En olisi itse osannut valita moista yhdistelmää, mutta tuo oli em. lehdestä peräisin eikä ollut mitenkään luotaantyöntävä ja kaiken lisäksi pidän aniksenmausta. Luulin minulla olevan ylenmäärin mausteita, mutta kaikki meni.

Tässä maustesekoitus valmiina käytettäväksi.

Nyt juuri ollaan siinä vaiheessa, että tipu on saanut maustekuorrutuksen ylle, alle ja sisään ja on siirtynyt jääkaapin puolelle odottamaan huomista paistamista.

Täällä on tapana tarjota kalkkunan kanssa merkillistä laatikkoruokaa, joka kulkee dressingin tai stuffingin nimellä. Aivan kammottavaa mönjää pahimmillaan eikä parhaimmillaankaan kuulu suosikkeihini. On aika vähän ruokia, joista en pidä, mutta tuon jätän mielelläni väliin. Yhdistävänä tekijänä siinä tuntuu olevan korppujauhot tai kuutioidut leivänpalat, mutta sen jälkeen ohjeita on yhtä paljon kuin tekijöitä. Turha kuitenkaan meillä odottaa saavansa.

 Jatkoa seuraa...

Kiitospäivän osuus

Tänään oli ohjelmanumerona kalkkunanpaisto, muiden ruokien valmistus ja jälkiruoan viimeistely.

Otin kalkkunan jääkaapista, huuhtelin sen nopeasti, kuivasin ja laitoin odottamaan uunin lämpenemistä. Sillä aikaa tein voiteluun käytettävän öljyseoksen (oliiviöljyä, paahdettuja aniksensiemeniä ja muutama suikale appelsiininkuorta; nuo keitettiin pari minuuttia ja sitten sai jäädä odottamaan käyttöä.

Tipu meni uuniin - ensin puoleksi tunniksi n 230 oC and sitten noin tunniksi n 180 oC. Ennen uuniinlaittoa voitelin linnun ja laskettuani asteita, voitelua jatkettiin parinkymmenen min välein. Kuumemmat asteet ehtivät antaa hyvin väriä ja huolestuin jo, ehtiikö liha kuivua ennen kypsymistä. Huoleni osoittautui aiheettomaksi, sillä saimme syödä sekä kypsää että mehevää ruokaa. Huusholli tuoksui rosmariinilta...

Kalkkunan kanssa sopi karpalohyytelö, joka valmistui nopeasti pakastemarjoista. Täkäläiset karpalot ovat paksukuorisia megakokoisia pallukoita.

Lisänä oli juniorin toiveesta jamssilaatikkoa ja herneitä. Tässä oma jamssilaatikkoni menossa uuniin. Yhtä hyvin sen olisi voinut tehdä kuin perunamuussin ikään ja jättää uunivaiheen pois. Täkäläinen jamssilaatikko on niin makeaa, että saa hampaat kippuralle, mutta omani oli vähän hillitympää. Siitä tosin tuli hitusen kuivahkoa, mutta muuten oli kelvollista.

Ruokajuomana upouutta beaujolaisea, jonka ostin oikeastaan vain iloisen etiketin perusteella. Halusin jotakin kepeähköä punaista viiniä ja tuo oli kyllä meidän makuun.

Jälkiruokana oli Twiks-palaset, joka ohje - taas kerran - on peräisin Rouva Raadelman kokoelmista. Tein ne eilen suklaakuorrutusta vaille valmiiksi ja tänään viimeistelin tuotteen. Todella näppärä jälkiruoka, kun haluaa jotakin pientä makeaa ja nämä maistuvat kaikenikäisille.







Täytyy sanoa, että oikein onnistunut kiitospäivän menyy. Ruokaa oli juuri sopivasti ja oli hauska kokeilla tuota uutta kalkkunanpaistotapaa, koska se toden totta nopeutti keittiötouhuja ja jopa seniori halusi oppia, miten sitä tehdään (ja se on jo paljon se).

Tästä onkin hyvä jatkaa huomiselle, joka on sattumoisin meidän 22 hääpäivä.

Ompeluksia

Hups! Melkein kuukausi kulunut sitten viime postauksen, mutta eipä tässä ole kovin kummoisia tällä välin tapahtunut. Nyt on kuitenkin kiitospäivänviikko tulossa ja olen järjestänyt itselleni lomaa maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikko olisi muutenkin vapaata töistä. Eipä hassumpaa!

Olin oikein aikaansaava tänään: Meillä oli ollut alivuokralaisina kaksi kissaa heinäkuusta lähtien, kun omistajansa taloa rakennettiin, mutta tänään päästiin lopulta siihen vaiheeseen, että C haki mirrinsä uuteen kotiin. Ihmeen hyvin tämä homma sujui lähes 4½ kuukautta, vaikka meillä on kolme kissaa omasta takaa. Pystyimme kuitenkin pitämään joukot erillään minun mainion johtamistaitoni turvin. Lainakissojen lähdettyä siivosin niiden käytössä olleet tilat ja huomenissa - jos ilmat sallivat - vetäisen takakuistin painepesurilla. C:n kissat olivat enimmäkseen siellä kuistilla, mutta parin viime viikon kylmien öiden aikana olin tuonut ne ns. radiohuoneeseen. Ai niin, onko ollut juttua, että minulla ja Seniorilla on radioamatööriluvat? Ei tosin olla oltu erityisen radioaktiivisia aikoihin, mutta luvat ovat voimassa ja uusimme ne seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi loppukeväästä.

Kun nyt olin alkuun päässyt, niin samalla siivosin huushollin muutenkin ja sitten siirryin ulos ja sain lopulta ruohonleikkurin käyntiin ja vetäisin pihan siistiksi. Toivottavasti syksyn viimeinen kerta! Näppärästi sain samalla silputtua pudonneet lehdet, mutta niitä tulee vielä lisää...

Ehdin myös käydä tonkimassa yhden kangas-/mattokaupan (jne) valikoimia. Se Ohco on mainio paikka, jos mitään sisustustekstiilejä tai mattoja tarvitsee eivätkä hinnat välttämättä hirvitä. Meillä oli sellainen tilanne, että piti aivan ehdottomasti uusia kahden kissojen suosiman nojatuolin päälliset. Lähes 20 vuotta sitten peitin kuluneen beigen nahkaverhoilun seepraraidoilla, mutta nyt ei niitä saa enää pesemälläkään siisteiksi. Piti löytää jotakin, joka mallaisi olohuoneen verhoihin (kangas myös sieltä Ohcosta) ja sohvaan (ruskea Ishimoton Marikangas). Hipsin Ohcon "peräkamariin", jossa on jämiä $3.99 ja $5.99 jaardihintaan. ja löysin aivan kelvollisen n 3½-metrisen pätkän. Vähempikin olisi minulle riittänyt, mutta ei tuollekaan tullut hintaa kuin hitusen yli 14 dollaria. Käytin vanhaa seeprapäällystä mallina ja ompelin uudet päälliset alta aikaysikön. Koska kangasta oli reilusti, niin tein samaan syssyyn tuoleihin "kissasuojukset" ja vielä jäi materiaalia vaikka tyynynpäällisiksi.

Tässä ovat ne verhot ja niistä olen pitänyt todella paljon. Merilevä aiheena ja yllättävän hyvin seepraraidat ovat sopineet niiden kanssa. Musta on yhdistävä tekijä.

Tiinaa tämä kangastouhuilu ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta toki piti plopsata itsensä tuolille, kun kerran oli tilaisuus.

Ja tässä toinen niistä tuoleista uudessa kuosissa. Ovat aikoinaan olleet yhden säästöpankin kokoushuoneen kalusteina ja kun siellä tehtiin remonttia, niin pystyin hankkimaan niistä kaksi itselleni edullisesti. Nämä tuolit ovat kulkeneet uskollisesti mukana 80-luvulta lähtien "and still going strong"...

Olin huomannut seepraversiossa hyväksi lisäksi laittaa kankaan taakse eränlaisen vyön noin alaselän kohdalle, ettei kangas lähde repsottamaan. Vaikken huomannut vastaavaa repsottamistaipumusta tämän uuden kankaan kohdalla - ehkä koska se on tukevaa - niin lisäsin kuitenkin tällaiset kuminauhaklipsit, jotka jäävät piiloon pehmusteen ja selkänojan väliin. Ylä- ja alareunasta kangas menee n 17 cm pehmusteen taakse ja reunoilta kymmenisen senttiä ja pysyy napakasti paikoillaan, mutta on helppo ottaa pois tarvittaessa.

Tässä toinen tuoleista ja siinä on se "kissasuojus". Maastoutuu aika hyvin. Ajattelin laittaa niiden suojusten sisään ohuen muovin tms kaiken varalta. Vaikka nämä ovat kaksinkertaiset ja kangas on paksua, niin en haluaisi suuremmin jälkiä varsinaiseen kankaaseen.

Pullopuu

Sain ystävättäreltäni C:ltä synttärilahjaksi pullorisun, koska hän tiesi minun himoinneen tuontyyppistä esinettä. Kuinka ollakaan, olin ostanut vastaavanlaisen koristeen itselleni samaiseksi syntymäpäiväksi ("great minds think alike" tai jotakin sellaista). Omani on erimallinen ja istutin sen takapihalle eli nyt on meidän talo suojattu pahoilta hengiltä edestä ja takaa. Takapihan puuhun mahtuu 25 pulloa, joten siellä on vielä tilaa.

Siniset pullot kuulemma ovat erityisen suositeltavia mörönsyöteiksi - tai siis niitä karkottamaan - ja niitä onneksi löytyy aika helposti (jos maksa kestää). Olen kerännyt erilaisia pulloja ja maljakoita ja niitä tulee sommiteltua pullopun oksille. Tervetuloa meille viinipullon kera ja sekin voi hyvin löytää paikkansa..

Two shades of grey

Ennen maalaamista

Lokakuun kunniaksi otin kolme vapaapäivää ja täysin vastoin työkaverin ehdotonta suositusta 2½ noista sujui iloisesti uurastaessa. Kollegan mielestä keittiönkaappien maalaaminen ei kuulostanut hyvältä tavalta viettää lomaa (rannalla köllöttely veisi kepeästi voiton), mutta minä nyt olen hieman outo.

Ennen maalaamista

Siis keittiönkaapit kuntoon! Muutimme 16 vuotta sitten uuteen taloon, jonka keittiössä on halvinta mahdollista laatua olevat kaapit. Etenkin ovet ovat aivan onnettomat: jotakin ihmeen puristetta, joka turpoaa, jos maalin alle pääsee kosteutta. Alkuperäinen maali oli vain suihkaistu eli kului nopeasti törkeään kuntoon, vaikka me olemme kokolailla hellävaraisia omaisuuden kanssa. Kymmenkunta vuotta sitten putsasin kaapit ja laatikot, vedin hiekkapaperilla ja sitten maalasin oikein kunnolla kaikki sisältä ja ulkoa. Aijai! Tuli nättiä jälkeä, mutta kyllä siinä menikin kuukausi.

Uusi maalipinta

Uusi maalipinta

Kelataan vuoteen 2014. Aika on tehnyt tehtävänsä ja vaikka kaapit ovat sisältä edelleenkin käypäsessä kunnossa, niin osassa ovia oli kulumia. Käytin aikaa tuumailuun. En ollut valmis täyteen keittiöremppaan, joten niksasin sen ajatuksen kättelyssä. Pohdin ovien vaihtamista. IKEA:sta löytyisi minun makuuni sopivia, mutta ei sopivankokoisia. Kaupasta/netin kautta löytyisi valikoimaa tietysti vaikka "huru mytsi", kuten karlebysprååtsiksi sanottaisiin, mutten halunnut käyttää sellaistakaan summaa. Jos oikein ruvetaan remontoimaan, niin sitten menee kaikki uusiksi ja jos ei, niin sitten satsataan vähin mahdollinen. Vaihtoehdoksi jäi maalaaminen. Värin valitseminen on kiintoisaa puuhaa. Päädyin lopulta kahteen puolikiiltävään harmaaseen, joista toisen nimi oli "Secret Passage" ja toisen "Flagstone". "Salakäytävällä" maalasin yläkaapit ja alakaapit sillä "liuskekivellä", joka oli hitusen tummempaa. Ero on aika pieni noiden kahden sävyn välillä ja voipi hyvin olla, että ns. oikean remontin ollessa ajankohtainen, valitsen jotakin radikaalimpaa tai siis paremmin toisistaan erottuvaa, sillä pidän tuosta kahden värin keittiöstä. Ehkä kapeasta kuvasta näkee sävyeroa; tietyssä valaistuksessa se melkein katoaa.





Loppuun vielä pari kuvaa meidän törkeimmistä kaapinovista. Pikaisesti tasoitin hiekkapaperilla pahimmat, mutten ruvennut sen suurisuuntaisempaan operaatioon. Ei ole minun vaivani arvoista. Uusi maalipinta päälle ja ellei ihan viereen mene seisomaan, niin täydestä menee. "I just want to create an illusion".

Jep. $50 maaleihin ja 2½ hyvin käytettyä päivää ja tässä tulos. Ostin itselleni ehkä parisen vuotta ennen kuin se varsinainen keittiöremontti on ajankohtainen. Ehtii tuumia...

Little Black Dress Challenge loppusuoralla...

Huomenna on H-hetki eli kolmatta kuukautta sitten alkanut Little Black Dress Challenge huipentuu ystävättäreni C:n synttäreihin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Tai oikeastaan intiimin cocktailkutsun värinää, sillä aiomme  hieman pyntätä itseämme ja esiintyä pikkumustissa, mutta jotta ei tunnelma muuttuisi vallan tärkätyksi, niin otetaan  P!nk apuun.

Tiedän C:n hankkineen asunsa pari viikkoa sitten ja toivottavasti tässä vaiheessa myös löytänyt sopivat kengät. Halusin itselleni jonkun jännän vaatteen, jossa olisi sitä jotakin ja joka kuitenkin vielä mahtuisi pikkumustan määritelmään. Nuohosin TJ Maxx´in valikoimat muutamaan otteeseen löytämättä just sitä sopivaa, mutta se ei haitannut - oikeastaan vain hyvä, sillä olin jo alunperin ajatellut ompelevani mekkoni. Kävin läheisen kangaskaupan kaavakirjoja läpi, kun silmäni osuivat Burdan malliin No. 7352 ja palasin siihen yhä uudelleen. Hyvin simppeli, mutta näppärä. Sitten ei muuta kuin löytää sopiva kangas. Valintani oli jossakin määrin villi, sillä ostin hopeanhohtoista, mustapohjaista kangasta a´la

tanssijat/"cheer leaderit" ja siihen lisäksi mustaa hivenen rypytettyä ja kiiltävää kangasta nauhoihin. Ainakin venyy ja paukkuu ja on mukava päällä. C ei ole vielä nähnyt valmista asua kankaasta puhumattakaan, mutta varoittaessani häntä siitä hän sanoi: "Wild... That´s what I love about you!" Hopeanväriset kengät minulla oli jo varastossa erään Raadelman Rouvan häihin tehdyn matkan peruna. Sopivat nyt kuin nyrkki silmään, mutta tietysti mustatkin kävisivät (ja sellaisiakin löytyy, jos tulee tarvetta). Oheisessa kuvassa sommittelin asua C:ltä saadun kuohuviinipullon avulla. Minullahan oli oma merkkipäivä samana päivänä kuin Stingillä, mutta vuosi on eri.

Tässä ne minun hopeiset kengät. Täytyy vielä huomenna sovitella, mikä näyttää parhaalta, sillä haluan olla just précis. Korut mukaanlukien. Tämä on tarkkaa!

Meidän linssilude Oliivi tuli jyystämään mekkoni mustia nauhoja, muttei tainnut saada kovin suurta vahinkoa aikaiseksi. Se on ihme kissa: paljon omissa oloissaan, mutta kun pitäisi tehdä jotakin oleellista, niin maailman silmä ja korva on paikalla.

Se pitää vielä kertoa, että C:n kokkiammattilainen poika hoitaa ruokapuolen huomenna, mutta jälkiruoan olen minä luvannut toimittaa paikalle, koska se oli jäänyt auki. Valinta oli helppo: olen jo kahdesti tehnyt menestyksekäästi Pavlovaa (kiitos KitchenAid-vatkain ja Rouva Raadelman resepti) ja sitä siis nytkin. Marenki on parhaillaan uunissa ja valmistunee aamuyön tunteina. Luulisin, että skumppa sopii sen kanssa, Jos ei sovi, niin pannaan sopimaan.

Loppukaneetiksi vielä pari kuvaa uunituoreesta Pavlovan marenkiosuudesta. Aika muhkea! Huom. onnistumisen merkkinä karamellitippa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain marengin pysymään jossakin määrin maljamaisena. Edellisillä kerroilla minulla on ollut käsissäni ontto pallo, josta olen leikannut "kannen" irti täyttämistä varten. Nyt ei tarvitse leikellä mitään.