Roadmap

Tämä on kopsattu yhden tuttuni fb-päivityksestä ja Tommy Tabermannin runo tuntui tavallaan sopivan tilanteeseen.

Seniori lähti joulun alla kuukauden työmatkalle Japaniin ja minulle selvisi hiukkasta ennen joulua, että saan pitää välipäivät vapaata kuten myös juniori koulusta. Koska en halunnut istua kotona 1½ viikkoa tyhjän panttina, niin kysyin juniorilta ehdotuksia matkakohteeksi ja vaihtoehtoina tulivat esille Islanti ja Belgia. Suomi jäi pois laskuista kalliiden lippujen johdosta, kun tämä oli aika viime tipan idea. Saimme hyvän lento-hotellipaketin Brysseliin ja sinne sitten suuntasimme jouluaattona. Olimme kuin parhaat turistit ja sitten vielä kävimme Bruggessa olkoonkin, että satuimme valitsemaan huonon matkapäivän (rankkasade pari tuntia saapumisen jälkeen ja se jatkui loppupäivän).

Samapa tuo. Tuli koluttua uusia polkuja ja saatua uusia kokemuksia olkoonkin, että ilman sen kummemmin ruvettuneita polvia. Eksymättä ei löydä perille... En puhu ranskaa enkä hollantia, mutta ihmeesti sitä selvittiin sekä sinne että takaisin ja varmaan pinnat nousivat taaas juniorin silmissä. Hän kun oli miettinyt, miten matkustetaan maassa, jonka kieltä ei osaa. Vastasin, että ellei muu auta, niin puhun suomea.

Matka meni siis hyvin ja tuttavat huolehtivat kissaköörin hyvinvoinnista meidän poissaollessa. Tässä muutama makupala...

Galeries St Hubert ja katunäkymä yhdelle sivukujalle.

Meidän ikiaikaiset suosikit Tintti ja kapteeni Haddock yhden asuinrakennuksen seinässä ja heitä kävimme myös ihailemassa Belge de la Bande Dessinee´ssä eli Belgian sarjakuvamuseossa, vaikka museot muuten jätettiin vähälle huomiolle tällä matkalla.

 No joo.

Atomium eli vuoden 1958 Brysselin Expon tunnus, rauta-atomi. Kiintoisa paikka entisen Heyselin stadionin lähellä. Satuimme sinne juuri sopivasti aurinkoisena päivänä.

Minullakin on samantapainen KitchenAid-vatkain, mutta aivan perusvalkoisena. Aijai noita karkkivärityksiä Brysselissä!! Eihän värin pitäisi vatkaimen tehokkuuteen vaikuttaa, mutta eihän urheiluautokaan ole urheiluauto, ellei se ole punainen.

Mikael oli saanut ihan nimeään kantavan katedraalin Brysselin keskustaan ja siellä mekin kävimme ja sytytimme kynttilän isäni muistolle.

Arkkienkeli Mikael

Talvipäivänseisaus

Tämä 21.12.2012 piti sisällään kaikenlaista, mutta myös paljon melua tyhjästä, sillä mayojen kalenterin perusteella oli povattu jopa maailmanloppua. Jos maailma on loppunut, niin sitten elän eri todellisuudessa  (mikä tietysti voi olla mahdollista). Mayat itse eivät laskeskelleet tälle pävälle muuta kuin yhden ajanjakson loppua ja uuden alkua, mutta kätevästi nykypäivän profeetat sen syklisyyden unohtivat ja takertuivat vain THE END:iin.

Talvipäivänseisaus, yhden työkaverin synttärit, viimeinen työpäivä tänä vuonna, seniorin toinen Japaninmatka vajaan parin kuukauden sisällä... Siinäpä niitä muita tapahtumia. Jo jonkin aikaa oli ollut tiedossa, että välipäivät tulevat olemaan melko rauhalliset töissä, mutten varmasti tiennyt kuin vasta viime viikolla, että voin ottaa vapaata koko tämän loppuvuoden ja palata kuvioihin vasta 2.1. Juniorillakin on tietysti juuri nyt oma joululomansa (joka muuten on viimeinen sellainen ennen jatko-opiskelujen alkamista). Maistelin tuota yhdistelmää mielessäni ja tuumin, että harvoin tulee näin oivaa tilaisuutta päästä tekemään jotakin kivaa ja niinpä minä... Aijai! Enpä taida paljastaa kuin vasta jälkikäteen, mitä minulla on mielessä.

Vain kolme päivää jouluaattoon! Tässä yksi tunnelmaan viritetty talo meidän lähiöstä. Ei ole meidän, vaikka samanlainen onkin ja saman kadun varressa parinsadan metrin päässä. Meidän koristelut ovat paljon vaatimattomammat.

Oikein iloista joulua kaikille ja paljon onnea uudelle vuodelle!

Jouluvalmisteluja

Joulukoristeita ilmestyi ensin etukuistille... Hankin muutamia viiniköynnöksistä tehtyjä palloja sun muita ja suihkutin ne ajankohtaan sopivammilla väreillä ja ripustin katoksen alle. Olisi pitänyt tyytyä vain palloihin, sillä niistä sai mielestäni parhaannäköiset koristeet (tai sitten mielikuvitukseni vaatii vähän kehittämistä).

Junioria ilahdutettiin taas tänä vuonna partiolaisten adventtikalenterilla. Kaveri ei taida edes muistaa aikaa, jolloin hänellä ei olisi ollut sellaista kalenteria

Haimme joulupuun tuttuun tapaan Sugarlandin puufarmilta, mutta nyt tosin kaksi viikkoa normaalia myöhemmin. Perinteinen ajankohta on ollut kiitospäivän jälkeinen sunnuntai, mutta tänä vuonna odotimme juuri silloin vieraita ja seuraavana viikonloppuna oli juniorin futisturnaus.Tänään oli tilaisuus tehdä ekskursio farmille, katsastaa valikoimat ja kaataa sopiva mänty (mäntyjähän me aina täällä suosimme; siitä on vaan tullut tapa ja ovathan ne keskimäärin edullisempia kuin kuuset). Koristeet noudattavat tuttua linjaa eikä GBK:n viiriä suinkaan voitu unohtaa. Ei sitä kuusenkoristeeksi ole varmasti tarkoitettu, mutta sopii meistä sinne pallojen seuraksi oikein mainiosti.

Fuksianpunainen kameliani kukkii ahkerasti. Tänään huomasin siinä yhden lähes valkean kukan kaikkien niiden vahvanpunaisten joukossa. Aika hilpeä näky!
















Ettei väri-iloittelu jäisi pelkästään joulukoristeiden ja pihan kukkasten varaan, niin kävin tänään kampaajalla ja marssin sieltä ulos taas uudennäköisenä. Olin varannut ajan pelkästään hiustenleikkuulle, mutta kampaajani tykkäsi, että irrotellaan vähän. Eihän tuosta voi kuin tulla hyvälle tuulelle!








Lisäys: Koska LeenaIrene kyseli Pietarsaaren jouluvalojen perään, niin voin todeta, että ne olivat itse asiassa ensimmäisenä ylhäällä, kaikki muut koristukset ovat seuranneet perässä. Tässä vielä kuva todisteeksi. Olisi ehkä pitänyt vaihtaa sydämen ja ristin paikkaa, niin menisivät ulkoa katsoen oikeassa järjestyksessä, mutta mitä pienistä. Nämä valot ovat minun ehdoton suosikkini koristeiden joukossa, vaikkei mikään kotoa tuotu perinne olekaan! Eihän kokkolalaisilla voinut mitään pietarsaarelaismeininkiä olla ikkunoissa...