Oli kulunut lähes vuosi edellisestä Savannahin-matkasta eikä varmaan olisi nyt tullut muuten käytyä, mutta saimme vieraan Japanista ja Savannah oli ollut hänen toivelistallaan. Koska tuonne on meiltä neljän tunnin ajomatka, niin sen pystyy mahduttamaan yhteen viikonloppuun. Paljon tietysti jää sieltä näkemättä, mutta pikapyrähdys antaa sellaisen nälän, että on kiva sitten tulla uudestaan.
Ilmojen suhteen onnisti, koska Atlantan lauantainen sade odotti myöhäiseen iltaan ennenkuin saavutti rannikon ja me olimme jo ehtineet käydä Fort Pulaskin linnoituksella hikoilemassa - kolme ensimmäistä kuvaa on sieltä - ja kierrellä kaupungilla ennenkuin kuulimme pisartelun. Siinä vaiheessa istuimme jo mukavasti hotellimme katetulla terassilla nauttimassa lasillisen sangriaa.
Hankin pari viikkoa sitten uuden kameran. Minulla oli 80-luvulla oikein hieno Nikon ja olisi se olemassa edelleen, mutta eipä nyt enää tänä digiaikana ole ollut käytössä pitkään aikaan, Nyt viimeksi - ja jo kuutisen vuotta - minulla on ollut Canonin laite, joka on sinänsä näppärä ja kuvalaatu minun tarpeisiini periaatteessa riittävä. Mutta, mutta... Himoitsin oikeaa digi-järjestelmäkameraa ja valinta oli hirveän vaikea. Vaihtoehtoina kaksi Canonia, joista ehdin lukea erinäisiä arvosteluja ja vertailuja ja käydä kaupassa hypistelemässä molempia useaan otteeseen. Lopulta 60D otti pitemmän korren ja tämä Savannahinmatka oli ensimmäinen kerta, jolloin se pääsi varsinaisesti käytttöön. Lauantaina tuolla Fort Pulaskissa näppäilin koko joukon kuvia ja olin tuloksiin oikein tyytyväinen, vaikken vielä kokeillut kaikkia (...) kameran säätöjä. On vielä oppimista, mistä mitäkin löytää, mutta kyllä se siitä. Kärsivällisyyttä! Blogikuvista osa on uudella ja osa vanhalla kameralla otettuja, mutta eroa tuskin huomaa, koska tähän olen ladannut "kevyemmät" versiot kuvista.
Koska kerran olimme rannikolla, niin piti toki saada nauttia tuoreista merenelävistä. Ostereita teki mieli. Slurps!
Savannah herää henkiin viikonlopun iltoina ja väkeä on kuin pipoa. Tietysti kaupunkilaiset ottavat kaiken irti paikkakunnan kummitusmaineesta ja iltahämärissä tarinat paranevat. Me emme ainakaan tietääksemme kohdanneet ainoatakaan yliluonnollista olentoa tällä reissulla; pelkästään hyväntuulisia viikonlopunviettäjiä.
Meidän hotelli oli ihan joen rannalla ja vieläpä kuudennen kerroksen huoneemme ikkunat sen suuntaan. Saimme ihailla usean rahtilaivan lipumista joko Savannahin satamaan tai sieltä pois. Yhden laivan komentosillan ovella näin merimiehen, ties vaikka olisi ollut kippari. Vilkutin hänelle ikkunastamme ja sain innokkaan vastavilkutuksen. Miehellä näytti olevan kiikari ja sitä paitsi olimme suunnilleen samalla korkeudella. "Bon voyage, random sailor!"
Tähän loppuun vielä pari kuvaa yhdestä pikkupuistosta, joita Savannahissa on vaikka kuinka monta. En koskaan saa kyllikseni "Spanish mossista", jota kasvaa joka puun oksilla.
Aijai, kohta pitää päästä uudestaan, sillä siinä sitä vasta on valokuvauksellinen kaupunki.
