Mielihyvää...

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen). Tuollaisen haasteen lähetti minulle
Rouva Raadelmasta.  Jostakin syystä tuli vähän mieleen takavuosien puhelintoivekonsertit radiosta ja niissä välitetyt haasteet, mutta tämä on hauskempi. Olen keskimäärin sellainen "lasi puoliksi täynnä" -tyyppi, joten on paljon asioita, jotka tuottavat iloa. Voisin kirjoittaa niistä paksun romaanin.

1. Kevät - Vihreä on aina ollut minun värini ja erityisesti pidän heleänvihreästä, jota näkee keväisin ensimmäisissä silmuissa. Siinä on voimaa antamaan potkua tulevalle. Uusi alku.

2. Kissat - Kun vielä asuin kotona, meillä ei koskaan ollut lemmikkejä. Ei siksi, että vanhemmillani olisi ollut mitään eläimiä vastaan, sillä molemmat olivat maalta kotoisin, mutta siellä eläimet olivat ns. hyötykäytössä eivätkä esim. kissatkaan varsinaisia lemmikkejä ja toisekseen asuimme kaupungissa ja matkustimme usein kodin ja mummolan/mökin väliä, sellaista 250 km:n reissua. Oli helpompi, ettei ollut kolmen lapsen lisäksi muita elikoita kyyditettävänä. Siirrytään ajassa muutama vuosi eteenpäin ja nyt meillä on kaksi kissaa, jotka kaikesta päätellen säälivät meitä, koska tuovat meille surkeille saalistajille usein sekalaisen kokoelman päättömiä rottia/liskoja/lintuja ruoaksi. Kaija ja Tiina - olette käärineet minut moneen kertaan tassunne ympärille ja on vaikea kuvitella, mitä oli ennen Floraa.

3. Projektit - Virkkaamisesta en paljon perusta, mutta kutomisesta olen tykännyt (etenkin päästyäni kansakoulun lapasista eroon) puhumattakaan erilaisista kodinparannusideoista ja niiden toteuttamisesta. Puuhastelu on minulle suoranaista hermolepoa. Olen huomannut, että minun on vaikea olla tekemättä mitään, mutta turhan työn tekemisestä en pidä; joku tarkoitus sillä pitää olla. Minussa on se hyvä puoli, etten aloita projekteja, joita en pysty saattamaan loppuun.

4. Ihmissuhteet -  Vaikka viihdyn hyvin itseni kanssa ja toisinaan olen suorastaan iloinen, ettei kukaan sillä hetkellä tarvitse minua, niin arvostan ystäväpiiriäni. Seniorin mielestä minulla on "crazy friends", mutta itse sanoisin, että siinä on laaja skaala erilaisia ihmisiä erilaisine arvostuksineen ja tiemme ovat kohdanneet hyvin erilaisissa yhteyksissä - lapsuudessa, koulussa, opiskellessa, töissä, harrastuksissa, naapureina... Hyvin opettavaista. Ilman näitä eri ystäviä ja tuttavia maailmankuvani olisi paljon rajoitetumpi ja paljon hauskoja juttuja olisi jäänyt tekemättä.

5. Seniori - Hurja ajatella, että olen tuntenut seniorin jo yli puolet elämästäni ja tänä vuonna tulee 20 aviovuotta täyteen. Olemme molemmat jääräpäisiä pökäleitä ja sen aiheuttaa välillä kipunointia puolin ja toisin. Koska kuitenkin elämän perusasioista ajattelemme samansuuntaisesti, niin kaikenkaikkiaan meillä on ihan hauskaa. Ja viini paranee vanhetessaan.

6. Juniori - Tulen suvusta, jossa keskimäärin mennään naimisiin myöhään, jos ollenkaan ja lapsia on vähän, jos ollenkaan. Olen aika medelmåttig tuon kuvauksen perusteella. En ollut koskaan ajatellut itseäni kovin äidillisenä hahmona enkä muista lapsuudesta sen olleen minulle erityinen tavoite. Juniori kuitenkin ilmestyi kuvioihin ja tässä sitä ollaan. En vaihtaisi osaani enkä häntä, sillä kuten kaikki muut ihmissuhteet, tämä on ollut hyvin opettavaista. Ei lapsen saaminen minua yhtään enempää naiseksi tehnyt, mutta äiti minusta tuli. Ihan hyvä sana se äiti.

7. Jalkapallo - Oma ansiokas futisurani rajoituu (toistaiseksi) yhteen yli 30-vuotiaiden sisäkauteen ynnä taannoin takapihamatseihin juniorin kanssa. Olen käyttänyt enemmän aikaa seuraamalla juniorin edesottamuksia lajin parissa ja viime vuosina metropolimme ammattilaisjoukkueen vaihtelevia kuvioita. Tuo kaikki on ollut hauskaa ajankulua ja sitä kautta on taas tuttavapiiri laajentunut. On ollut jännä huomata, että vanhemmat, joihin olen tutustunut juniorin harrastuksen myötä, ovat enimmäkseen hyvin konservatiivisia kun taas sen ammattilaisfutisjoukkueen kannattajaryhmämme on kokolailla liberaalia väkeä. Tasapaino säilyy.

8. Musiikki - Pidän musiikin kuuntelusta. Vaikka joskus olisi kiva osata soittaa vaikka kitaraa tai huilua, niin kuunteleminenkin on hyvin nautinnollista. Melkein kaikki passaa mielialasta ja tilanteesta riippuen, mutta countryn ja heavy metallin sivuutan mielelläni.

9. Doc Martin - Vaikka asun television luvatussa maassa, niin yllättävän vähän sitä tulee seurattua. Illat täyttyvät mukamas muusta touhusta ja siinä vaiheessa, kun olisi arkisin aikaa katsoa, tulee nukkumatti. Doc Martin on kuitenkin ehdottomia suosikkejani; brittien huumori kolahtaa aina. Public TV:n kanavat ja History Channel ovat kokolailla varmoja valintoja.

10. Patjanlämmitin - Ennenkuin hankimme nykyisen TempurPedic-patjan, laitoin aina talveksi sänkyymme patjanlämmittimen. Ah, ihanuutta! Palelen hyvin herkästi ja on aivan autuaallista mennä sänkyyn, kun pehvan alta hohkaa mukava lämpö. Olisipa tuollaisia ollut olemassa, kun aikoinaan menimme talvella mökille! Vaikka setämme olisi käynyt napsauttamassa lämmön päälle ennakolta, niin vuodevaatteet olivat aina hyisevät.

11. Viini - In vino veritas

Ja nyt pitäisi keksiä viisi bloggaajaa, jolle tämä haaste lähetetään edelleen. Sitä pitääkin miettiä, kun en säännöllisesti kovin suurta joukkoa seuraa. Lisään haastettujen linkit myöhemmin. Minulla olisi kiintoisia kavereita, mutta valitettavasti kaikki eivät bloggaa...

Lisäys 1.4.:
Minerva on sen bloggaaja joka joutuu ensimmäiseksi haasteen kohteeksi. Eikä tämä ole mikään aprillipila!

Toisintoa

Jos tässä kuvassa on jotakin tuttua, niin olet oikeassa. Samoja (tai sanotaanko että saman Hajime Okamoton) kalenterisivuja kaapinovien päällyksenä kuin muutama kuukausi sitten, mutta nyt eri paikassa. Tuossa aikaisemmin laitoin juniorin kylppärin uuteen uskoon ja viime viikonloppuna oli vuorossa meidän kylppäri. Sivut riittivät nippanappa, mutta toki niitä tulee joka kuukausi lisää, jos koristelutarvetta olisi jatkossa, mutta johan meillä alkaa noita olla jo aika monessa paikassa. Kylpyhuoneen kaapinovet oli alunperin maalattu valkoisiksi - kuten muuten kaikki vastaavat tässä huushollissa - ja ajan mittaan ne piti maalata uudelleen, sen jälkeen ne saivat tapettipinnan (sellaisen ruohotapettimaisen) ja nyt siis viimeksi värikkäitä kalenterisivuja. Onhan tuo aika villinoloinen lopputulos, mutta jotenkin sopi kevääseen. Jännä juttu, miten kovasti tuollainen nopeastikin tehty muodonmuutos piristää. Eikä maksanut kuin muutaman dollarin, kun piti ostaa pikkasen lisää Mod Podgea. Harvat remontit tulevat noin halvoiksi.

Seniori sai omalle puolelleen kaapistoa mm. noita puntinnostajakissoja. En osaa sanoa, mitä tekstit sanovat, mutta ehkä jotakin hyvin rohkaisevaa. Ajattelin tuon liikunnallisuuden sopivan hänelle, koskapa halusi hankkia sellaisen "stair climber-elliptical trainer" jne jne -laitteen ja sen pitäisi tulla ensi viikolla. Hiki virtaa jo pelkästä ajatuksesta.

Kevään merkkejä

Takapihan riippukirsikka...

Kukkapenkin tulppaanit...

Atsalea juniorin ikkunan alla...

Nyt on niin ihanaa, ettei ole tosi. Tykkään keväästä ja sen heleänvihreistä väreistä ja kaikkinaisesta kukkaloistosta. Kääntöpuolella on kaiken kattava kellertävä siitepölykerros ja 20.3. rikottiin ennätys sen määrässä eli 9369 hiukkasta kuutiometrissä ilmaa. Onneksi allergiat eivät kauheasti vaivaa.

Kevään merkki on myös tarve käynnistää ilmastointi ensimmäisen kerran, kun lämpötilat alkavat nousta hellelukemiin. Viime viikonloppuna seniori rupesi testaamaan laitettamme ja totesi sen heittäneen lopullisesti veivinsä. Viimevuodet se on toiminut lähinnä tekohengityksen voimin, mutta sentään toiminut. Nyt näytti sydänkäyrä pelkkää suoraa viivaa. Onneksi seniori on insinöörismiehiä ja töittensä puolesta tämä LVI-puoli on tuttua. Enempiä aikailematta hän tutki markkinoita, valitsi kolme mielestään sopivaa laitetta ja pyysi tarjouksia. Perjantaina oli kaikki info kasassa ja valinta tehty. Ensi torstaina ja perjantaina tullaan tekemään asennukset. Menee siihen taala poikineen, mutta samalla vaihtuu lämmityslaite myös ja muokkaamme rööristöä yläkerrassa, että vierashuoneen ilmastointi ja lämmitys toimisi paremmin. Ettäs tiedätte, tulevat vieraat! Minun osuuteni koko hommassa oli soittaa sähköyhtiöön, sillä saamme arviolta $240 bonuksen, kun vaihdamme nykyisen laitteiston energiaystävällisempään. Sieltä tullaan ensin syynäämään vanha ja sitten uusi laite ja sitten avautuvat kukkaronnyörit.

Verhomysteeri

Olen tavannut vuorotella kaksia verhoja olohuoneessa suunnilleen kellonajan vaihtumisen tienoissa. Talveksi sellaiset tummanvioletit Myski-kuvioiset (Fujiwo Ishimoton Marimekolle tekemää mallistoa) ja kesäksi on ollut toiset marit (Kristiina Isolan Penelope). Nyt tuli taas aika hakea ne penelopet vaatehuoneesta, mutta neljästä verhosta vain kolme löytyi. Neljäs on hukkunut kuin kaivoon. Ihan merkillinen juttu, sillä ei noita verhoja ole missään tässä välillä käytetty eikä se vaatehuone ole mikään maailman napa, jossa kävisi jatkuva trafiikki.

Vaikken ollut varsinaisesti suunnitellut uusien verhojen hankkimista, niin nyt tuli otollinen tilaisuus. Menin eilen käymään sellaisessa Ohco-nimisessä kaupassa, josta löytyy nimenomaan sisustuskankaita ja mattoja ja vieläpä kohtuuhintaan. Valitettavasti olin pari kolme viikkoa myöhässä kaupan puolivuosittaisesta suuresta alennusmyynnistä, kun en ollut osannut ennakoida tätä tarvetta, mutta mitä pienistä. Otin juniorin mukaan makutuomariksi. Ei kestänyt viittä minuuttiakaan, kun löysimme sopivan kuosin, mutta kävelimme tunnollisesti valikoimat läpi, jos vaikka silmiin sattuisi jokin vielä parempi. Juniori tosin urputti, että oli turha väsyttää jalkoja, jos heti löytyi mieluinen ja niinhän se oli, sillä sen Fishbowl-nimisen kankaan me sitten ostimme.

Minun piti oikein kotona katsoa kuviota tarkemmin, sillä kaupassa takerruin lähinnä väreihin, jotka sopivat olohuoneen muihin sävyihin. Hetken mietin, mikä kuviossa nyt akvaariosta muistutti, mutta kieltämättä nuo kasvit ovat kuin erilaisia merileviä - sekä kuviointi että väritys - ja mieleen tulivat visiitit Kemiöön, jossa Raadelman Rouvan perheellä oli mökki. Noukimme uidessa rantavedestä erilaisia leviä, joista rakkolevät olivat kivoja, koska ne sai poksahtelemaan. Taisimme heitellä niitä myös toistemme päälle ja kiljua hirveästi.

Ja sitten palaamme ajassa tähän päivään ja valmiisiin verhoihin. Olohuonessamme on ikkunat takan molemmilla puolilla, joten neljä verhoa tarvitaan, jos ihan sellaisen perusratkaisun haluaa.

Nyt sen yhden verhon katoaminen ei enää hirveästi harmita, sillä vuosikymmenen jälkeen on oikeastaan kiva saada vaihtelua. Mutta kateissa se on edelleen...

"Pam-pam paukkaan...

...taivaan pokaa" muotoili taannoin muuan vanha tuttu Bob Dylanin Knocking on Heaven´s Door - kappaleen nimeä suomeksi. Ei nyt ihan sama esitys tässä, mutta pauketta silti. Ohessa tyylinäyte meidän Westside 109 -porukan kannustusmelskeestä Silverbacksien futismatseissa. Kun kuvan keskellä oleva brassivahvistuksemme M pääsee vauhtiin, tulee nuottiin kuin itsestään heti kiva sambarytmi. ´backseillä on muutamia ystävyysotteluita ennen varsinaisen kauden alkua ja videopätkän esitys on kuvattu yhden sellaisen aikana 10.3.

Kun tässä pikkuhiljaa saamme rummut ja palikat vireeseen, niin varsinaisesta futiskaudesta tulee sitten hyvä ja ÄÄNEKÄS. Eikä meteli ole pelkästään rumpujen varassa, vaan riittää meillä lauluääntäkin!

Spartan tough!

Ensikuusssa tulisi kuluneeksi vuosi juniorin ensimmäisestä kurakisasta, sellaisesta Spartan Racestä. Tämänkertainen meidän lähellä järjestettävä tapahtuma osui maaliskuulle ja nimenomaan täksi vikonlopuksi. Juniori halusi taas mukaan ja niinpä tein työtä käskettyä ja ilmoitin pojan n. kuuden kilsan kisaan. Päivä oli aurinkoinen ja koska pojan lähtöaika oli tasan klo 12, olivat asteetkin nousseet noin viiteentoista. Aivan säällistä siis.

Viime vuonna saimme kuvattua mainion pätkän juniorin opinnäytettä piikkilankaesteen alittamisesta. Vastaavaa ryömintää oli nytkin ja vielä pitempi matka, mutta valitettavasti emme saaneet ikuistettua jälkikasvumme urakointia, kun järjestäjät olivat laittaneet alueen uuteen uskoon mukamas antamaan katsojille parempia hollipaikkoja. Katinkontit! Ja nyt vielä katsojien piti maksaa $15 pääsymaksu paljon sekavammasta touhusta. Varmaan osansa oli tapahtuman kasvaneella suosiollakin, sillä väkeä oli kuin pipoa. Oli miten oli, juniori piti touhusta. Kertoi esteitä olleen enemmän kuin vuosi sitten ja erilaisia kuin ennen. Neljästätoista esteestä hänellä oli jäänyt kaksi vaillinaisiksi ja niinpä sai sakoksi 30 "burpeetä" kummastakin eli sellaisia kyykkyyn-punnerrusasentoon-kyykkyyn-ylös -hyppyjä.

Osallistujien joukossa oli muutama tuttu: Herra C:n tunnemme Westside 109 -futiskannatusjoukoista. Hän oli mukana koko perhekuntansa voimin; lapsensa ovat sen verran nuoria, että heidät oli ilmoitettu keskenkasvuisten kisaan. Näin myös Herra S:n, jonka poika on pelannut futista meidän juniorin kanssa. Herra S urheili kilttiin pukeutuneena ja toivon todella, ettei vaatekappaletta oltu tehty kovin kalliista materiaalista, sillä se oli aika hurjassa kunnossa kisan lopussa. Tiedän myös P90X -ohjaajani olleen mukana.