Torkkupeitto - Osa 2

Yapin suosiollisella avustuksella (tai pikeminkin avustuksesta huolimatta) sain juniorin torkkupeiton valmiiksi. Maailma on sen mirrin leikkikalu. Jos jokin ei ole lelu, niin Yapi tietää, miten siitä tehdään lelu. Langoista ja kankaasta riittää hupia pitkäksi toviksi.

Peitto on ihan simppeli, sillä Yhdessä-kangasta oli hyvänlainen pätkä. Sillä kattoi etupuolen ja 2/3 taustasta. Puuttuva kolmannes on mustaa lakanakangasta, jota oli jäänyt, kun tein aiemmin mainitsemaani Kivet-pussilakanaa. Halusin tästä melko ohuen, joten täytteenä on varastosta löytynyt t-paitatrikookangas ja käyttämättä jäänyt valkoinen puuvillaverho. Se marikangas on itsessään aika tukeva. En ruvennut yhdistämään kerroksia muuta kuin sivusaumojen kohdalta ja sitten ruutukuvioiden risteyskohtiin ompelin värikkäät langat. Ei voi aivan tupsuiksi kutsua, mutta vähän sinnepäin.

Toinen vaihtoehto olisi ollut tikata vaikka ruutujen välit, mutta yhtäältä laiskotti ja toisaalta kun tässä ei ole mitään vanua fyllinkinä ja kolmanneksi, kun se Yapi todella osoitti kiitettävää uteliaisuutta projektia kohtaan, niin halusin tämän nopeasti valmiiksi.

Tämäpä oli hauskaa puuhaa! Toivottavasti juniorilla löytyy käyttöä peitolle, vaikkei opiskelijanuorukaisen tosiaan pitäisi pelkkiä tirsoja vedellä, vaan muistaa viettää aikaa myös kirjojen parissa.

Torkkupeitto

T-paita omaan käyttöön - makee...

Äskettäisellä Suomenturneella kävin Suvelan Rouvan kanssa Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä. Näytti siltä, että asiakaskunta oli voittopuolisesti japanilaisia, mutta ei mikään ihme, sillä firman design vetoaa sikäläiseen esteettiseen silmään. Toki myös minun, sillä mukaan tarttui huivi tuliaislahjaksi, t-paita omaan käyttöön ja ns. taidekangas ("Yhdessä"), josta väkerrän torkkupeiton meidän juniorille, joka on juuri nyt aloittamassa yliopisto-opintojaan. Juniori oli näet saanut Suvelan Rouvalta ja Herralta lakkiaislahjaksi mustan Unikko-pussilakanasetin ja samaan väriskaalaan sopisi tämä taidekangas. Samaa teemaa jatkaakseni olin tilannut Crate & Barrelin poistomyynnistä kunkkukokoisen Kivet-pussilakanan hyvin edulliseen hintaan ja tein siitä juniorille pienemmän pussilakanan (lisäten mustan taustakankaan), aluslakananan ja kaksi tyynyliinaa (ja vielä olisi kangasta jäljellä johonkin kivaan pikkuvaatteeseen itselle). Eipä voi ukko valittaa vaihtolakanoiden puutetta.

Yapin mielipide torkkupeittoprojektista

Yapi haluaa pistää tassunsa joka soppaan ja nostaa tahtomattaan (???) ompelutouhujeni vaikeuskerrointa, koska en halua leikata sitä vahingossa tai keihästää neuloilla. Yapin mielestä kangas on vallan mainio temmellyskenttä ja sen syövereihin voi sukeltaa mielin määrin. Kun on riittämiin teutaroitu, pitää putsata itsensä ja sitten asettua makuulle keskelle kangasta ja vetää pitkät tirsat. Ja minä kun olen tämmöinen lällykkä, että annan sen tapahtua...









Alla vielä kuvat "Kivet" ja "Yhdessä" -pakkauksista.

Kivet-pussilakana (Crate & Barrel) vasemmalla ja  Yhdessä-taidekangas (Marimekon tehtaanmyymälä) oikealla)

Matkamuistoja

Haltia luontokeskus, Nuuksio, Espoo

Tulipa yllättävän pitkä blogaustauko, mutta ensin ei tuntunut olevan paljon sanottavaa ja sen jälkeen oli pysyttävä hiljaa. Radiohiljaisuus johtui siitä, että kävin juniorin kanssa Suomessa ja matkan päätarkoitus oli yllätysjuhlia veljeni M:n synttäreitä. Tosin kuukautta liian myöhään, mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole. Välillä teki tiukkaa sen salassapidon kanssa, sillä kaikki tämä sosiaalinen media vaikeuttaa uskomattomasti asiaa. Ellei itseltä melkein päässyt jotakin lipsahtamaan, niin sitten joku tuttu kommentoi juuri hieman liikaa.

Kaikista läheltä piti -tilanteista huolimatta ja siitä, että olimme maassa reilun viikon ennen M:n tapaamista, homma meni aivan nappiin. Toinen veljeni Herra Suvelasta oli jollakin jotensakin uskottavalla kommervenkillä houkutellut M:n mökilleen viime lauantaina. Kun M lopulta näki ensin juniorin ja sitten minut (ja puolta tuntia myöhemmin vielä tätimme), niin kaveri oli kuin puusta pudonnut. Ei nyt itkuun purskahtanut, mutta pientä liikutuksenpoikasta vaistosin. Tuo oli todella matkan kohokohta. Juhlimme synttäreitä 17.8., joka olisi ollut vanhempiemme 56. hääpäivä.

Ohtakari, Lohtaja

Muuta matkan antia:
* Kävimme Turussa, jossa aikoinaan asuin yli 8 vuotta. Pidän edellen yhteyttä muutamiin senaikaisiin työtovereihin ja yksi heistä järjesti illallistapaamisen, jonne tulikin 22 vanhaa tuttua, jos oikein laskin. Aika mahtava juttu ottaen huomioon, etten ole nähnyt useimpia sitten vuoden 1990 ja muutamaa muuta kymmenisen vuotta sitten.
* Kun Kokkolassa tapasin kolme koulukaveriani, kävimme lounastamassa Rossossa, koska arvelimme, että siellä voimme istua pitempäänkin turisemassa ilman, että meitä ruvetaan hätistelemään pois. Piti paikkansa olkoonkin, että jouduimme myös töihin. Tarjoilijamme iski yhdessä vaiheessa jokaisen eteen puikot ja lankaa ja käski kutomaan 30 silmukan levyisiä neliöitä. Eipä tyttö arvannut, että valitsi hyvän pöydän, koska joukossa oli kaksi artesaania, joilta

Perhojoki

kyllä kutominen sujui. Sujui tosin minultakin, ettei hävetä tarvinnut. Viikkoa myöhemmin kesän aikana syntyneet neliöt aiottiin ommella yhteen ja tehdä terapiapeittoja sairaalan psykiatrisen osaston potilaille.
* Jyväskylässä oli parahiksi Ravintolapäivät meidän ollessa paikalla ja niinpä valitsimme lounaspaikaksi Ohukaiset ja Paksukaiset, jossa pääruokana vihannes- tai lihatäytteiset ohukkaat. Sattui onneksi aurinkoinen ilma, kun istuimme järjestäjän vehreässä puutarhassa nauttimassa annoksiamme. Koko ravintolapäiväidea oli minulle uusi kokemus, mutta todella mainio sellainen.
* Kävin järvessä uimassa olkoonkin, että juttua piti harkita kauan ja hartaasti, sillä vierastan kylmää vettä. Vaikkei tuota voi avantouinniksi kutsua, niin ei se vesi ollut kuin 17-asteista. Rouva Suvelasta kertoi jo melkein tulleensa tökkimään minut laiturilta, koska mietin siellä kovin kauan ennenkuin uskaltauduin hyppäämään. Tiesin katuvani, ellen olisi pulahtanut näin pitkän matkan tehtyäni.

Olipahan taas kerran ihana matka. Emme olleet vielä lähteneet kotimatkalle, kun juniori jo rupesi miettimään, milloin pääsee uudestaan käymään. Sitä minäkin...