Yapin suosiollisella avustuksella (tai pikeminkin avustuksesta huolimatta) sain juniorin torkkupeiton valmiiksi. Maailma on sen mirrin leikkikalu. Jos jokin ei ole lelu, niin Yapi tietää, miten siitä tehdään lelu. Langoista ja kankaasta riittää hupia pitkäksi toviksi.
Peitto on ihan simppeli, sillä
Yhdessä-kangasta oli hyvänlainen pätkä. Sillä kattoi etupuolen ja 2/3 taustasta. Puuttuva kolmannes on mustaa lakanakangasta, jota oli jäänyt, kun tein aiemmin mainitsemaani Kivet-pussilakanaa. Halusin tästä melko ohuen, joten täytteenä on varastosta löytynyt t-paitatrikookangas ja käyttämättä jäänyt valkoinen puuvillaverho. Se marikangas on itsessään aika tukeva. En ruvennut yhdistämään kerroksia muuta kuin sivusaumojen kohdalta ja sitten ruutukuvioiden risteyskohtiin ompelin värikkäät langat. Ei voi aivan tupsuiksi kutsua, mutta vähän sinnepäin.
Toinen vaihtoehto olisi ollut tikata vaikka ruutujen välit, mutta yhtäältä laiskotti ja toisaalta kun tässä ei ole mitään vanua fyllinkinä ja kolmanneksi, kun se Yapi todella osoitti kiitettävää uteliaisuutta projektia kohtaan, niin halusin tämän nopeasti valmiiksi.
Tämäpä oli hauskaa puuhaa! Toivottavasti juniorilla löytyy käyttöä peitolle, vaikkei opiskelijanuorukaisen tosiaan pitäisi pelkkiä tirsoja vedellä, vaan muistaa viettää aikaa myös kirjojen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti