sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Uudistuksia

Helmihyasinttien mukana toivottelen hyvää alkavaa kevättä olkoonkin, että ollaan saatu nauttia (?) hyvinkin sateisista päivistä viime aikoina. On ollut kalsean kylmää, mutta ei juuri meidän nurkilla mitään myrskyjä. Tänään kuitenkin aurinko päätti näyttäytyä koko komeudessaan ja samalla asteetkin nousivat kahdeksaantoista asti! En valita. Olen myös viimeisen parin viikon aikana huomannut lintujen voimistaneen aamukonsertointiaan eli kyllä se kevät tosiaan taitaa olla tuloillaan, vaikka jo huomenna palataan säiden suhteen siihen sateiden maailmaan.

Kevään kunniaksi seniori tempaisi ja osti eilen uuden auton.Vanhalla oli ikää 10 vuotta ja juniori sai periä sen. Se Honda Element on hyvässä kunnossa ja sopiva menopeli juniorille, kun kuitenkin hänellä alkaa olla menoja sinne ja tänne eikä täällä oikein sitä julkista liikennettä ole, vaikkemme edes asu missään kairassa. Seniori taas halusi itselleen pienempiruokaisen auton, kun joutuu ajelemaan 50 kilsan työmatkoja suuntaansa päivittäin ja sihdissä oli ollut Honda Insight hybridimalli. Sellainen löytyi ja sai tingattua auton kohtuuhintaan. Auttoi varmaan, että kuukauden loppu on käsillä ja autokauppias halusi saada myyntikiintiön täyteen ja toisaalta tuo Insight ei täällä kuulu kaikkein suosituimpien autojen kastiin. Se kun on amerikkalaisen mittapuun mukaan aika pieni.
Toisaalta me emme ole NIIN isokokoisia ja perheessä vain kolme henkeä ja useinmiten tuo kuitenkin olisi pelkästään yhden käytössä. Eiköhän se täytä tehtävänsä luotettavana työmatka-autona. Aika style minusta ja virtaviivainenkin, mutta niin kai sen pitää ollakin, kun on sellainen bensapihtari. Saapa nähdä, mitä seniori tuumii, kun on ajellut sillä muutaman viikon.

Seniorin autokaupat ja Elementin periytyminen tulivat juniorille täytenä yllätyksenä, sillä emme halunneet tuottaa hänelle pettymystä, jos kuitenkin asia siirtyisi myöhempään. Jutun kruunasi vielä se, että seniori hankki Elementiin uuden radion, koska vanhalla oli ikää jo yli 20 vuotta ja oli aikoinaan siirretty toisesta autosta. Asensi radion tänään ja juniori pääsi jo testaamaan sitä ja hyväsi havaitsi. Kyllä elämä on ihanaa!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Team Xtreme

Töissä alkoi 10 viikkoa kestävä "health challenge", jossa kisataan kahden hengen porukoissa. Yksi joukkueista, The Loseketeers, hankki itselleen punaiset t-paidat yhteishengen nostamiseksi. Koska emme halunneet olla pekkaa pahempia, niin varastin idean meille. Löysin urheilulliset - kuinkas muutenkaan - paidat ja painatin niihin joukkueemme nimen (joka taas on pöllitty juniorin sisäfutisjoukkueelta, koska nimessä oli niin hyvä soundi).

Mukana on noin tusinan verran joukkueita ja tarkoituksena on 10 viikon aikana mm. saada painoa 10 paunaa (4.5 kg) alemmas ja kohottaa kuntoa ja noin kaikenkaikkiaan olla terveyden perikuvia (tai ainakin olla matkalla sinne). Ne joukkueet, joissa molemmat jäsenet saavuttavat painotavoitteen, pääsevät mukaan arvontaan, jossa voi voittaa muutaman satalappusen.

Terveystiedotukseen ja ennaltaehkäisevään valistukseen & lääkärintarkastuksiin ollaan ruvettu panostamaan oikein tosimielellä meidän firman uuden sairausvakuutuksen myötä ja tämä kisa on osa sitä projektia. Sairaskulut kasvavat USA:ssa kovaa vauhtia ja vakuutusmaksut nousevat perässä. Koska sairausvakuutukset hoituvat enimmäkseen työnantajan kautta (ellei ole yli 65-vuotias), niin työnantajat ovat ruvenneet seuraamaan hiki otsalla kustannuksia ja miettimään keinoja, miten niitä saisi aisoihin. Rahasyistä meilläkin vakuutus vaihtui toiseen, jossa sairauksien & lääkkeiden omavastuuosuus kasvoi, mutta toisaalta ennaltaehkäisevät "vuosihuollot" katetaan täysimääräisinä ja jatkuvalla syötöllä tulee muistutuksia niistä tarkastuksista. Onneksemme olemme olleet näihin asti kutakuinkin terveitä ja käskemättäkin käymme öljynvaihdossa, mutta toki mekin olemme huomanneet eron entiseen, sillä seniorin kolesteroli- ja verenpainelääkitys, jotka ennen korvattiin kokonaan, maksavat nyt yhteensä $30 kuukaudessa.

Huhtikuussa nähdään, miten meidän joukkue pärjäsi. Voitto kotiin tietysti...

GO TEAM!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Tulevaa...



Tässä syksyn ja talven aikana on ollut jännät ajat, kun juniori aloitti viimeistä lukiovuottaan ja ollaan samalla pähkäilty, minne miehen mieli jatkossa. Kaverilla oli kolme vaihtoehtoa, jotka alkoivat pyöriä eniten mielessä  ja sitten yksi varalla takataskussa. Kesäkuussa ja lokakuussa hän osallistui ACT- ja SAT -kokeisiin, jotka täällä ovat vakiovaatimuksia useimpiin lukion jälkeisiin opinahjoihin ja täytimme säntillisesti hakemukset noihin em. kolmeen paikkaan. Joulun alla tuli yhdestä paikasta hyviä uutisia, tammikuun alussa toinen pyysi lisätietoja ja päivää ennen juniorin 18-vuotispäivää saimme parhaan lahjan ikinä eli "Congratulations" ja teretulemas Georgia State Universityyn. Tuo oli ollut juniorin ykköstoiveena ja täytyy sanoa, että olin hitusen yllättynyt, kun onnisti jo tässä vaiheessa, sillä luulin, että pojan tarvitsisi vielä vähän petrata testituloksiaan. Olimme aivan onnessamme, sillä toki tämä lievittää kevään stressejä ihan ihmeesti, kun tiedetään jo tässä vaiheessa, mihin varautua syksyksi. Ai että tuntui pollealta ottaa yhteyttä niihin kahteen muuhun paikkaan ja sanoa kiitos-mutta-ei-kiitos,

Nyt ollaan sitten tutkailtu asumisvaihtoehtoja ja täytetty valtiollista FAFSA eli "financial aid" -kaavaketta. Täällä Georgiassa on mainio lottovaroin pyörivä opintorahoitus. Ei se välttämättä 100 % opintokuluista kata, mutta ison osan kuitenkin etenkin, jos jatkaa valtiollisessa yliopistossa yksityisen sijaan. Asuminen yms tulee  kuitenkin itse kustannettavaksi, ellei siihen saa stipendejä tai ota lainaa tai turvaudu varakkaisiin vanhempiin, mutta tuo HOPE-stipendi on joka tapauksessa aivan erinomainen lisä. Juniorin todistus on sen verran hyvä, että HOPE kattaa 90% opiskelumaksuista ensialkuun ja jos ne opiskelut lähtevät menemään suotuisasti, niin sitten jatkossakin. Jos taas homma rupeaa takkuilemaan, niin sitten sen edun menettää. Täytyy siis paukuttaa juniorin päähän kuria ja herran nuuhdetta.

Viime perjantaina otin vapaata töistä ja juniori koulusta ja menimme GSU:hun uusien opiskelijoiden tutustumistilaisuuteen ja saatiin sylin täydeltä tietoja ja päästiin näkemään kaikki eri asuntolavaihtoehdot. Antoisa päivä siis. Olen niin kade, kun juniori pääsee Atlantan keskustaan opiskelemaan ja on kaiken keskellä. Ihan  mieluusti vaihtaisin osia hänen kanssaan! Olen huomannut, että kaveri on jopa ruvennut kuuntelemaan GSU:n radioasemaa Album 88:aa eli WRAS:ää...