Polar Vortex

Niinhän sitä sanotaan, että ilmastonmuutos aiheuttaa äärimmäisyysilmiöitä säissä - ei siis pelkästään ilmaston lämpenemistä. On nyt sitten ilmastonmuutosta tai ei, mutta meillä on ollut mielestäni kohtuullisen kylmä talvi. Saatiin nauttia jopa -13 oC pakkasista näillä Syvän Etelän leveysasteilla pari viikkoa sitten ja sen jälkeen muutama päivä sitten päästiin miinus yhdeksään. Tänään Polar Vortex -tunnelmat jatkuivat, kun saimme talven ensimmäiset lumet. Lumisade ei sinänsä ole outo juttu olkoonkin, ettei välttämättä jokavuotinen tapahtuma. Viime vuonna ei esim. satanut kertaakaan, mutta tänään on viiden sentin kerros maassa.

Töissä oltiin odottavalla kannalla, mitä tehdään, sillä sade alkoi puolenpäivän maissa. Loppujen lopuksi pomoni käski joukkonsa lähtemään klo 15.30, että kaikki ehtivät kotiin ennen teiden jäätymistä. Täällähän ei mitään nastarenkaita tunneta ja teiden hiekoitus ja suolaus on mitä on. Minulla ei ollut härän häivää ja pääsin kotiin hyvässä järjestyksessä. Yöksi on odotettavissa pikkupakkasia, ehkä -5 oC.

Kotiintultua oli pakko napata kamera mukaan ja mennä ulos nauttimaan, kun vielä päivänvaloa riitti. Allaolevasta vihreästä "madosta" tuli suosikkikuvani. Ei se mikään mato ole, vaan ajotien rakosessa kasvavaa sammalta, joka nyt sai jäähilekerroksen päälleen.

 Mirrit ovat kulkeneet sisällä ja ulkona. Viime kevään pentu Yapi etenkin ihmetteli luonnoilmiötä ja söi lunta. Toiset tuumivat, että ilmankin pärjäisi.

Lumisade jatkui vielä illalla...

Hummeri Thermidor - Analyysin aika

Jatkokertomus on edennyt viimeiseen näytökseen, joka alkaa siitä, kun rupesin keittopuuhiin.

Hummerinlihat on pilkottu ja ne päätyivät pikavisiittiin paistinpannulle. Näyttivät aika makoisilta.

Bechamel-kastiketta tehtiin ennen ja jälkeen hummerin paistamisen. Oheisessa kuvassa ollaan jo siinä jälkivaiheessa, kun salottisipulit on kuullotettu ja viini & persiljat lisätty ja eka vaiheessa tehty maitokastike lisättiin joukkoon ynnä myös sinappi. Kohta heitettiin vielä gruyérejuusto perään. Nyt sitten poikkesin Rouva Raadelman ohjeesta - mutta sehän jää meidänkeskiseksi salaisuudeksi - sillä Rouva oli omaan versioonsa lisännyt tilkkasen vermuttia. En suinkaan ollut unohtanut vermuttia kauppareissullani, mutta pulloa katsoessani mietin, 1) kannattaako sittenkään pelkästään tätä varten ostaa ja 2) kävisiköhän jouluksi hankkimani verjus sijaiskärsijäksi. Tai hyväksi vastineeksi. Jouluna käytin sitä yhteen lohiruokaan, johon se sopi oikein hyvin ja niin olleen päättelin nerokkaasti, että voisi käydä hummereidenkin seuraksi. Sanasta miestä. Ehkä seuraavalla kerralla ostan vermuttia, sillä pikkasen jäi vaivaamaan, millainen makuero tuossa olisi ollut.

Ruokajuomaksi kokeilimme espanjalaista Neblaa, joka oli ihan kelvollista, mutta tuossa olisi voinut juoda vaikka kraanavettä, kun ruoka ja seura olivat mainiot.

Ja lopuksi vielä kuva annoksesta lautasellani. Farmers´marketista ostettu patonki (jonka laitoin vielä hetkeksi uuniin juuri ennen tarjoilua) sopi kertakaikkisen hyvin imemään kastikkeet ja ankkuroimaan hummerinpalaset. Jeps! Hyvää oli!

Hummeri Thermidor - H-hetkeä kohti

Viettyään yön jäävesihauteessa kuistilla hummerikolmikko näytti aika upealta edelleen. Kaikesta päätellen mikään yöllinen liikkuja ei ollut häirinnyt niiden rauhaa. Yöllä oli ollut vain pari astetta plussaa eli ihan sopivat lukemat.

Ennenkuin toin hummerit sisälle tein muita esivalmisteluja: pilkoin salottisipulit ja persiljan ja raastoin gryuére- ja parmesanjuustot. "Microplane" on aivan ehdoton noiden juustojen raastamiseen.

Ja sitten itse asiaan ja hummereiden käsittelyyn. Luin tarkkaan Rouva Raadelman ohjeet ja vielä pariinkin kertaan, etten vain töppäisi tässä kriittisessä vaiheessa. "Halkaise jäähtyneet hummerit: paina iso kokkiveitsi hummerin niskassa näkyvän ristikuvion keskelle ja paina veitsi pyrstöä kohti." Joo, tehty on ja onnistui. "Halkaise sitten pää. Irrota hummerin lihat ja siirrä sivuun. Aivan hummerin silmien takana päässä olevaa mahalaukkua ja pyrstön suolta ei käytetä, muuten melkein koko hummeri syötävää." Joo, tehty on ja onnistui. Seuraavaksi Rouva R nonchalantisti kehottaa: "Napsauta saksien kuoret halki, avaa ne jo ota lihat talteen." Saksethan ovat kovemmat kuin muu kuoriosa, joten vaati enemmän varovaisuutta ja hauista päästä sisuksiin käsiksi. Jostakin syystä yhden hummerin toinen saksi oli oikein extrakova ja piti turvautua korkeampiin voimiin eli Seniorin työkalupakista löytyneisiin pihteihin ennenkuin se luovutti sisältönsä.

Viimeisessä vaiheessa kävi mielessä käyttää hammasharjaa (meillä on runsaasti varastossa, kun joka hammaslääkärikäynnin jälkeen saamme yhden ja kuitenkin käytämme sähköharjaa kotona), sillä "Puhdista hummerin vartalokuoret ja jätä odottamaan." En nyt kuitenkaan ottanut hammasharjaa esille vaan ihan sormien avulla putsasin kuoret.

Nyt ei sitten muuta kuin kokkailemaan!

Hummeri Thermidor - esivalmistelut

Lähtölaskenta on alkanut: kävin tänään ystävättäreni kanssa hummeriostoksilla läheisessä farmers´ marketissa ja kassiin ilmestyi kolme "keskikokoisten" altaasta noukittua hummeria ja nämä ovat peräisin Mainestä. Keskikokoisiksi lasketaan täällä (tai ainakin siinä myymälässä) alle 800 g painoiset otukset. Näille tuli painoa n. 2.2 kg ja hintaa $52.70 eli siinä 40 euroa. Rouva Raadelma, ruoan on parasta olla hyvää, koska perusvärkkeihin on satsattu asianmukaisesti!

Tiina kauhistui, kun hänelle selvisi, etteivät hummerit olleetkaan hänelle illalliseksi vaan joutuivat kasariin keitettäviksi.

Valkoinen läjä yhden hummerin päällä on suolaa, koska Seniori katsoi asiakseen lisätä keittoveteen "suolaa ja enemmän suolaa" Onni-Klovnia mukaillen.

Pulikoituaan kattilassa 10 min hummeripojat olivat punakoituneet mukavasti ja pääsivät takakuistille jäihin ja jäähylle odottamaan huomista Thermidorin kakkosvaihetta.

Ollessani hummeriostoksilla poikkesin myös marketin viinipuolella ja pääsin sattumoisin juttusille heidän viinimyyjänsä kanssa, joka sai minut kokeilemaan oheista laatikkopunkkua, jota Yapi tuossa esittelee. Kehui sitä hintaansa nähden niin hyväksi, etten tulisi katumaan. Miehellä oli sen verran hyvä supliikki, että oli pakko ostaa minilaatikko (1.5 l).

Koska tyyppi nyt sattui olemaan hollilla, niin kysyin samalla ehdotuksia hummeriaterian juomiksi. "Hmmmmh, jotakin kuivahkoa valkoviiniä. Hmmmmh. Tämä Seis Circles voisi sopia eikä hintakaan hirvitä. Neblakin voisi olla OK. En ole tosin itse tätä nimenomaista maistanut, mutta rypäleistä päätellen, se voisi olla varteenotettava vaihtoehto ja taas sama juttu hinnan kanssa: edullinen kokeilu." En siis todellakaan kulutanut paljon taaloja viineihin ($7-8/plo), mutta koko keskustelusta myyjän kanssa jäi niin iloinen mieli, ettei yhtään harmita. Kaveri kysyi, mistäpäin olin kotoisin ja kerrottuani olevani Suomesta, hän sanoi ex-vaimonsa olevan Norjasta ja poikansa nimi on Axel. Olisi itsekin saattanut olla skandinaavi tai hollantilainen, sillä vähän oli korostusta hänenkin puheessaan.

Toivottavasti mitkään yökyöpelit - lähinnä pussikarhut ja pesukarhut - eivät käy ilmaisaterialla meidän kuistilla, sillä en ihan helposti suostu jakamaan aarrettani niiden kanssa. Olen kyllä yrittänyt suojata hummerini.

Huomenna lisää...

Fotausta

Hankin viime vuoden lopulla itselleni uuden kameran, mutta olen ollut vähän turhan laiska kunnolla uppotumaan sen saloihin, sillä se on kovin eritasoinen kuin edeltäjänsä eli Canonin PowerShot (josta kyllä löytyisi säätöjä oikeastaan yllättävän paljon, vaikka se periaatteessa onkin sellainen "suuntaa ja näppää"-kamera). Nyt marssin kaupasta EOS 60D:n kera eli pysyin samassa merkissä. Helmiä sioille ehkä, muttei kuvaaminen ainakaan ole välineistä kiinni. Linssipuolta voisi pikkuhiljaa kasvattaa...

Koska olen ottanut lähinnä vain satunnaisia kuvia tällä nykyisellä kameralla, niin päätin osallistua paikallisen valokuvaajan järjestämälle peruskurssille. Siinä ei opetettu minun nimenomaisen kameran käyttöä, mutta perusteita & vinkkejä noin yleisesti ja sitten käytiin kokeilemassa, mitä tehdä muutamissa eri tilanteissa. Ihan hyvää kertausta, kun ei minulla ole ollut tämänveroista kameraa sitten yhden edellisen työpaikan kamerakerhon aikojen ja siitäkin on jo 25 vuotta aikaa.

Tuolla kurssilla meni pitkälle iltapäivään, mutta sen se sentään teki, että kotiintultua otin kiltisti kameran opaskirjan kauniiseen käteen ja kävin läpi valintoja ja säätöjä ja koin muutaman AHA!-elämyksen. Ihan positiivisen sellaisen, sillä mielestäni kurssin aikana minulla tuhraantui toisinaan aikaa oikean säädön hakemiseen, jos mitään muuta halusin kuin automaattiohjausta ja samalla menetin tilanteita.

Oliivi joutui koekaniiniksi, kun kokeilin eri kuvavariaatioita. Onneksi se suhtautui lähinnä kyllästyneen rauhallisesti koko juttuun. Vaikka filmikameroissa ja kuvien kehittämisessä oli se oma hohtonsa, niin ei voi kieltää, etteikö tämä digiaika ole aika mainiota. Saa näpsiä sydämensä kyllyydestä ja tulokset ovat heti näkyvillä.

Meidän kurssinvetäjä sanoi, että se ero vanhakantaisilla valokuvaajilla on digiajan kuvaajiin, että edelliset paneutuvat vieläkin jo heti kuvausvaiheessa enemmän kuvan sommitteluun kuin jälkimmäiset, jotka ovat valmiita viettämään aikaa myöhemmin Photoshopin parissa kuvia tuunaamassa. Voi hyvin pitää paikkansa. Yapia tuli vähän retusoitua...

Saimme myös mainion vinkin, missä käydä kuvaamassa eli Old Car City, Luoteis-Georgiassa. Se on oikea vanhojen autojen hautausmaa ja olisi kyllä aika hilpeä kohde, jos on kiinnostunut ruosteisista jämistä. En ollut koskaan kuullut tuosta paikasta, mutta nähtyäni meidän kurssinvetäjän kuvia, niin tekisi mieli mennä sinne. Aika taiteellista matskua voisi kertyä mukaan. Pidänpä mielessä!

Fitti-bitti

Meidän Seniori on parin kolmen viime kuukauden aikana jos nyt ei ihan hurahtanut kuntoiluun, niin kuitenkin selvästi nostanut panoksia. Ostimme pari vuotta sitten sellaisen Tread Climber -laitteen, joka ei ole varsinainen juoksumatto, mutta vähän samantapainen. Siinä tarpoo kuin uppohiekassa ikään. Laite on saanut käyttöä vähän pyrähdysmäisesti eli milloin enempi ja milloin vähempi aktiivisesti, mutta tosiaan nyt viime syksyn aikana säännöllisesti kolmesti viikossa Seniorin ansiosta.

Koska herra ryhtyi ihan vakavissaan kuntoilemaan ja ilmiselvästi pysyväismielessä, niin ostin hänelle joululahjaksi Fitbit Force -laitteen, joka on yhdistetty askelmittari/aktiivisen kuntoilun/kalorikulutuksen seuraaja jne. Herra katseli sitä hetken ja totesi sitten, että minä voisin ensin kokeilla, miten se toimii ja sitten ehkä ottaa sen omaan käyttöön. Hyvin tyypillistä meidän "analog man in the digital world" -kaverille. Siispä latasin tietoni Fitbit-nettisivulle ja olen nyt muutaman päivän kokeillut vekotinta. Näpsäkkä! Ilmankin eläisi, mutta...

Tässä oma arvioni: Rannekkeeseen tottuu hyvin nopeasti ja sitä tuskin huomaa hetken päästä. Melkein korvaisi rannekellon, ellei pitäisi painaa napista, että näkee kellonajan (mutta ne, jotka muutenkin katsovat kelloa kännykästään, niin tuo on ihan yhtä vaivatonta). Voin laittaa sen herättämään itseni tiettyyn aikaan ja ranneke värisee sen sijaan, että piipittäisi ikävästi. Plussaa siitä. Suihkuun tai uima-altaaseen sitä ei suositella, mutta muuten sateen tai hikoilun ei pitäisi haitata. En ole ihan varma, miten se laskee ns. aktiivisen liikunnan, sillä treenaan aamuisin Insanityä, jossa tulee mielestäni ainakin 30 min aktiivista liikuntaa (ja enemmänkin toisen kuukauden aikana), jos ottaa pois venyttelyt sun muut, mutta mittari saattaa kuitenkin näyttää vain 10-15 min aktiivista aikaa. Se ei varmaan oikein noteeraa punnerruksia ja sellaista aktiiviseksi liikkumiseksi. Askelmittaria pitää vielä seurata lisää, mutta pelkkä käsien heiluttelu ei riitä lisäämään lukemia, vaikka tuo onkin ranteessa. Hyvä niin.

Ranneketta pitää näköjään ladata noin viikottain (nyt noin 3-4 päivän käytön jälkeen paristo on puolillaan). Rannekkeen käyttäminen antaa ehdottomasti vähän yllykettä liikunnan lisäämiseen: miten lähelle 10000 askelta pääsee päivässä, montako kerrosta tuli kiivettyä, montako aktiivista minuuttia mahtui päivään; tulee sellainen kilpailuhenki että saisiko niitä yhtään lisättyä... Jos on rekistöröinyt itsensä Fitbtin nettisivulle, niin voi laittaa vekottimen päivittämään tilastot automaattisesti ja kaikki se toimii taas lisäyllyttimenä. Jos pääsee yli 10000 askeleen päivän aikana, niin ranneke värisee. Ellei välitä tuosta, niin sen voi laittaa pois päältä ja muuttaa vaikka värinäksi tietyn km-määrän jälkeen. Aika hilpeää kaiken kaikkiaan. En taida antaa tätä takaisin Seniorille, vaikka joskus kinuaisikin (saattaisin kuitenkin ostaaa hänelle oman...).

Esimerkkinä tämän sunnuntain tilastot klo 20.45: askelia 7497, kalorinkulutus 1683, portaiden nousu 12 kerrosta, kuljettu matka 3,91 mailia, aktiivisia minuutteja 20. Voin sanoa, että päivän liikuntaa oli Insanityn Plyometric Cardio Circuit, joka kaikkineen kestää 42 min ja josta 10 min menee alku- ja loppuvenyttelyyn, koska jo pelkkä lämmittelyvaihekin on aika intensiivinen ("My warm up is your workout") plus 15 min P90X:n Ab Ripperiin (mutta siinä ei tietenkään hypellä sinne-tänne, vaan se on mahaliikkeitä, joita ei Fitbit noteeraa ns erityisen aktiivisena, vaikka onkin ihan täyttä asiaa). Huom, että tuo laskee kalorinkulutukseen jo pelkän olemisen, ei vain sen, mikä kuluu päivän aikana liikkumisen ansiosta.

Jännää, jännää. Katsotaan, miten kauan kestää uutuudenviehätyksen katoamiseen...