maanantai 30. toukokuuta 2011

Memorial Day -viikonlopun menyy - Osa II

Tänään maanantaina pantiin toinen vaihde sisään, tuotiin ylimääräinen tuoli ruokapöydän ympärille ja valmistauduttiin kestitsemään viisihenkistä perhettä eli siis juniorin futiskiemuroista tuttua väkeä. Nyt olisi ollut omiaan, jos olisin hankkinut sen suuremman niistä Big Sur -pöydistä, mutta sopu sijaa antaa.

Vieraamme toivat mukanaan perunasalaattia ja juomaksi limonaadia ja ne sopivat hyvin, sillä olin itsekin tehnyt limua (siis sitruunajuomaa). Pääruokana uusimmasta Bon Appétit -lehdestä nyhtäisty Beef Empanadas with Black Bean Dipping Sauce ja lisukkeina maissintähkiä (eiliseen malliin), tomaatti-punasipulisalaattia (eilisen jämiä) ja em. perunasalaattia. Jälkiruoaksi Pavlovaa ja se taas oli sieltä Rouvan Varsinais-Suomesta kokoelmista.

Black Bean Dipping Sauce
Empanadat osoittautuivat helpoiksi tehdä, sillä käytin valmista voitaikinaa. Hyvä valinta vieraspöytään, sillä ne voi tehdä paistamista vaille valmiiksi ennakolta ja samaa kaavaa noudatti dippikastike, vaikkei siinä mitään paistamista ollut, mutta siis tehdä valmiiksi ennakolta. Ainoa tarpeellinen vekotin jälkimmäisen väsäämisessä on tehosekoitin, mutta ainekset muuten rajoittuivat muutamaan eli mustia papuja ja hapankermaa; lisänä pilkottuja tomaatteja ja kevätsipulia sekä mausteena suolaa ja pippuria.

Uunituore marenkimöykky
Pavlovaa en ole ennen itse tehnyt enkä marenkejakaan kovin monta kertaa, mutta nyt päätin noudattaa Rouvan ohjeita viimeisen päälle. Sain valkuaisvaahdon kohtuusiistiin järjestykseen uunivuokaan myöhään eilisiltana ja sitten jätin sen tekeytymään uuniin yön ajaksi. Tiina-kissamme ajoitti omat sisään-ulos-käyntinsä sopivasti ja ollessani ovimiehenä yöllä, kurkkasin samalla, mitä marengille kuului.

Tällaisena se meni tarjolle
A vot! Onnistui! Ainakin siltä osin, että minulla oli Rouvan vinkkinä onnistumisesta pienten kullanruskeiden siirappihelmien muodostuminen. Olin odottanut marengin pysyvän maljamaisessa muodossa, mutta eikös mitä: eteen tuli vaaleanruskea pallomainen möykky. Kaikkea ei kuitenkaan oltu menetetty, sillä tarkasteltuani möykkyä huomasin sen olevan jossakin määrin onton. Jos siis koverran siitä kannen irti, niin saan mansikoista, kiivistä, banaanista ja vaniljajätskistä koostuvan täytteen aseteltua paikoilleen (kermavaahdot jätin tästä pois eli se siitä ohjeen viimeisen päälle seuraamisesta; se liittyikin lähinnä marenkiosuuteen).

Ateria oli onnistunut, sillä sekä pääruokia että jälkiruokaa santsattiin. Nuorempi väki ihasteli marenkia; tosin yksi kertoi ensi luulleensa minulla olevan pöydässä "fried pork rinds" eli paistettua possunnahkaa, mutta ei ollut mitenkään pettynyt iskettyään hampaansa mureaan marenkiin.

Täytyy sanoa, että oli monella tapaa onnistunut viikonloppu eikä vähiten sen takia, että pääsin kokeilemaan uusia reseptejä ja tarjoilemaan niitä vastaanottavaiselle yleisölle.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Memorial Day -viikonlopun menyy - Osa I

Nautiskelemme pitkästä viikonlopusta, koska Memorial Dayn takia maanantai on vapaapäivä. Ilmatkin suosivat mainiosti. Koska kuvioihin kuuluu tällä kertaa kahdet vieraat, niin olen yrittänyt miettiä ateriavaihtoehtoja. Kyse on yhdestä ateriakokonaisuudesta per vierailu. Mielelläni käytän tällaiset tilaisuudet hyväkseni ja vieraat joutuvat jonkin uuden reseptin koekaniineiksi.

Sunnuntain kani on unkarilaistuttumme. Olen ajatellut perunagratiinia, possun sisäfilettä, maissintähkiä, punasipuli-tomaattisalaattia ja jälkiruoaksi "sen-piti-olla-rapaperipiirakkaa-mutta-kaupassa-ei-ollut" eli korvikkeena mustikka-mansikkapiirakkaa, jonka juniori on jo todennut ulkonäöltään kelvolliseksi. Kävin ammentamassa ideoita Rouvan Varsinais-Suomesta blogista eli possua  ja maissia lukuunottamatta kaikki on varastettu härskisti sieltä. Possusta tuli hätävara, sillä alkuperäinen kala piti vaihtaa, kun lähikaupan valikoimat eivät tällä erää oikein vakuuttaneet. Perunagratiiniin aion laittaa parmesanjuustoa, jota Rouva ja hänen Herransa ehdottelivat emmentalin sijaan. Jos asiaa ja ilmanalaa ajattelisi, niin kepeämmätkin vaihtoehdot olisivat hyviä 30 asteessa, mutta näin tällä kertaa. Olin aikonut myös leipoa leipää, koska itse tykkään leivästä, mutta alkoi tuntua, että tulee vähän tårta på tårta, kun on jo sitä gratiinia ja maissia ja sitten vielä se vieras yrittää välttää kokeilumielessä gluteiinia. Peruna ja maissi taitavat sentään sopia hänelle, mutta se leipä ei (ainakaan minun perusleipäni). Piirakassa on hyvin vähän jauhoja ja sanoin, että voi jättää syömättä tai krapsuttaa kuoret pois ja syödä marjat, jos niikseen tulee.

Minulla on sellainen viha-rakkaussuhde tomaattiin. En ole allerginen, mutta tomaatti ei ole koskaan ollut varsinainen suosikkinaposteltavani. Jotenkin happoisuus vaikuttaa ja tietysti sekin, että on oikeastaan vaikea löytää TODELLA hyviä ja makeita tomaatteja. Yritin kerran kasvattaa itse ja sainkin muutamia, mutta sitten sellainen "green tomato horn worm" löysi kasvini ja napsi suuhunsa loput tomaatit. Ja se mato onkin todella ilkeän näköinen: sellainen kymmensenttinen kirkkaanvihreä jötikkä, jolla on sarvikuonomainen sarvi eli nimi kuvaa sitä aivan nappiin. Asiaan palatakseni - päätin kuitenkin kokeilla Rouvan kokoelmista punasipuli-tomaattisalaattia. Takerruin tuohon, koska Rouva kuvaili eloisasti, miten punasipuli kesytetään sokerilla. Tulin täyteen sirkuksen eläintenkesyttäjän uhoa. Jos sipuli kesyyntyy, niin ehkä sitten myös tomaatti.

Nyt myyntiin tulleet maissintähkät ovat olleet yllättävän makeita. Yleensä saamme nauttia sellaisista vasta loppukesästä. Toki piti ostaa, kun tarjouksena sai 12 tähkää kolmella dollarilla ja niitä mainostettiin oikeutetusti "very sweet". Mistä lienevät peräisin??? Hällä väliä. Höyrytetään kattilassa ja voilá! Grillatakin voisi, mutta tänään riittää höyry.

V-S Rouvalla on myös se etu puolellaan, että omasta takaa löytyy viini- jne. asiantuntija. Meidän tämän päivän juomavalikoimat on kasattu tyyliin punaista ja valkoista, makeaa ja kuivempaa. Lähinnä etiketin ja hinnan perusteella "Kas, kokeilenpa tuota". Beringerin Moscato tuli lahjuksena hyväntekeväisyydestä. Kitaristin sisällä on argentiinalaista Little Chicaa, jota en ole ennen kokeillut, mutta kohta olen viisaampi. Ei ole kuvassa, mutta tarjolla on myös kalifornialaista laatikko-Pinot Grigiota Target-kaupan valikoimista.

Tässä sitä piirakkaa. Näyttää kyllä minustakin ihan syötävältä - ainakin, jos lisänä on vaniljajätskiä. V-S Rouvalla on todisteita jätskinhimostani 80-luvun lopulta, mutta tätähän ei kaikille kehtaisi tunnustaa... Onneksi vain Rouva oli todistamassa.

torstai 19. toukokuuta 2011

Iso Suuri

Ei mahda mitään: lankesin ja ostin jo kauan haaveilemani Big Sur -ruokapöydän ja siihen kuuluvan penkin ja ne tuotiin tänään. Otin sen kunniaksi vapaapäivän. Tämä kuuluu Crate & Barrel -kaupan antimiin (joka liike on tehnyt yhteistyötä jo pitkään Marimekon kanssa ja sieltä olen hankkinut erinäiset marilakanat ja pöytäliinat). C&B:llä on muutenkin kaikenlaista kivaa tavaraa valikoimissaan.












Olin jo etukäteen hommannut mehiläisvahaa jemmaan ja käsittelin pöydän ja penkin heti paikalla suositusten mukaan. Keittiö tuoksuu nyt mukavasti laventerilta, kun sattui löytymään sitä sisältävää tuotetta.

Vaikka tämä pöytä on pienempi kahdesta vaihtoehdosta (n. 165 cm pitkä), niin ihan riittävä meidän tiloihin ja täystammisena myös ihan riittävän massiivinen. Sen alle voisi hyvin mennä maailmanloppua odottelemaan ja sitähän muuan uskontokunta povaa tulevaksi lauantaiksi. Ovat jo laittaneet isoja mainostauluja teiden varsille. Ja jos se maailmanloppu ei vielä tule, niin sitten pöytä ehkä käy jatkossa pyörrenmyrskysuojasta - toivottavasti ei tule tarvetta testata!


Olin odottanut kuvaston perusteella pöydän olevan hieman vaaleamman, mutta itse asiassa tämä väri sopii mainiosti meidän vanhojen tuolien kanssa, jotka taas eivät menneet vaihtoon. Jakelupojatkin totesivat, että aika tarkasti on sävyt koordinoitu. Ehkä vähän liiankin tarkkaan ja turvallisesti. Tämän pöydän kanssa sopisivat ihan eripariset/-materiaaliset tuolit. Siinäpä ideaa!

Meillä on jostakin syystä ruvennut olemaan ylimääräisiä nuoria miehiä talossa viikonloppuisin ja se osaltaan laittoi vauhtia tähän pöytähankintaan. Vanha neljän hengen pöytä jatkopaloineenkin alkoi käydä ahtaaksi. Nyt mahtuu kuusi henkeä kepeästi ja tarpeen mukaan varmaan pari kolme sen lisäksi.

Jopa juniori antoi hyväksyntänsä ostoksille ja se on jo paljon se, sillä hän ei meidän arkkikonservatiivina tykkää muutoksista. Ei ainakaan nuorempana.




sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kelpaa olla Jellona!

Kylläpä meidän Leijonamiehistö pelasi mainion ottelun Ruotsia vastaan jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaalissa 15.5. Bratislavassa. Kulta tuli kotiin suorastaan uskomattoman ylivoimaisesti jyräten, vaikka alku menikin vauhtia hakien, mutta kolmanteen erään mennessä noita sisu-ukkoja ei enää pysäyttänyt mikään. Ei edes hurri. Onnea, onnea, onnea! Mainiota sinänsä, että kaadoimme lopussa vastustajat sekä idästä että lännestä.

Olen  aika yrmeänä YLE:lle, ettei matsia näytetty ulkomailla netin kautta, mutta radioselostusta sentään pystyin seuraamaan. Täällä USA:ssa kisoista ei kuullut oikeastaan ollenkaan puhumattakaan, että edes mitalitaistoja olisi näytetty, kun ne käytiin puhtaasti eurooppalaisten kesken. Löysin pari saittia, josta olisi voinut seurata peliä, mutta ne olisivat vaatineet ohjelmalatauksia ja maksuja enkä viitsinyt ryhtyä sellaiseen.

Julistetaankohan Suomeen virallinen liputuspäivä ja kansallinen vapaapäivä tämän kunniaksi? Mahtaako työpaikoilla ja kouluissa olla ketään maanantaina? Ja jos on, niin pysytäänkö ollenkaan asiassa? Vaan haitanneeko tuo, vaikkei pysyttäisi - nyt saa ja pitää juhlia.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Hikikarpaloita ja sydämentykytyksiä

Muutamat viimeksi kuluneet päivät ovat tuoneet vahvasti mieleen ajat, jolloin juniorimme oli taaperoikäinen ja piti käyttää mielikuvitusta, kun yritti selvittää itkujen syitä. Ei suinkaan olla menty ajassa taaksepäin eikä perheen koko ole lisääntynyt, mutta nyt on huolenaiheena ollut Tiina Tiikerimme (eli siis kissa).

Tultuaan tiistaiaamuna kotiin yöllisiltä retkiltään mirri oli ihmeen vaisu. Ja niinäkin öinä, jolloin se on ulkona, se tapaa tulla ainakin pari kolme kertaa rapsuttelemaan oven taakse - pitää päästä sisään muutamaksi minuutiksi syömään ja sitten taas uudelle partioretkelle. Sinä yönä ei sellaista tapahtunut. Seuraavana yönä sama juttu ja mirri makoili autoni alla ulkona ja vain murisi matalasti, jos sen lähelle meni. Torstain vastaisen yön se sentään vietti sisällä, muttei suostunut syömään eikä juomaan, kuten ei ollut tehnyt edellisinäkään päivinä ja vetäytyi komeron perukoille rauhaan. Tiinan käytös oli kerrassaan outoa, sillä se on normaalisti maailman silmä ja korva ja todellinen räpätäti, jolla riittää kommenttia asiasta kuin asiasta, nauttii tonnikalasta ja periaatteessa tykkää seurasta. Mitään ulospäin näkyviä vammoja emme nähneet, mutta jokin oli pahasti pielessä. Siispä vein tytön torstaiaamuna eläinlääkärille ja sinne se jäi tutkimuksiin ja pitivät vielä yön yli. Perjantaiaamuna diagnoosiksi muodostui maksa- tai sappitulehdus olkoonkin, että on vielä pieni mahdollisuus, että kyseessä on kissaleukemia tai -AIDS, mutta sen kuulen tänään. Itse veikkaisin tulehdusta, sillä oireet tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta; tällaisena maatiaisena kuvittelisin, että nuo muut taudit kehittyisivät hiljalleen ja antaisivat ajan mittaan oireita ja niissä on se ikävä puoli, ettei hoitoa ole.

Perjantaina sain hakea tittiäisen kotiin ja se oli selvästi pirtsakampi kuin edellisinä päivinä ja naukuminenkin oli taas kuvioissa. Olin saanut ohjeet pakkoruokintaa varten, mutta onneksi Tiinalle kelpasi ruoka ilmankin. Voin vain kuvitella, miten tuollaisen tiikerin pakkoruokinta onnistuisi! Riittää, että saan sille kunnialla antibiootin annettua. Kun kysyin, haluaako hän kalaa, niin vastaukseksi tuli ponteva miau ja mirri asettui vahtiin jääkaapin oven eteen. Suom. huom. Koska molemmille kissoillemme puhutaan pelkästään suomea, niin sana kala on ollut niiden sanavarastossa heti alkumetreiltä lähtien. Vahvistettuaan, että tonnikalaa oli tulossa, katti marssi häntä pystyssä ruokakupille.

Toivottavasti toipuminen jatkuu yhtä suotuisana tästä eteenpäin, sillä Tiina on jo ihan erilainen kuin pari päivää sitten. Eläinlääkärin mukaan maksatulehduksesta paraneminen voi kestää viikkoja, mutta jos minä yhtään osaan arvioida, niin tämä näyttää tosi hyvältä.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Hyvää äitienpäivää!


Ylläoleva on äitienpäivältä vuonna 2000, jolloin juniorimme oli kokonaista viisi vee. Ylärivillä lukee Tänään on äitienpäivä ja alimmaisella Minä tykkään sinusta. Taidatkos sen selvemmin sanoa!