Tänään maanantaina pantiin toinen vaihde sisään, tuotiin ylimääräinen tuoli ruokapöydän ympärille ja valmistauduttiin kestitsemään viisihenkistä perhettä eli siis juniorin futiskiemuroista tuttua väkeä. Nyt olisi ollut omiaan, jos olisin hankkinut sen suuremman niistä Big Sur -pöydistä, mutta sopu sijaa antaa.
Vieraamme toivat mukanaan perunasalaattia ja juomaksi limonaadia ja ne sopivat hyvin, sillä olin itsekin tehnyt limua (siis sitruunajuomaa). Pääruokana uusimmasta Bon Appétit -lehdestä nyhtäisty
Beef Empanadas with Black Bean Dipping Sauce ja lisukkeina maissintähkiä (eiliseen malliin), tomaatti-punasipulisalaattia (eilisen jämiä) ja em. perunasalaattia. Jälkiruoaksi Pavlovaa ja se taas oli sieltä Rouvan Varsinais-Suomesta kokoelmista.
 |
| Black Bean Dipping Sauce |
Empanadat osoittautuivat helpoiksi tehdä, sillä käytin valmista voitaikinaa. Hyvä valinta vieraspöytään, sillä ne voi tehdä paistamista vaille valmiiksi ennakolta ja samaa kaavaa noudatti dippikastike, vaikkei siinä mitään paistamista ollut, mutta siis tehdä valmiiksi ennakolta. Ainoa tarpeellinen vekotin jälkimmäisen väsäämisessä on tehosekoitin, mutta ainekset muuten rajoittuivat muutamaan eli mustia papuja ja hapankermaa; lisänä pilkottuja tomaatteja ja kevätsipulia sekä mausteena suolaa ja pippuria.
 |
Uunituore marenkimöykky
|
Pavlovaa en ole ennen itse tehnyt enkä marenkejakaan kovin monta kertaa, mutta nyt päätin noudattaa Rouvan ohjeita viimeisen päälle. Sain valkuaisvaahdon kohtuusiistiin järjestykseen uunivuokaan myöhään eilisiltana ja sitten jätin sen tekeytymään uuniin yön ajaksi. Tiina-kissamme ajoitti omat sisään-ulos-käyntinsä sopivasti ja ollessani ovimiehenä yöllä, kurkkasin samalla, mitä marengille kuului.
 |
| Tällaisena se meni tarjolle |
A vot! Onnistui! Ainakin siltä osin, että minulla oli Rouvan vinkkinä onnistumisesta pienten kullanruskeiden siirappihelmien muodostuminen. Olin odottanut marengin pysyvän maljamaisessa muodossa, mutta eikös mitä: eteen tuli vaaleanruskea pallomainen möykky. Kaikkea ei kuitenkaan oltu menetetty, sillä tarkasteltuani möykkyä huomasin sen olevan jossakin määrin onton. Jos siis koverran siitä kannen irti, niin saan mansikoista, kiivistä, banaanista ja vaniljajätskistä koostuvan täytteen aseteltua paikoilleen (kermavaahdot jätin tästä pois eli se siitä ohjeen viimeisen päälle seuraamisesta; se liittyikin lähinnä marenkiosuuteen).
Ateria oli onnistunut, sillä sekä pääruokia että jälkiruokaa santsattiin. Nuorempi väki ihasteli marenkia; tosin yksi kertoi ensi luulleensa minulla olevan pöydässä "fried pork rinds" eli paistettua possunnahkaa, mutta ei ollut mitenkään pettynyt iskettyään hampaansa mureaan marenkiin.
Täytyy sanoa, että oli monella tapaa onnistunut viikonloppu eikä vähiten sen takia, että pääsin kokeilemaan uusia reseptejä ja tarjoilemaan niitä vastaanottavaiselle yleisölle.
Marenkimaljassa todellakin täytyy joko käyttää vähän väkivaltaa ennen paistamista ja nostaa marenkimassaa vasten paperireunusta, tai sitten toimia kuin Suomineito teki, eli muokata tuotosta kypsänä. Komealta näyttää tuo Pavlova!
VastaaPoistaEn nyt olisi ensihätään yhdistänyt marenkia ja väkivaltaa, mutta olisin kai voinut pystyttää jonkinmoisen mellakka-aidan pitämään reunan paikoillaan. Reuna oli pönäkästi pystyssä vielä uuniin laitettaessa, mutta sitten tapahtui taikoja. Toisaalta se taiteellisen näköinen möykky ei loppujen lopuksi ollut yhtään hassumpi tähän jälkiruokatarkoitukseen.
VastaaPoistaIlmeisesti vatkaimessani oli riittävästi ytyä, koska massa kohosi noin hienosti. Sain sen vatkaimen erinäisiä vuosia sitten äitienpäivälahjaksi ja siitäpä yksi tuttuni kimmastui. Ensi seniorille, kun kehtasi hankkia minulle moisen lahjan tuoksi päiväksi ja sitten minulle, kun tykkäsin, että se oli oikein mainio. Emme kumpikaan olleet ymmärtäneet äitienpäivän perimmäistä sanomaa, että silloin pitää antaa ja saada täysin turhanpäiväisiä lahjoja, kuten timanttikoruja ja sen sellaista.