Kylläpä meidän Leijonamiehistö pelasi mainion ottelun Ruotsia vastaan jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaalissa 15.5. Bratislavassa. Kulta tuli kotiin suorastaan uskomattoman ylivoimaisesti jyräten, vaikka alku menikin vauhtia hakien, mutta kolmanteen erään mennessä noita sisu-ukkoja ei enää pysäyttänyt mikään. Ei edes hurri. Onnea, onnea, onnea! Mainiota sinänsä, että kaadoimme lopussa vastustajat sekä idästä että lännestä.
Olen aika yrmeänä YLE:lle, ettei matsia näytetty ulkomailla netin kautta, mutta radioselostusta sentään pystyin seuraamaan. Täällä USA:ssa kisoista ei kuullut oikeastaan ollenkaan puhumattakaan, että edes mitalitaistoja olisi näytetty, kun ne käytiin puhtaasti eurooppalaisten kesken. Löysin pari saittia, josta olisi voinut seurata peliä, mutta ne olisivat vaatineet ohjelmalatauksia ja maksuja enkä viitsinyt ryhtyä sellaiseen.
Julistetaankohan Suomeen virallinen liputuspäivä ja kansallinen vapaapäivä tämän kunniaksi? Mahtaako työpaikoilla ja kouluissa olla ketään maanantaina? Ja jos on, niin pysytäänkö ollenkaan asiassa? Vaan haitanneeko tuo, vaikkei pysyttäisi - nyt saa ja pitää juhlia.
Voi, täällä ollaan koulun penkillä ihan kiltisti. Ihmeempää katoa ei ole käynyt, vaikka ylimääräinen vapaapäivä olisikin ollut yövalvomisen vuoksi oikein tervetullut!
VastaaPoistaAamulla töihin puoli kahdeksaksi! Töissä meille sentään tarjottiin pullaa juhlan kunniaksi.
VastaaPoistaMeidän perheelle tämä oli erityisen riemullista siksi, että edellisen MM-voiton aikaan asustimme Japanissa, eikä meillä silloin ollut mitään keinoa seurata otteluita reaaliajassa. Tuttavapiirissä oli sekä ruotsalaisia, usalaisia että kanadalaisia, jotka osasivat kyllä antaa arvoa saavutukselle!