Haluviini 2012

Syyskuun alkupuolella esittelin uutta kattolamppuratkaisua, jossa tämä kultainen kynttelikkö sai väistyä hieman modernimman valaisimen edestä meidän toimistossa. Haluviinikoristeeksi tämä on kuitenkin aivan omiaan.

 Rumihia haudattuna autotallin seinustalle...

Kameliakin on aloittanut kukintansa. Hieman aikaisin tänä vuonna, mutta jospa siinä riittää puhtia joululle asti.  Kuuluu minun suosikkeihini - varmaan juuri siitä syystä, että jopa minä olen saanut sen viihtymään pihallamme.

Haahuilija kuistilla. Se tulee takaisin joka haluviini ja onnistuu säikyttelemään nuorta väkeä aika hyvin.

 Ensimmäiset tämänvuotiset karkinkerääjät aloittivat kierroksensa jo kuuden maissa. Hyväntuulisia ehkä 10-14 -vuotiaita, mutta eivät olleet pukeutuneet mihinkään asuihin. "Pöh!" sanon minä, vaikka annoinkin heille karkkia. Naapurintyttö kertoi antavansa porkkanoita niille, jotka eivät ole pukeutuneet. Toivottavasti hänellä on iso varasto, sillä tuonne upposi jo puoli tusinaa, Myöhemmät vieraat olivat oivaltaneet jutun juonen ja olemme nähneet monen sortin rimpsessoja, robotteja sun muita kummajaisia.

PÖÖÖÖÖÖÖ!

Syksyn sävyt

Kampaajani räväytti tänään ja lopputulos oli tällainen. Seurauksena, että kun jouduin näyttämään ajokorttia muutamaa tuntia myöhemmin, sitä tiirailtiin vähän epäluuloisesti, kun sen kuva ja todellisuus eivät oikein enää vastanneet toisiaan.

Magee! Seniori kuvaili tätä kuin että olisin saanut salamaniskun hiuksiini.

Jo nyt suren, että efekti on kestää vain pari viikkoa!

Haluviiniä odotellessa

Tänä vuonna päätin valita pikkasen erilaiset haluviinikurpitsat niiden tavanomaisten oranssien palleroiden sijaan. Tällaiset tarttuivat matkaan kaupan laatikosta eilen. Tiettävästi näistä ei oikein ole syötäväksi; eivät nyt varmaan suoranaisesti myrkyllisiä, mutta maussa on toivomisen varaa. Eipä haittaa tällä kertaa.

Karvakorva-huiskuhäntä-isojalka Oliivia nämä uudet tulokkaat kiinnostivat hetken aikaa. Minusta se turkoosinharmaa kurpitsa oli ihan kunnioitettavan kokoinen, mutta pieneni heti, kun Oliivi meni vierelle poseeraamaan.

Pikavierailu

Juniorin jalkapalloilun merkeissä pääsimme kuluneena viikonloppuna käymään Savannahissa. Tuo Georgian suurin satamakaupunki ei ole saanut nauttia läsnäolostani kahteenkymmeneen vuoteen; juniori oli siellä luokkaretkellä muutama vuosi sitten. Savannah on aivan ehdottomasti vierailun arvoinen jo kohtuukokoisen vanhan kaupungin ansiosta, mutta lähellä on myös Ft. Pulaskin vanha linnoitus (vähän kuin Suomenlinna) ja Tybee Islandin hiekkaranta.

Lähdimme ajelemaan lauantaina aamupäivällä ja matkaan kului 4½ tuntia eli ihan kohtuullinen rupeama yhden ottelun takia. Lauantaina pääsimme kuitenkin leikkimään turistia, sillä itse matsi oli vasta sunnuntaina klo 15. Kunhan olimme saaneet hotellipuolen järjestykseen, suuntasimme vanhaan kaupunkiin ja nimenomaan River Streetille, joka on - missäs muuallakaan - kuin joen rannassa ja "in"-kohde kaikenlaisille häppeningeille.

Väkeä piisasi ja tunnelma oli iloinen. Mikäpä ollessa, kun lokakuun ilta oli kaunis ja tyyni. Olisin toivonut meillä olevan enemmän aikaa, niin matkaan olisi voinut liittää jokiajelun tai kummituskierroksen. Savannahissa on kuulemma enemmän kummituksia kuin missään muualla USA:ssa. Pojat (meillä oli matkassa yksi toinen joukkuetoveri myös) kertoivat olleensa sellaisella kierroksella omien luokkaretkiensä aikana ja tykkäsivät, että se oli hauska kokemus.








Savannahissa on filmattu kohtauksia useisiin kuuluisiin filmeihin mm. Roots, Midnight in the Garden of Good and Evil ja minun suosikkini, Forest Gump. Nyt emme kuitenkaan päässeet mihinkään mukaan - ainakaan tietääksemme. Ja Atlantan olympialaisten aikana purjehduskilpailut järjestettiin näillä vesillä.

Muuan tuttuni kehui paikallista Oktoberfestiä; täytyy pitää mielessä tulevaisuutta ajatellen.

Savannahissa on aivan eri tunnelma kuin missään muualla Georgiassa ja isoksi osaksi se johtuu espanjansammaleesta (Spanish moss), jota kasvaa vähän joka puun oksalla. Se on aina jäänyt minulla kaupungin tunnukseksi.

Ja se tärkein: ottelussa tuli 2-2 tasapeli.

Lokakuun tyttöjä

Lokakuussa syntyi paljon kunnon väkeä, mukaanlukien allekirjoittanut, joka jakaa päivänsä Stingin kanssa. Voisi sitä huonommassakin seurassa olla. Onnittelut kaikille tässä kuussa synttäreitään viettäville Teatteri Lapuan hymysuisen tytön kera.

Lokakuu on yleensä kaunista aikaa USA:n eteläosissa ja ihan kuunvaihdetta lukuunottamatta niin on ollut (tosin ei nyt vasta ole kuin 7. päivä, niin tässä voi vielä tapahtua vaikka mitä). Tämä on myös otollista aikaa pitää lomaa ja koska juniorimme on koulusta syyslomalla tulevan viikon, niin järjestin sitten itsellenikin vapaata. Kuin itsestään viikko alkoi täyttyä kaikenlaisista pakollisista kuvioista: juniorin hammaslääkäri maanantaina, LVI-firmasta tullaan huoltamaan ilmastointilaite tiistaina, keskiviikkona käymme yhdessä yliopistossa tutustumassa ja torstaina luultavasti toisessa, perjantaina minulla on lääkärissäkäynti ja johonkin väliin tungemme juniorin lääkärintarkastuksen, että pääsee pelaamaan jalkapalloa koulunsa joukkueeseen. Juniorilla on tosiaan viimeinen high school -vuosi menossa ja pikkuhiljaa pitää ruveta miettimään jatkoa. Eilen hän osallistui SAT-kokeeseen ja jo kesällä ACT:hen ja nekin tulokset vähän antavat suuntaa, minnepäin voi hakea opiskelemaan. Mietitään, mietitään... Ehkä nuo tutustumiskäynnitkin helpottavat ratkaisuntekoa.

Ja koska on lokakuu ja Suuri Kurpitsa tulee pian (tuttu Tenavia lukeneille), niin tässä vähän maistiaisia:

Ystäväni C oli jättänyt vuoallisen pehmeitä kurpitsakeksejä ulko-ovemme ääreen ja nepä maistuivat vallan mainioilta aamukahvin kera. Pitää varmaan kinuta resepti.