Tarkenee...

Kesä on tullut näille leveysasteille oikein tosissaan. Toki täällä Syvässä Etelässä kesäisin on lämmintä, mutta eipä olla nyt muutamaan vuoteen neljääkymmentä astetta sivuttu. Tänään oli sellainen päivä ja vielä tätä kirjoittaessa - klo 19.22 - mittari kotona näyttää 34.4 oC. Viikonlopusta on myös tulossa kuuma: jos päästään luvattuihin maksimilukemiin, niin nähdään 41-42 oC. Ah onnea, että tuli uusittua ilmastointi kreivin aikaan keväällä, sillä nyt on kotona oikein mukavaa. Ei liian kylmää eikä liian kuumaa. Jännä nähdä, millaiset lähikuukausien sähkölaskut ovat viimevuotisiin verrattuina, sillä uuden laitteen pitäisi myös olla huomattavasti vanhaa tehokkaampi, mutta toisaalta energiaystävällisempi.

Vaikka meidän mirrit mielellään partioivat pihapiiriä, niin nyt mieluimmin tekevät sen yöaikaan ja päivisin loikoilevat laiskasti sisällä. Seuraavassa elämässä voisin oikein hyvin olla kotikissa, sillä ainakaan meidän neitien elämässä ei pitäisi olla paljon valittamista.

**************************

Lauantaina 30.6. oli kaupunkimme virallinen lämpötila 105 F eli 40.5 oC, joka mitattiin klo 16.05. Sunnuntaiksi ennustetaan 104 F eli 40 oC. Että näin.

Juhannusta!

Tässä juhannusaaton tunnelmia Varsinais-Suomessa vuosi sitten.

Nautiskelkaa, ystävät, mutta älkää tehkö mitään, mikä päätyisi Iltiksen sivuille kyseenalaisena kunniana ja jota minä sitten pääsisin lukemaan!

Kesän merkkejä

Ah, ihanuutta, kun ensimmäiset tulikärpäset näyttäytyvät illan pimentyessä! Se on minulle se OIKEA kesän avaus. Huomasin niitä symppiksiä kavereita viime viikonloppuna. Tämä kuva on kopsattu netistä, koska en ole niin taitava, että saisin itse moisia kuvia. Vaikka itikat yleensä ovat lähinnä kiusallisia (lue: hyttyset sun muut pureskelijat/pistiäiset), niin tulikärpäsissä on oma viehätyksensä.

Tässä vähän tyylitelty versio päivänliljasta. Ne kukkivat täällä heti toukokuun lopusta ja nyt paras aika alkaa olla lopuillaan, mutta vielä löytyi muutama meidän kukkapenkistä.

Ei kesää ilman gardeniaa. Juniorin ikkunan alla oleva iso pensas puskee lumivalkoisia kukkia koko kesän, kun kerran alkuun pääsee. Ja mikä tuoksu!

Kesän merkki on myös se, että valkoviinin joukkoon tekee mieli lisätä pari jääpalaa. Herra Pirkanmaalta repäisisi vaatteensa ja pukeutuisi säkkiin ja tuhkaan, jos kuulisi moisesta pyhäinhäväistyksestä, mutta 1) emme kerro hänelle ja 2) nyt ei ole kyse mistään arvoviinistä. Ihan sellaista lipittelyviiniä.

Kesäjuoma

Ystäväni Rouva Varsinais-Suomesta oli omassa blogissaan tehnyt kyselyn, mikä herkku tuo hänen lukijoilleen eniten kesää mieleen ja mansikat pääsivät voitolle - jopa varhaisperunoiden ja voin ohi (joka oli minun valintani). Pidän kyllä mansikoista kovasti ja etenkin, jos niitä pääsee itse poimimaan kopallisen aurinkoisena päivänä ja sitten syö heti sellaisenaan. Mutta. Mutta. Vastarannan kiiskenä olen kuitenkin varsinaisesti vesimelonin ystävä ja vaikka Rouva oli listannut tusinan verran ehdotuksia, niin tuotapa ei löytynyt. On olemassa sanontakin, joka menee vähän siihen malliin, että ken on vesimelonia maistanut, tietää, mitä enkelit syövät. Siispä meillä sitä välillä kutsutaan enkeliruoaksi. Valitin Rouvalle pontevasti tuosta puutteesta, mutta toki hän oli antanut mahdollisuuden valita vaihtoehdoksi "muut" ja sinne se melonikin mahtui.

Mansikkasieluja hyvittääkseni, tässä on kesäjuomaohje teille:

Pullo roséviiniä
1 1/4 dl sokeria
3½ dl mansikkalimonaadia
2½ dl viipaloituja mansikoita
5 dl inkiväärilimsaa

Kaada viini kannuun ja lisää mansikat. Lisää sokeri, mansikkalimsa ja sekoita varovasti. Lisää inkiväärijuoma ja jääpalat juuri ennen tarjoulua.

Ja enkeleille:

10-12 dl kuutioitua vesimelonia (ilman siemeniä)
n 3 dl vettä
sokeria maun mukaan
2-3 rkl sitruunamehua (n 1 sitruuna)
tuoreita mintunlehtiä koristeeksi
murskattua jäätä

Laita meloni tehosekoittajaan ja lisää vettä tarpeen mukaan. Siivilöi, lisää loput ainekset ja nauti.

Hyvää kesän alkua!