sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Viikonlopun aikaansaannoksia

Kolmipäiväisen Memorial Day -viikonlopun kunniaksi sain perjantaina odottamani paketin Sports Scarf -firmasta. Meidän Silverbacks-futisjoukkueen kannattajaporukka Westside 109 on keväällä ruvennut puhumaan ihka omien huivien tilaamisesta. Meillä kaikilla on jo muhkea kokoelma Silverbacks-huiveja, joita tietysti saa ollakin, mutta koska haluamme esiintyä yhtenäisenä ryhmänä ja koska toisinaan käymme porukalla myös muissa tapahtumissa, niin tämä sopisi systeemiin.


Sain Jeff2:n tekemään muutamia ehdouksia malliksi ja niistä äänestettiin yhden tail gaten aikana. Vasemmalla oleva sai eniten ääniä, mutta koska em. firma ei laskuttanut sen enempää, jos laitoimme toiselle puolelle eri designin, niin valkkasin tuon oikeanpuolimmaisen Jeff2:n muista ehdotuksista. Sain siis 50 huivia perjantaina ja eilen niistä hävisi jo neljä sen siliän tien, kun tapasin westsidelaisia kumilautaulun puitteissa. Olivat todella tyytyväisiä lopputulokseen ja täytyy sanoa, että niin olen minäkin. Näissä on vielä se etu, että ovat ohuehkoja polyesterhuiveja, jotka ovat helpompia kesähelteillä kuin paksummat Silverbacksien kudotut akryylihuivit. 15 taalaa ja saat sinäkin omasi!









Tapasin siis tosiaan westsidelaisia eilen. Yksi porukastamme eli Nuthead vietti synttäreitään ja oli löytänyt tosi hyvän tarjouksen High Country Adventures´in parin tunnin kumilautailuun Ocoee-joella Tennesseessä (oheinen kuva on heidän nettisivultaan). Meitä piti olla 6 paikalla, mutta loppujen lopuksi Juniori ei päässyt tulemaan, koska hänet oli kutsuttu kaverinsa high school -päättäjäispippaloihin. Plan B oli entinen työkaverini C, mutta hänellä oli jalkapallokiireitä. Plan C eli Seniori ei sekään onnistunut, koska mies oli sitä mieltä, että haluan hänet sinne pelkästään henkivakuutusrahojen takia. Oli varma, että kippaan hänet lautalta sopivan tilaisuuden tullen ja Ups! Sinne meni! Bye-bye! Meitä oli siis porukassa lopulta viisi henkeä, mutta voi että, miten hauskaa se kumilautailu oli. Olen ennen kokeillut pelkästään kanootilla melomista suht tyynillä vesillä ynnä kerran Espoon rantoja kiertämässä kajakilla, mutta tässä oli jopa vähän koskenlaskumeininkiä. Maisemissa oli myös hitusen veljenpoikani J:n Kaakkois-Aasian matkakuvien tunnelmia, kun näimme yllättäviä puiden peittämiä kukkuloita. Ja tietysti kuulimme mielessämme Syvän Joen banjot taustalla, kun tuolla on vähän sitäkin henkeä....

Tänään kävin katsastamassa vuosittaisen Decatur Arts Festivalin antia. Ai jai! Podin jo jonkinmoista puutostautia, sillä viimevuotinen visiitti jäi tyngäksi Juniorin omien lakkijaisjuhlien takia. Siellä on todella hyvätasoista taidetarjontaa laidasta laitaan: keramiikkaa, koruja, lasia, valokuvia, maalauksia, vaatteita, puutöitä. Vaikka mitä. Tässä minun kolme hankintaani. Usein hyppysiini takertuu pieniä uniikkisavesineitä eikä tämä kerta ollut mikään poikkeus. Tuo kolmijalkainen astia muistutti minua yhdestä juniorin tekemästä kirahvista (jolla tosin oli neljä jalkaa ja joka oli keltainen :-)). Pieni kukkamaljakko taas sopi tunnelmiin väriensä puolesta, koska äitini piti tuollaisesta pehmeästä violetista. Alimmassa kuvassa oikealla on pieni viinimuki - tai kävisi varmaan teemukista japanilaiseen tyyliin. Ellei jo käynyt selväksi, niin olen tykästynyt viime aikoina turkoosinsiniseen...





Huomenna on se varsinainen Memorial Day ja silloin on suunnitteilla pyhiinvaellusmatka paikkakunnan IKEA:an. Jos ei muuta, niin servettejä voisi ainakin hankkia.





Nauttikaapa viikonlopusta! Ja hyvä Suomen Leijonat! Onnittelut hopeamitalista!



keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Katto Kassisen loppunäytös

Se on nyt sitten valmis - tadaa!


Uusi katto, räystäskourut ja kuistin kaide!  Räystäiden alta korjattiin myös puuosia, mutta ne ovat lähinnä talon takana enkä ottanut niistä kuvia, kun eivät ole niin kuvauksellisia olkoonkin, että tärkeitä. Nyt on kaikki valmista ja urakoitsijalle maksettu ansionsa mukaan. Ollaan oikein tyytyväisiä ja kehutaan firmaa toisillekin täällä.



Ylläoleva kaide on vaihtunut allaolevaksi enkä yhtään valita. On jämäkämpi ja vähemmän "frou-frou". Korjasivat myös ensimmäisen pylvään lahonneen alaosan ja pisteenä ii:n päälle muotoilivat joka pylvään alaosan samanlaisiksi. Sitä ei oltu erikseen pyydetty, mutta tekivät ihan, koska se näyttäisi paremmalta (eikä siitä veloitettu sen enempää).




Räystäskourut ovat nyt tuuman leveämmät kuin vanhat ja huomasimme sopivasti ajoittuneen rankkasateen aikana, että hyvin vetävät. Vanhoissa ei tahtonut kapasiteetti riittää, kun jyrkältä katolta valuu vettä solkenaan. Olimme suunnitelleet yhden rännin lisäämistä talon etupuolelle, mutta se jäi sitten vähän kuin vahingossa pois. Ilmankin elää, muttei olisi haitannut. Toisaalta ei olisi kallis tikki, jos sen myöhemmin itse laittaa. Katsotaan.

Toinen poisjäänyt juttu oli takakuistin pihalle vielä ovi. Sen alaosa on hieman laho ja sen uusimisesta oli ollut puhetta, mutta jäi sekin aikeeksi, koska se on nykyiselläänkin vielä kelvollinen. Sekin on noita "no big deal" -juttuja.

Aijai! Voi tosiaan sanoa, että meillä on katto pään päällä!



lauantai 10. toukokuuta 2014

Äitienpäivä 2014

Äitini piti kovasti amerikkalaisista gospel-laulajista ja jazzista; Paul Robeson upeine bassoäänineen oli kestosuosikkeja ja tietysti myös Louis Armstrong. Tähän valitsen Mahalia Jacksonin kauniin tulkinnan Summertime/Motherless Child´ista, joita molemmat edellämainitut miehet ovat myös esittäneet. Äitienpäivän kunniaksi päästetään siis kuitenkin nainen ääneen:



Hyvää äitienpäivää kaikille!




sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Katto-Kassinen

Ennen esiripun kohoamista...

Katsokaa nyt tarkkaan: tässä meidän kartano edestä ja takaa. Kohta näyttää hieman erilaiselta, koska katto menee uusiksi. Pienen etsimisen jälkeen päädyimme firmaan B ja sen tarjous oli myös odottamaamme suuruusluokkaa. Toinen plussa oli, etteivät keskity pelkästään kattojen korjauksiin, vaan hoitavat kaikenlaisia remontteja, joten meillä vaihtuvat samalla räystäskourut, etukuistin kaide & yksi tukipylväs sekä takakuistin ovi (ja uuteen tulee kissoille oma luukku, ettei ovea tarvitse jättää raolleen, kuten nyt teemme). Muutamassa kohdassa räystäiden alla on puuosia, jotka vaativat myös uusimista. Eli siis kaikenlaista pientä sen varsinaisen ison urakan lisäksi. Ei mahda mitään, talo on 16-vuotta vanha ja siinä iässä alkaa jo kuluminen näkyä, On siis niin, että talot vanhenevat nopeammin kuin ihmiset :-)






Jatkossakin meillä on huopakatto, mutta tämä perusmalli muuttuu ns. architectural shingleiksi eli saa vähän lisää kolmiulotteisuutta ja samalla kestää kauemmin - toivottavasti!

Meidän katto oli alunalkaen musta, mutta vuosien myötä haalistunut tällaiseksi lempeän harmahtavaksi.




Yapi ei ole vielä äänestysikäinen, mutta Tiina ja Oliivi sanoivat painavan sanansa uuden katon värityksestä eli istuivat vuorollaan kartaston päälle. Eivät ole kranttuja: heille kävisi melkein mikä tahansa.
Valikoimaa oli ihan kiitettävästi.









Seniori antoi minulle vapaat kädet värin suhteen. Voi olla vaarallista... Päädyin lopulta "Ajopuuhun" (vasemmalla olevan sivun alimmainen), vaikkei se ollut ensimmäinen valintani. Ihan alkuun pallottelin kakkossivun toiseksi ja kolmanneksi ylimmän vaihtoehdon välillä (Juniori olisi ottanut sen ylimmän eli tummimman ja naapurimme tuumi, että terracottan-värinen (kolmannen sivun alimmainen) sopisi tiiliverhoiluun. Ehkä tämä on suunnilleen siltä väliltä. Sellainen lagom.


Let´s see how firm B delivers!

Ensimmäinen näytös

No ei äijät yhtään aikailleet. Klo 7 aamulla oli ehkä kahdeksan hengen lössi miehiä valmiina toimiin. Heillä oli välineet ja tiesivät, mitä tekivät, joten ei muuta kuin huomenta ja kohta hilpaisimme seniorin kanssa töihin. Miehet ryhtyivät heti hommiin irrottamaan vanhaa huopaa. Kävin ruokatunnilla katomassa työn edistymistä ja silloin oli jo etuosa tehty ja ehkä kolmannes takapihan puolelta. Kun porukka puoli seitsemän maissa illalla pakkasi tavaransa, oli katto valmis ja piha siisti.

Seuraavaksi tullaan korjaamaan puuosia ja vaihtamaan räystäskourut ja sen sellaista. Eiköhän jo huomenna ole sen toisen näytöksen aika, mutten tiedä, valmistuuko sekin päivässä vai vaatiiko enemmän aikaa. Jos se porukka on yhtä aikaansaavaa kuin tämä tämänpäiväinen, niin ei siinäkään kauan nokka tuhise.