Istutuksia

Kuvan keskellä oleva tuija on saanut väistyä. Se aloitti uransa pienenä puolimetrisenä taimena v 1998, mutta ehti sen jälkeen kasvaa sekä pituutta että leveyttä. Rujosta muodosta alkoi olla suoranaista haittaa, koska se parhaimmillaankin vei puolimetrisen kulkuväylästä etuovelle ja pahimmillaan rankkasateiden tai räntäkuurojen jälkeen pari-kolmekymmentä senttiä lisää, koska alaoksat repsottivat röyhkeästi. Käytävä ei muutenkaan ole huikaisevan leveä ja koska siinä on muutakin mutta hillitympää kasvustoa toisella puolella, niin ratkaisu oli helppo: tuija sai lähtöpassit.

Koska kaveri jätti aika ison aukon kuistin eteen, halusin jotakin tasapainottamaan maisemaa; oikealla reunalla on jo gardenia ja keskellä kamelia ja kaksi atsaleaa.



Kävin ostoksilla puutarhamyymälässä ja hankin muutaman salvian (3), muutaman tädykkeen (4)  ja kaksi auringonhattua. Varustauduin lapion ja valkoviinilasillisen kera ja ja rupesin kaivamaan koloja tulokkaille. Härre gud! Olin tarkoituksella valinnut ajankohdaksi sellaisen, jolloin punasavinen maaperä olisi aiempien sateiden jälkeen mahdollisimman pehmeä. "Pehmeä" on suhteellinen käsite ja tuli hirveä hiki siinä uurastaessa. Suo, kuokka ja Jussi... Ilma oli taas ukkosta enteilevä eli tukahduttava jo senkin takia.

Purplecious speedwell - tädyke

Hankin kahta tädykettä (jaa että sellainenkin kasvi on olemassa. Piti nettisanakirjasta varmistaa suomennos ja sellaiseksi "speedwell" käännettiin.) Minulla on "Purpleicious" ja "Sunny order blue".

Sunny border blue speedwell - tädyke

Wild thing autumn sage - salvia

Pow wow wild berry coneflower - auringonhattu

Salvia on myös aika mukava kasvi. Ei anna dramaattista ensivaikutelmaa, mutta sellainen hiljaisen jämäkkä ja miten ihanat pienet vaaleanpunaiset kukkaset!










Auringonhattu on minun suosikkejani, koska se muistuttaa päivänkakkaraa ja päivänkakkara taas erityisen ihana, koska juniori poimi niitä minulle taaperoikäisenä asuntomme viereiseltä pellolta. Hän kutsui niitä makkarakukiksi. Kakkara - makkara. Samapa se!

Lopputulos on tällainen. Laitoin ne auringonhatut sitten kuitenkin autotallin puoleiseen päätyyn ja tädykkeet ja salviat veivät sen tilan, jonka tuija ennen valtasi. Toivottavasti nämä pärjäävät! Perhoset ovat jo ainakin löytäneet kukkaset.

Ylistyslaulu "slow cookerille"

 "Slow cooker" eli "crock pot" oli ensimmäisiä ihmetyksenaiheita minulle, kun aikoinaan tulin USA:han. Se on täällä hyvin yleinen ja edullinenkin laite (joskin hintahaitaria riittää 10 ja 100 taalan välillä), mutta oli pitkään minulla käyttämättä, vaikka saimme sellaisen häälahjaksi. Siis valehtelematta kymmenen vuotta omamme pysyi kaapissa, kun en kertakaikkiaan tuntenut sitä omakseni. Mikä virhe!

Monet ihmiset laittavat ruoka-ainekset aamulla töihin lähtiessä pataan ja antavat sen porista hiljakseen ja kotiintullessa ruoka on valmista. Minusta tuntui oudolta ajatus jättää keitin yksikseen päälle: mitä jos ruoka palaa pohjaan? kuohuu yli? aiheuttaa tulipalon? ei toimikaan?

Harvoin edelleenkään jätän omaani yksin touhuamaan, mutta johtuu enemmän siitä, että sitä tulee lähinnä käytettyä viikonloppuisin. Ruokaa ei todellakaan saa palamaan pohjaan, sillä tämä on sellainen haudutin eivätkä nesteet karkaa kannen alta. Kansi ei ole tiivis kuin painekeittimessä, mutta periaatteessa pitää höyryt sisällä ja sitä mukaa ruoka pysyy mehukkaana.

Näissä kuvissa oleva laite on uusi ja sen hankin meidän juniorille, sillä tällainen pienikokoinen (tämä on n 1 ½-litrainen) voisi olla näppärä opiskelijalle. Tämä maksoi $14 ja on niin simppeli kuin olla taitaa, sillä napista voi valita tasan 4 asentoa: pois päältä, lämmitys, alempi teho ja korkeampi teho. Ei edes ole mitään pientä valoa näyttämässä, onko laite päällä vai ei. Jopa nämä halpisversiotkin ovat kehittyneet parinkymmenen vuoden takaisista, sillä nykyisin sen pataosan voi nostaa keittimestä, joten tiskaus on helppoa. Häälahjakeittimessämme se ei ole mahdollista eikä siinä myöskään ole asetusta ruoan lämpimänä pitämiselle. Muistuttaa aikalailla riisikeitintä, mutta sillä erolla, että riisikeittimessä astia on metallia, mutta "slow cookerissa" se on kivitavaraa.

"Slow cooker" ei vaadi mitään suuria kokkaustaipumuksia ja reseptejä löytyy vaikka kuinka paljon. Meidän juniori ei ole mikään keittiömestari ja silti jopa hän on tehnyt tällä ruokaa ja hänen kokeilemansa juttu oli tällainen:

Yksi purkillinen/pussillinen kutakin kuvassa olevaa lajia (mustat pavut huuhdottiin & valutettiin, maisseista käytettiin purkissa ollut vesi - sen olisi tosin voinut jättää poiskin, sillä nestettä riitti muutenkin), n 500 g kananrintaa halutunkokoisina paloina, n 200 g neufchatel-tyyppistä juustoa (Philadelphia). Em. ainekset laitetaan keittimeen joko 4-5 tunniksi alhaiselle teholle tai pariksi kolmeksi tunniksi isolle teholle. Sekoitetaan pariin otteeseen keittämisen aikana, mutta muuten jätetään rauhaan muhimaan. Aika mainiota ruokaa ja sen kanssa sopii riisi tai nuudelit tai jos haluaa, niin voi sen syödä kuin keiton ikään ja seuraksi leipää. Tuosta juniorin kokeilemasta ohjeesta on sanottava, että hänen pieni slow cookerinsa oli noilla määrillä ääriään myöten täynnä.

Hyvää kansallispäivää!

Ryhdyin ompelupuuhiin iltapäivällä, koska oli sopivasti vapaapäivä. Arvelin kangasvarastostani löytyvän sopivia aineksia viiriin. Outo ajatus, mutta olen tässä vaiheessa viettänyt jo yli puolet elämästäni USA:ssa olkoonkin, että kansalaisena on vasta kuudes vuosi menossa. En ole mikään lipunheiluttaja ja minua on vaikea saada kiihkoutumaan mistään, mutta pidettyäni japanilaisia poikienpäivän (5.5.) karppiviirejä salossa kaksi kk, on ehkä oikeus ja kohtuus laittaa tällainen näytille yhdeksi viikonlopuksi, kun lauantaina kerran vietetään kansallispäivää.









Lippuvalikoimia pitäisi kyllä petrata. Juniorilla on kokolailla oikeanvärinen (sininen) Suomen lippu olemassa, mutta minulla ei ole kuin ihan pieni. Pitäisi ehkä käydä ostoksilla. Oikeastaan haluaisin kyllä sellaisen isännänviirin olkoonkin, että meidän isäntä on ihan muilta mailta, mutta se on mitätön pikkuseikka tässä yhtälössä. Pitäisi vain päättää, olisiko siinä Pohjanmaan vai Keski-Suomen värit vai pitäytyä kaikenkattavassa sinivalkoisessa yhdistelmässä.

Oli miten oli 4.7. juhlii USA 239-vuotista taivaltaan. Onnea!