Ylistyslaulu "slow cookerille"

 "Slow cooker" eli "crock pot" oli ensimmäisiä ihmetyksenaiheita minulle, kun aikoinaan tulin USA:han. Se on täällä hyvin yleinen ja edullinenkin laite (joskin hintahaitaria riittää 10 ja 100 taalan välillä), mutta oli pitkään minulla käyttämättä, vaikka saimme sellaisen häälahjaksi. Siis valehtelematta kymmenen vuotta omamme pysyi kaapissa, kun en kertakaikkiaan tuntenut sitä omakseni. Mikä virhe!

Monet ihmiset laittavat ruoka-ainekset aamulla töihin lähtiessä pataan ja antavat sen porista hiljakseen ja kotiintullessa ruoka on valmista. Minusta tuntui oudolta ajatus jättää keitin yksikseen päälle: mitä jos ruoka palaa pohjaan? kuohuu yli? aiheuttaa tulipalon? ei toimikaan?

Harvoin edelleenkään jätän omaani yksin touhuamaan, mutta johtuu enemmän siitä, että sitä tulee lähinnä käytettyä viikonloppuisin. Ruokaa ei todellakaan saa palamaan pohjaan, sillä tämä on sellainen haudutin eivätkä nesteet karkaa kannen alta. Kansi ei ole tiivis kuin painekeittimessä, mutta periaatteessa pitää höyryt sisällä ja sitä mukaa ruoka pysyy mehukkaana.

Näissä kuvissa oleva laite on uusi ja sen hankin meidän juniorille, sillä tällainen pienikokoinen (tämä on n 1 ½-litrainen) voisi olla näppärä opiskelijalle. Tämä maksoi $14 ja on niin simppeli kuin olla taitaa, sillä napista voi valita tasan 4 asentoa: pois päältä, lämmitys, alempi teho ja korkeampi teho. Ei edes ole mitään pientä valoa näyttämässä, onko laite päällä vai ei. Jopa nämä halpisversiotkin ovat kehittyneet parinkymmenen vuoden takaisista, sillä nykyisin sen pataosan voi nostaa keittimestä, joten tiskaus on helppoa. Häälahjakeittimessämme se ei ole mahdollista eikä siinä myöskään ole asetusta ruoan lämpimänä pitämiselle. Muistuttaa aikalailla riisikeitintä, mutta sillä erolla, että riisikeittimessä astia on metallia, mutta "slow cookerissa" se on kivitavaraa.

"Slow cooker" ei vaadi mitään suuria kokkaustaipumuksia ja reseptejä löytyy vaikka kuinka paljon. Meidän juniori ei ole mikään keittiömestari ja silti jopa hän on tehnyt tällä ruokaa ja hänen kokeilemansa juttu oli tällainen:

Yksi purkillinen/pussillinen kutakin kuvassa olevaa lajia (mustat pavut huuhdottiin & valutettiin, maisseista käytettiin purkissa ollut vesi - sen olisi tosin voinut jättää poiskin, sillä nestettä riitti muutenkin), n 500 g kananrintaa halutunkokoisina paloina, n 200 g neufchatel-tyyppistä juustoa (Philadelphia). Em. ainekset laitetaan keittimeen joko 4-5 tunniksi alhaiselle teholle tai pariksi kolmeksi tunniksi isolle teholle. Sekoitetaan pariin otteeseen keittämisen aikana, mutta muuten jätetään rauhaan muhimaan. Aika mainiota ruokaa ja sen kanssa sopii riisi tai nuudelit tai jos haluaa, niin voi sen syödä kuin keiton ikään ja seuraksi leipää. Tuosta juniorin kokeilemasta ohjeesta on sanottava, että hänen pieni slow cookerinsa oli noilla määrillä ääriään myöten täynnä.