Jouluaattoa

Aattoaamu valkeni täällä lits-läts -ääniin. Vettä tuli tosiaan tasaista tahtia ja vaikkei voinut rankkasateeksi kutsua, niin ihan reilusti sitä saatiin ja vielä, kun koko yön oli tullut. Tämä kuva on otettu puoli kuuden maissa iltapäivällä eli harmaus jatkui, vaikka sade oli melkein lakannut. Tuuli sen sijaan alkoi yltyä ja kilkatteli takakuistin tuulikannelta iloisesti.


Olin päässyt hyvään alkuun eilen ja tänään jatkoin ruokien tekemistä. Vaikka olimme ihan kolmestaan, niin oli silti kivaa puuhastella uusien reseptien parissa ja valmistaa jotakin hyvää jouluaaton aterialle.

Neljä perunaa pääsi uuniin hautumaan noin tunniksi ja ne muussasin ja niistä syntyivät ne "tater totsit". Yleensähän "tater totsit" ovat sellaista lastenruokaa, mutta näissä oli vähän enemmän jujua ja jo se, että tein ensin uuniperunoita, joita käytettiin runkona, osoitti, että vaivaa oli nähty hieman tavanomaista enemmän. Kulinaristit väittävät, että uuniperunat antavat muussille enemmän makua kuin keitetyt ja minun reseptissäni nimenomaan piti käyttää uuniperunoita. Keitetyt tahtovat olla vetisempiäkin ja sitä ei nyt kaivattu.

Paistoin perunapyörykät takakuistilla käyttäen hyväkseni sähköwokkia. Se on osoitautunut mainioksi paistovälineeksi tämänkaltaisille ruoille ja käryt jäävät ulos.

Kana päätyi kuumaan uuniin. Ensin pariksikymmeneksi minuutiksi yksinään ja sitten toisen mokoman aikana laitoin viereen astian, jossa oli valkoista parsaa ja kevätsipuleita (ynnä ripaus suolaa, mustapippuria ja loraus öljyä).

Miso-mirin -marinoitu tilapia valmistui nopeasti paistinpannulla. Simppeli, mutta hyvä ruoka.

Jälkiruokana oli kirsikka-semifreddo, joka oli jo valmista eilisen jäljiltä. Pikkufiba tosin tapahtui, sillä minun olisi pitänyt säästää osa kirsikkasoseesta, jota olisi sitten lusikoitu semifreddon päälle tarjoiltaessa. Minähän reilusti lisäsin koko sosemäärän kermavaahto-valkuaisvaahtosekoitukseen ennenkuin tajusin erheeni. No eipä ollut paha moka. "Tämä maistuu joululta!" oli Juniorin kommentti nautiskellessaan semifreddoa. Niinpä! Taikana oli se ripaus kardemummaa...

Ranskalainen sipulikeitto jäi tekemättä, koska alkoi näyttää siltä, että lajeja olisi muutenkin riittämiin. Lupasin Juniorille, että sitä tehdään joulupäivänä.

Twiks-palaset saivat tänään viimeisenä silauksena suklaakuorrutuksen. Niitä ei tosin ole vielä maistettu, sillä ruokia piisasi.

Jouluvalmisteluja

Yritän kirjoittaa blogia, mutta Oliivi on vallannut tuolini ja Yapi rohmuaa suurimman osan pöytätilasta.  Kissanpäivät tosiaan!

Kävin Juniorin kanssa viime lauantaina paikallisen Suomiseuran joulujuhlassa ja sepä olikin ihan mukava tapahtuma. Olimme mukana myös viime vuonna, mutta sitä ennen ehti olla useampi välivuosi. Tällä kertaa oli paikalla ehkä pikkasen toistasataa henkeä lapset mukaanlukien. Olin lupautunut tekemään riisipuuron ja sekahedelmäkeiton ynnä puolet tarvittavasta graavilohimäärästä, Koska en ole mikään pitokokki, niin konsultoin Rouva Raadelmaa, jolta sain asiantuntijan ohjeet raakaainemääriin ja vähän yleisohjeita.

Stressasin hieman, sillä meillä oli kyllä kooltaan sopiva 10 l kattila, mutta se oli niin ohutpohjainen, että puuro ehti palaa juuri sen verran pohjaan, että otin keittohommat uusiksi pienemmissä, mutta paksupohjaisemmissa kattiloissa. Onneksi aika riitti ja sain aikaiseksi oikein hyvää puuroa! Ja se iso kattila oli mainio kiisselin valmistamiseen. Seniori oli hankkinut tuon ison kattilan tehdessään kanalientä, mutta ei se tosiaan mikään puurokattila ole. Olin unohtanut, miten ohutpohjainen se on, koska se viettää suurimman osan aikaa keittiökaapin ylähyllyn perimmäisessä nurkassa.

Graavilohi onnistui puolestaan vallan erinomaisesti ja kaikki meni. Ei loppunut kesken, mutta ei myöskään jäänyt paljon santsauskierrokselle.

Miso ja mirin kalamarinadiin

Minulla oli lyhyt työviikko eli vain vain tämä tiistai eli 23.12. piti ahkeroida. Olin siinä onnellisessa tilanteessa, että minulla oli jemmassa lomapäiviä ja yhden pidin maanantaina, toisen pidän perjantaina ja kaksi ensi viikolla ja vielä jäi kaksi rästiin, mutta onneksi niistä maksetaan. Nyt olen - ja itse asiassa koko perhe - päässyt joululomalle: minulla tätä riittää viikon verran, Seniorilla ensi maanantaihin asti ja Juniorilla luennot alkavat vasta 12.1.


Jaa että mitäkö me jouluna syödään? Voin vakuuttaa, ettei mitään perinteistä suomalaista, sillä kinkkua, kalkkunaa, laatikoita, rosollia, graavilohta, puuroa & kiisseliä, joulutorttuja, pipareita jne tuli napa täyteen lauantaina. Tänä vuonna olisi kiikarissa kala, kana, perunapyörykät, semifreddo, Twiks-tangot ja alkuruokana Juniorin pyynnöstä ranskalainen sipulikeitto. Twiksejä lukuunottamatta reseptit ovat mainion Bon Appetit -lehden sivuilta ja ne Twiksit tietysti Rouva Raadelman kokoelmista.

Tilapia maustumassa

Kana on Soy-Glazed Chicken Thighs with Asparagus and Scallions (toukokuu 2014)
Perunapyörykät "Tater Tots" with Spicy Mayonnaise (toukokuu 2014)
Kala on Miso-Yaki Sea Bass (huhtikuu 2013)
Semifreddo on Plum Semifreddo (heinäkuu 2013)






Voin jo nyt paljastaa, että käytän kalana tilapiaa, koska sitä sea bassia ei tullut kaupassa vastaan (enkä lähtenyt varta vasten farmers´ markettiin ostoksille) ja semifreddossa on tuoreiden luumujen asemasta purkkikirsikoita. Ei näet oikein ole luumuaika.

Semifreddosmarjaoseen valmistus meneillään

Semifreddo matkalla pakastimeen

Hankin tosiaan punaisia ja keltaisia purkkikirsikoita ja koska ne olivat sokeriliemessä, en enää lisännyt keitettäessä enempää sokeria, mutta toki sen ½ tl jauhettua kardemummaa, jota reseptissä pyydettiin. Ah, miten ihana maku siitä tuli!! Riittävä, muttei päällekäyvä. Tuo semifreddo toi myös mieleeni meillä aikoinaan joulujälkiruokana olleen Charlotte Roussen. Se oli vuosia äidin bravuurinumero ja vaikkei semifreddossa ole kääretorttua, niin nuo värit antoivat minulle deja vu -tunnelmat. Nyt aatonaattona on se tilanne, että tilapia on marinoitumassa, semifreddo on pakastimessa ja Twiks-palaset odottavat takakuistilla huomiseen asti, että saavat suklaakuorrutuksen. Kana, perunat ja sipulikeitto kehkeytyvät huomisen aikana, koska niitä ei oikein voinut esivalmistella.

Tarina jatkuu...

Askarteluja

Viimeisen viikon aikana olen löytänyt pari kiintoisaa askarteluideaa, joita on täytynyt päästä kokeilemaan. Molemmat liittyvät palloihin ja molempiin löytyi tarveaineet kotoa tai melkein löytyi, sillä ilmapalloja piti hankkia.

Ensimmäiseen tarvitsin kirkkaita lasisia joulukuusen palloja ja väriliidun palasia ynnä lämmönlähde, jollaiseksi ehdotettiin hiustenkuivaajaa. Lasipallon sisälle laitetut liidunpalat alkoivat sulaa melko nopeasti ja palloa pyörittelemällä väri levisi näppärästi. Lopputulos oli vähän kuin Murano-lasia ikään ja koska väri on sisäpuolella, niin ei tule sotkua. Tietysti samantyyppisen tuloksen voisi saada valuttamalla maalia palloon ja pyörittämällä, mutta väriliitu kuivuu nopeammin.

Lasi tietysti tulee kuumaksi käsittelyn aikana, joten näppinsä pitää suojata, mutta muuten touhu oli helppoa ja hauskaa. Minulla oli vain kolme palloa jemmassa, mutta olisin mielelläni tehnyt noita enemmänkin, kun kerran alkuun pääsin.

Toiseen pallojuttuun tarvittiin ilmapallo, paperinarua, talouskelmua ja Modge Podgea tms liimaa. Minulla oli jäänyt paperinarua valoryijyprojektini jäljiltä ja sitä näytti olevan riittävästi parin kolmen pallon tekemiseen, joten ei muuta kuin asiaan! Ilmapallo puhallettiin täyteen ja peitettiin kelmulla.

Paperinaru kostutetiin liimalla ja pyöriteltiin pallon ympäri.

Liiman annettiin kuivua, sitten ilmapallo puhkaistiin, kelmu poistettiin ja jäljelle jäi paperinaruinen kepeä pallo. Siinä juttu kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta tietysti sen kelmun poistaminen vaati vähän työtä, koska se takertui jonkinverran liimaan. En tiedä, olisiko vahapaperi tai leivinpaperi parempi vaihtoehto; ehkä irtoaisi helpommin???

Toisaalta minun esteettistä silmääni eivät pienet kelmunriekaleet häiritse, sillä ne näyttävät melkein jäältä.

Jos haluaa, niin pallon sisälle voi laittaa sykerön jouluvaloja. Ehkä kokeilen vielä sitäkin, mutta nyt juuri palloni ovat au naturel.

Että näin meillä joulua valmistellaan!