Toinen kierros talvea

Olisi pitänyt suojata auton ikkunat

Tasan kaksi viikkoa vuoden ensimmäisen lumisateen jälkeen pääsimme nauttimaan talvisäästä uuden kerran. Tällä kertaa tosin lunta ei juuri ole, mutta jäätävä sade on kuorruttanut teiden pinnat ja puiden oksat. Ja taas tuli vapaapäivä töistä... Tämänkertainen luonnonilmiö on ristitty jäämyrsky Pax´iksi.

Kävin aamulla tutkailemassa tilannetta ulkona. Jäätävä sade ropsahteli maahan ympärilläni kuin paraskin raekuuro, imeytyi kaikkiin pintoihin ja painoi keveimpiä puiden oksia maata kohti, mutten muuten nähnyt vahinkoja. Tympeän harmaata ja hiljaista. Pari autoa oli liikkeellä, mutta kaikenkaikkiaan ollaan kuin kusi sukassa. Ei ole mikään sellainen ilma, joka innostaisi elämöimään. Ei ole pulkkakeli eikä pääse lumilinnoja rakentamaan. Toisaalta vaikka olenkin oikea vilukissa, niin pidän vuodenaikojen vaihtelusta ja jopa tällaisesta säästä, sillä kaiken tämän jälkeen kevät tuntuu sitten oikein mukavalta.

Rosmariini

Rosmariinipensaitani ei jää hetkauta. Eipä niihin vaikuta oikein mikään eli puutarhurin unelmakasvi!








Laitoin jo eilisiltana pataleipätaikinan alulle, sillä tiesin jo olevani tämän päivän kotona ja pääseväni leipomaan. Lisukkeeksi rouhin taikinaan pellavansiemeniä. Mitähän muuta tänään tekisi? Veroilmoitusta voisi jatkaa, sillä nyt pitäisi olla viimeisetkin kaavakkeet hyppysissä. Seniori viettää päivän tyylilleen uskollisesti kauneusunilla.

Zip-zip-zip

Nyt voin raksia bucket listaltani taas yhden tavoitteen eli zipliningin. Mitä se on suomeksi? Sellaista köysiratatouhuilua kuitenkin.

Löysin kaverini kanssa hyvän tarjouksen Pohjois-Georgiassa olevaan paikkaan ja varasimme eiliseksi ajan. Pieni onnenkantamoinen oli, että säätieteilijät olivat alunperin ennustaneet lauantaiksi melkoista sateen todennäköisyyttä ja se varmaan karkoitti vierailijoita, mutta onneksi ennusteita tarkennettiin pikkuhiljaa ja meille osui mitä ihanin sää. Ei nyt hellettä, mutta viitisentoista astetta, hienoinen tuulenvire ja puolipilvistä, mikä on aika kohtuullista helmikuuksi.





Osallistuimme Moon Shine -reitille ja sen päätyttyä sai kokeilla halutessaan myös pitkää tuplarataa - eri
maksusta tietenkin :-). Me tietysti kokeiltiin, kun nyt oltiin sinne asti ajettu. Voi että se oli hauskaa! Ja koko kokemus antoi iloisen mielen.







Tämä köysiratapaikka oli pienen Helen-nimisen kaupungin kyljessä ja Heleniä mainostetaan saksalaistyyppisenä (joo-joo). Vähän sellaista ylitseampuvaa, mutta eipä tuo sentään ole mikään iso kaupunki ja tavallaan ihan pittoreski Pohjois-Georgian kukkuloiden keskellä.

Saatuamme köysiradan läpikäytyä kävimme yhdessä läheisessä savipajassa, joka osoittautui aika mukavaksi. Vaikkei minulla ollut erityisiä ostostarpeita, niin mukaan tarttui viinimuki, joka kokonsa puolesta kävisi japanilaisesta teemukista. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että nautiskelen pinot grigiota juuri tuosta ja juuri nyt.

Hankin myös tämän pienen kupin, jonka ostin vain koska se oli nätti. Se on samanmallinen, mutta vähän pienempi kuin tyypillinen japanilainen riisikulho, vaan eiköhän sekin paikkansa löydä.

Tarjouskopasta haaviini tarttui tämä pieni lautanen. Se oli hilpeä ja hankin sen, koska meidän seniorin viimeaikojen tunnuslause on ollut "I want to be loved" ja luovutin sen hänelle seremoniallisesti. En tiedä, mihin tarkoitukseen savenvalaja oli tuota ajatellut, mutta tänä aamuna se toimi lusikanalusena (sekoitettuani aamukahvin maidot).




Zippailun ja shoppailun jälkeen suuntasin kaverini kanssa läheisen Habersham Wineryn myymälään nauttimaan lasillisen paikallista tuotetta. Hän otti valkoista ja minä punaista ja sitten siirryimme nauttimaan noita kuistin kiikkustuoleihin. Seuraksi saimme naapurin (kuuleman mukaan) 15-vuotiaan kissan. Auvoista! Turistuamme aikamme ja maailman parannuttua huomattavasti suuntasimme taas kotiinpäin. Sanoisin, ettei yhtään hullumpi tapa viettää lauantaita.

Panem et circenses

Tai ehkä pikemminkin "munkkeja ja veroilmoituksia".

Opiskelijapoikamme tuli kotiiin viikonlopuksi ja leivoin hänelle paluumatkan evääksi munkkeja, koska tänään Broncos ja Seahawks pelaavat Super Bowl -mestaruudesta ja sitä seuratessa on tapana syödä mitä epäterveellisimpiä ruokia. Ei nyt ehkä yleensä munkkeja, mutta erilaisia dippejä, pizzaa ja kanaa jne.

Joskus vuosia sitten olin leikannut Hesarista talteen artikkelin Munkkikestit lapsenmielisille ja koska olin kokeillut siinä ollutta reseptiä hyvällä menestyksellä pariin kertaan, niin en arkaillut ottaa sitä esille uudestaan. Perimme parikymmentä vuotta sitten sähköwokin kavereiltamme (muuttivat ulkomaille); se seisoi käyttämättömänä pitkään, mutta kerran kokeilin laitetta tällaiseen paistoshommaan ja se onnistui kohtuullisen hyvin eli nyt taas uudestaan. Syntyihän siitä munkkeja. 45 tarkkaan laskien. 40 meni pojan mukana asuntolaan, sillä en tosiaan uskaltanut jättää yhtään enempää kotiin.

Sähköwokki on näpsäkkä, koska sain sen riittävän kuumaksi uppopaistamiseen ja myös hoidettua paistohommat takakuistilla eli ei tarvinnut kärsiä rasvankärystä sisällä.

Lukioaikoina oli meidän koulun lähellä leipomo, jota kutsuimme "Possulaksi", koska sieltä sai nimensä mukaisesti mitä parhaimmat possumunkit. Se oli juuri niin lähellä, että ruokatunnin aikana ehti käydä asioimassa. Siitä tuli viikottainen tapa. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että Possulan munkit olivat parempia kuin nämä minun.

Ne veroilmoitukset??? Tammikuun aikana ollaan saatu eri puolilta viime vuoden veroilmoitukseen liittyvää tietoa ja tänään rupesin kasaamaan sitä kaikkea, että näkisin, tuleeko mätkyjä vai palautusta, Jos saadaan palautusta, niin kannattaa toki tehdä ilmoitukset heti, mutta mätkyjen osalta saa maksuaikaa huhtikuun puoliväliin. Näyttää olevan aikalailla plus-miinus nolla meidän osalta, mutta tarvin vielä pari kaavaketta juniorin opiskeluihin liittyen, koska ukko on meidän kontolla toistaiseksi.