Spatchcocked turkey

Valmistelut

Spatchcocked on minulle uusi sana, mutta oppia ikä kaikki, kun Bon Appétit -lehteä lukee. Uusimmassa numerossa oli - kuinkas ollakaan - kiitospäivään liittyviä ohjeita heti enemmänkin ja sieltä löytyi myös tämä kalkkunaresepti. Koska meille ei ole tulossa mitään suuria kemuja torstaina, niin ensialkuun en edes aikonut ruveta paistamaan tipua, mutta en saanut spatchcockia mielestäni. Meillä oli aina kotona joulukalkkuna, vaan eipä enää kovin usein tule valmistettua. Ostin kaupasta pienimmän mahdollisen kalkkunan (6 kg) ja sain vieläpä tuoreen sellaisen, niin ei tarvitse sulatella.  Tässä kuvassa ollaan vielä aika tiukkana.

Rupesin tekemään maustesekoitusta tänään ja spatchcockasin linnun, joka lähinnä tarkoitti litistämistä. Mitä tasapaksummaksi lihan saa, sen tasaisemmin ja nopeammin se tulee kypsymään. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, touhu vaati vähän raakaa voimaa ja tukevia keittiösaksia. Lopputulos on näin letkeä.

Maustesekoitukseen tuli timjamia, rosmariinia, suolaa, mustapippuria, fariinisokeria, paahdettuja & murskattuja aniksensiemeniä ja raastettua appelsiininkuorta (joka tosin minulla on mandariininkuorta, koska meillä oli niitä hedelmiä kotona). En olisi itse osannut valita moista yhdistelmää, mutta tuo oli em. lehdestä peräisin eikä ollut mitenkään luotaantyöntävä ja kaiken lisäksi pidän aniksenmausta. Luulin minulla olevan ylenmäärin mausteita, mutta kaikki meni.

Tässä maustesekoitus valmiina käytettäväksi.

Nyt juuri ollaan siinä vaiheessa, että tipu on saanut maustekuorrutuksen ylle, alle ja sisään ja on siirtynyt jääkaapin puolelle odottamaan huomista paistamista.

Täällä on tapana tarjota kalkkunan kanssa merkillistä laatikkoruokaa, joka kulkee dressingin tai stuffingin nimellä. Aivan kammottavaa mönjää pahimmillaan eikä parhaimmillaankaan kuulu suosikkeihini. On aika vähän ruokia, joista en pidä, mutta tuon jätän mielelläni väliin. Yhdistävänä tekijänä siinä tuntuu olevan korppujauhot tai kuutioidut leivänpalat, mutta sen jälkeen ohjeita on yhtä paljon kuin tekijöitä. Turha kuitenkaan meillä odottaa saavansa.

 Jatkoa seuraa...

Kiitospäivän osuus

Tänään oli ohjelmanumerona kalkkunanpaisto, muiden ruokien valmistus ja jälkiruoan viimeistely.

Otin kalkkunan jääkaapista, huuhtelin sen nopeasti, kuivasin ja laitoin odottamaan uunin lämpenemistä. Sillä aikaa tein voiteluun käytettävän öljyseoksen (oliiviöljyä, paahdettuja aniksensiemeniä ja muutama suikale appelsiininkuorta; nuo keitettiin pari minuuttia ja sitten sai jäädä odottamaan käyttöä.

Tipu meni uuniin - ensin puoleksi tunniksi n 230 oC and sitten noin tunniksi n 180 oC. Ennen uuniinlaittoa voitelin linnun ja laskettuani asteita, voitelua jatkettiin parinkymmenen min välein. Kuumemmat asteet ehtivät antaa hyvin väriä ja huolestuin jo, ehtiikö liha kuivua ennen kypsymistä. Huoleni osoittautui aiheettomaksi, sillä saimme syödä sekä kypsää että mehevää ruokaa. Huusholli tuoksui rosmariinilta...

Kalkkunan kanssa sopi karpalohyytelö, joka valmistui nopeasti pakastemarjoista. Täkäläiset karpalot ovat paksukuorisia megakokoisia pallukoita.

Lisänä oli juniorin toiveesta jamssilaatikkoa ja herneitä. Tässä oma jamssilaatikkoni menossa uuniin. Yhtä hyvin sen olisi voinut tehdä kuin perunamuussin ikään ja jättää uunivaiheen pois. Täkäläinen jamssilaatikko on niin makeaa, että saa hampaat kippuralle, mutta omani oli vähän hillitympää. Siitä tosin tuli hitusen kuivahkoa, mutta muuten oli kelvollista.

Ruokajuomana upouutta beaujolaisea, jonka ostin oikeastaan vain iloisen etiketin perusteella. Halusin jotakin kepeähköä punaista viiniä ja tuo oli kyllä meidän makuun.

Jälkiruokana oli Twiks-palaset, joka ohje - taas kerran - on peräisin Rouva Raadelman kokoelmista. Tein ne eilen suklaakuorrutusta vaille valmiiksi ja tänään viimeistelin tuotteen. Todella näppärä jälkiruoka, kun haluaa jotakin pientä makeaa ja nämä maistuvat kaikenikäisille.







Täytyy sanoa, että oikein onnistunut kiitospäivän menyy. Ruokaa oli juuri sopivasti ja oli hauska kokeilla tuota uutta kalkkunanpaistotapaa, koska se toden totta nopeutti keittiötouhuja ja jopa seniori halusi oppia, miten sitä tehdään (ja se on jo paljon se).

Tästä onkin hyvä jatkaa huomiselle, joka on sattumoisin meidän 22 hääpäivä.

Ompeluksia

Hups! Melkein kuukausi kulunut sitten viime postauksen, mutta eipä tässä ole kovin kummoisia tällä välin tapahtunut. Nyt on kuitenkin kiitospäivänviikko tulossa ja olen järjestänyt itselleni lomaa maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikko olisi muutenkin vapaata töistä. Eipä hassumpaa!

Olin oikein aikaansaava tänään: Meillä oli ollut alivuokralaisina kaksi kissaa heinäkuusta lähtien, kun omistajansa taloa rakennettiin, mutta tänään päästiin lopulta siihen vaiheeseen, että C haki mirrinsä uuteen kotiin. Ihmeen hyvin tämä homma sujui lähes 4½ kuukautta, vaikka meillä on kolme kissaa omasta takaa. Pystyimme kuitenkin pitämään joukot erillään minun mainion johtamistaitoni turvin. Lainakissojen lähdettyä siivosin niiden käytössä olleet tilat ja huomenissa - jos ilmat sallivat - vetäisen takakuistin painepesurilla. C:n kissat olivat enimmäkseen siellä kuistilla, mutta parin viime viikon kylmien öiden aikana olin tuonut ne ns. radiohuoneeseen. Ai niin, onko ollut juttua, että minulla ja Seniorilla on radioamatööriluvat? Ei tosin olla oltu erityisen radioaktiivisia aikoihin, mutta luvat ovat voimassa ja uusimme ne seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi loppukeväästä.

Kun nyt olin alkuun päässyt, niin samalla siivosin huushollin muutenkin ja sitten siirryin ulos ja sain lopulta ruohonleikkurin käyntiin ja vetäisin pihan siistiksi. Toivottavasti syksyn viimeinen kerta! Näppärästi sain samalla silputtua pudonneet lehdet, mutta niitä tulee vielä lisää...

Ehdin myös käydä tonkimassa yhden kangas-/mattokaupan (jne) valikoimia. Se Ohco on mainio paikka, jos mitään sisustustekstiilejä tai mattoja tarvitsee eivätkä hinnat välttämättä hirvitä. Meillä oli sellainen tilanne, että piti aivan ehdottomasti uusia kahden kissojen suosiman nojatuolin päälliset. Lähes 20 vuotta sitten peitin kuluneen beigen nahkaverhoilun seepraraidoilla, mutta nyt ei niitä saa enää pesemälläkään siisteiksi. Piti löytää jotakin, joka mallaisi olohuoneen verhoihin (kangas myös sieltä Ohcosta) ja sohvaan (ruskea Ishimoton Marikangas). Hipsin Ohcon "peräkamariin", jossa on jämiä $3.99 ja $5.99 jaardihintaan. ja löysin aivan kelvollisen n 3½-metrisen pätkän. Vähempikin olisi minulle riittänyt, mutta ei tuollekaan tullut hintaa kuin hitusen yli 14 dollaria. Käytin vanhaa seeprapäällystä mallina ja ompelin uudet päälliset alta aikaysikön. Koska kangasta oli reilusti, niin tein samaan syssyyn tuoleihin "kissasuojukset" ja vielä jäi materiaalia vaikka tyynynpäällisiksi.

Tässä ovat ne verhot ja niistä olen pitänyt todella paljon. Merilevä aiheena ja yllättävän hyvin seepraraidat ovat sopineet niiden kanssa. Musta on yhdistävä tekijä.

Tiinaa tämä kangastouhuilu ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta toki piti plopsata itsensä tuolille, kun kerran oli tilaisuus.

Ja tässä toinen niistä tuoleista uudessa kuosissa. Ovat aikoinaan olleet yhden säästöpankin kokoushuoneen kalusteina ja kun siellä tehtiin remonttia, niin pystyin hankkimaan niistä kaksi itselleni edullisesti. Nämä tuolit ovat kulkeneet uskollisesti mukana 80-luvulta lähtien "and still going strong"...

Olin huomannut seepraversiossa hyväksi lisäksi laittaa kankaan taakse eränlaisen vyön noin alaselän kohdalle, ettei kangas lähde repsottamaan. Vaikken huomannut vastaavaa repsottamistaipumusta tämän uuden kankaan kohdalla - ehkä koska se on tukevaa - niin lisäsin kuitenkin tällaiset kuminauhaklipsit, jotka jäävät piiloon pehmusteen ja selkänojan väliin. Ylä- ja alareunasta kangas menee n 17 cm pehmusteen taakse ja reunoilta kymmenisen senttiä ja pysyy napakasti paikoillaan, mutta on helppo ottaa pois tarvittaessa.

Tässä toinen tuoleista ja siinä on se "kissasuojus". Maastoutuu aika hyvin. Ajattelin laittaa niiden suojusten sisään ohuen muovin tms kaiken varalta. Vaikka nämä ovat kaksinkertaiset ja kangas on paksua, niin en haluaisi suuremmin jälkiä varsinaiseen kankaaseen.