Torakkaklubi

Joskus parikymmentä vuotta sitten täällä Syvässä Etelässä perustettiin Torakkaklubi - Gokiburi-kai -  jonka jäseniä ovat japanilaiset miehet ja heidän ei-japanilaiset paremmat puoliskonsa. Olen ollut seniorin kanssa mukana heti alkutaipaleelta lähtien vuodesta -91 ja yhteys on tuottanut meille monenmoista iloa, kannustusta, tapahtumia, uusia tuttavuuksia... Ikähaarukka on aika laaja, kuten myös jäsenten tausta ja ammatit. Periaatteessa ainoa yhdistävä tekijä on todellakin (mies)puolison kotimaa, mutta sepä yhdistää heti enemmänkin ja olemme kaikki taistelleet samoja tuulimyllyjä vastaan (tai tuulimyllyinä maailmaa vastaan). Hyvin kiintoisaa!

Vieressä oma Eric Carlea mukaileva versioni  madgaskarilaisesta sihisevästä torakasta, josta on tullut klubin symboli - minulla kun on näitä taiteellisia kykyjä... Pari vuotta sitten tilasin porukalle ostoskasseja, joissa on pelkistetty versio ao. kuvasta. Ne kassit saivat hyvän vastaanoton. En kyllä itse paljon perustorakoista perusta, vaikka niitä täällä piisaa, mutta nuo klubilaiset ovat ihan toinen juttu.

Tänään vietimme yhteisen nyyttikesti-iltapäivän syöden, juoden ja maailmaa parantaen ja toden totta: elämä hymyilee! Noin puolentusinan perheen vakioporukka on pysynyt kasassa alusta lähtien ja muiden osalla on pientä aaltoliikettä elämäntilanteesta riippuen. Tänään oli paikalla laskujeni mukaan 17 henkeä.

Ompeluksia ja muita lomaviikon saavutuksia

Mukava pitää peräti (!) viikon yhtämittainen vapaa. Sitä ehtii tehdä kaikenlaista, mutta ilman mitään kiirettä. Mahdutin päiviin mm. pieniä ompelu- ja korjauspuuhiakin. Meidän makuukammarin verhotanko oli toisestä päästä löystynyt ja retkotti muutaman sentin alempana kuin toinen pää. Se oli ollut tuossa jamassa jo (en kehtaa sanoa kuinka) kauan, mutta nyt tuli korjattua. Samaisesta tangosta roikkuvat verhot olivat myös liian pitkät enkä ollut lyhentänyt niitäkään ennenkuin nyt pari päivää sitten. Syy tangon löystymiseen oli juuri verhoista johtuva, sillä juniorimme oli astunut lattialle valuvan verhon päälle ja vumps! Nyt on taas niin täydellinen tanko-verhoyhdistelmä, ettei ole tosi!

Toinen ompelupuuhani liittyi pussilakanoihin. Vuosi sitten hankin Crate & Barrelista Marimekon Satula-kankaisen kunkkukokoisen pussilakanan, koska meidän sänky on sitä kokoa. Tykkään kuviosta ja väreistä kovasti ja nyt huomasin, että Satula oli laitettu alennukseen: sen king size pussilakanan sai hintaan $49.95, kun alunperin oli ollut melkein kolme kertaa niin kallis. Tilasin siis toisen sellaisen, mutta tein siitä kaksi normaalikokoista pussilakanaa. Takapuolelle piti laittaa n 40 cm levyinen pala valkoista kangasta, jotta leveys riittäisi, mutta se ei minun mielenrauhaani häiritse. Viidelläkympillä kaksi kivaa pussilakanaa - ei paha, sanoisin. Kuvassa lopputulos. Nyt on, mistä valita: joko molemmille oma uusi lakana tai sitten kyhnyttelemme yhdessä sen alkuperäisen ison alla. Kyllä noita Satuloita voi hyvin kolme olla.

Torstaina tein juniorin kanssa ekskursion World of Coke´iin, koska kerran asumme kokiksen kotikaupungissa. Ei ollut ensimmäinen kerta vierailla tuossa paikassa, mutta koska viime visiitistä oli kulunut jonkisenmoinen aika, niin piti käydä katsomassa, oliko siellä mitään uutta ja maistella firman tuotteita eri puolilta maailmaa. Meidän molempien suosikki on eteläafrikkalainen Bibo, jota saa kahtena eri variaationa. Oli hyvää edelleen, vaikka hyvin makeaa.


Tänään perjantaina olikin sitten kiireinen päivä, kun  itse kävin uuden lääkärin syynissä (ja olin kovin tyytyväinen valintaani), seniori oli pyydetty erään työhaastattelun toiselle kierrokselle (siitä lisää myöhemmin jos ja kun) ja noiden jälkeen olimme vielä koko konkkaronkka Japanin konsulaatissa uusimassa juniorin passia, kun hänelle on noita kansalaisuuksia kertynyt heti enemmänkin. Kaikkien em. tapahtumien jälken olimme sangen nälkäisiä ja ennen kotiinpaluuta söimme mukavan aterian italialaisessa ravintolassa. Mikäpä ollessa!

Huomenna on uusi päivä ja uudet huvit...

Ensimmäisen lomapäivän saavutuksia

Ja nyt kaikki arvaamaan, mistä näissä kahdessa kuvassa on kyse. Taidetta koteihin? No joo, tavallaan. Kävin ensimmäisen varsinaisen lomapäivän kunniaksi hankkimassa kaksi tatuointia ja tässä ne ovat photoshoppailutuokion jälkeen. Olisivat kyllä ihan siistit ilman erikoistehosteitakin. Viiksekäs mirri on nelisen cm korkea ja nukkuva 3 cm leveä eli ei mitään isoja eivätkä sellaisissa paikoissa, että heti niitä huomattaisi. En ollut ajatellut lisätä enää uusia tatuointeja päivänkakkarani jälkeen, mutta sitten ihastuin näihin kahteen simppeliin kuvaan enkä osannut päättää, kummasta pidän enemmän, niin otin molemmat, kun meillä kerran on kaksi kissaakin. Jossakin vaiheessa olin leikitellyt Rosie the Riveter -idealla, mutta vaikka se symbolina kiinnostaisi, niin enpä tiedä, haluaisinko kuitenkaan sellaista kuvaa hauistani koristamaan. Olen vähän ujo.

Rosie the Riveter on toisen maailmansodan amerikkalaisia kulttuuri-ikoneita oikein sanan varsinaisessa merkityksessä. Rosie kuvastaa kaikkia niitä naisia, jotka osallistuivat sotaponnisteluihin työskentelemällä tehtaissa, kun miehet olivat rintamalla. Minulla on suvussa oikein malliesimerkki suomalaisesta Rosiesta ja ehkä sekin alitajuisesti vaikuttaa minuun. Isotätini K teki uransa Helsingin liikennelaitoksen palveluksessa; hän oli ratikkarahastaja, mutta sodan aikana päästettiin naisetkin kuskeiksi ja sitä työtä hän teki ja varmasti hyvin tekikin. K oli juuri niitä itsellisen itsenäisiä naisia, jotka hoitavat sekä kodin että kodin korjaukset, ajoi mopolla siihen aikaan, kun ei juuri naisia mopon ohjaimissa nähnyt ja kiipesi katolle, jos se vaati huolenpitoa. Ja kaiken tuon päälle hän oli aivan ihana ihminen. Siinä minulle esikuvaa, mutta ehkä se ei kuitenkaan edellytä tatuointia.

Nyt rupeaa jo hirvittämään. Jos jo ensimmäisenä päivänä saan tällaisia aikaiseksi, niin mitä mahtaa olla plakkarissa viikon lopulla???

Rapa-Ripa

Minkäs sitä luonnolleen mahtaa. Ja sille, että tultiin inttämään, että kai minä taas tänä vuonna osallistun. Ihan pakko. Joo. Nyt se on tehty: ilmoittauduin Down & Dirty kurakisaan yhdessä vakiokanssakirmailijani B:n kanssa. H-hetki on 14.10. klo 9.30 eli vielä on aikaa valmistautua, vaikkei tuollaiseen ikinä ole valmis. Sitä vaan menee, panee töppöstä töppösen eteen ja pitää hauskaa. WE ARE GIRLS. WE CAN DO IT!

Valkoista sangriaa

plus

=

Huomisen kansallispäivän kunniaksi meidät on kutsuttu erään tuttavaperheen luo iltapäiväpiknikille. He tarjoavat ruoat, mutta juomapuoli on jokaisen omalla vastuulla. Bon Appetit -lehti tuli taas pelastukseksi, kun huomasin sieltä ohjeen valkoiselle sangrialle. Nesteenä on pullo "crisp, fruity white wine" (reseptissä ehdotettiin grüner veltlineria, pinot grigiota tai sauvignon blancia)  ja puolisen desiä Cointreauta, hedelmäpuolesta vastaavat viinirypäleet, mustikat, luumut ja appelsiini. Valitsin viiniksi portugalilaisen hieman helmeilevän Fámegan; se on kepeä, kuivahko ja täyttää vaatimuksen raikkaasta ja on kaiken päälle edullista. Hedelmät survotaan kevyesti ja sitten nesteet lisätään päälle. Seos saa muhia jääkaapissa 8 - 48 tuntia ja sitten nauttimaan. Minulla sitä tekeytymisaikaa jää vuorokauden verran, mutta eiköhän se riitä irrottamaan makua. Tuntui, että sangria sopisi hyvin näihin kesähelteisiin (vaikka helvetillisimmät helteet ovatkin tällä erää ohi; nyt ei enää mennä kuin aste pari yli kolmenkympin).

Onnea 236-vuotiaalle!

Jätskin paikka

Nämä helteet antoivat oivan syyn kaivaa esille viimevuonna hankittu jätskikone. Laitoin metalliastian pakastimeen jo eilen illalla ja tänä aamuna täytin puukiulun vedellä muutamaksi tunniksi, ettei sitten H-hetkellä rupea vuotamaan. Tarkoituksena oli tehdä kahta lajia: vihreä tee ja suklaa. Ihan kuin viime vuonna, minulla ei edelleenkään ollut varastossa "machaa" eli sellaista vihreä tee -jauhetta, joten tein muutaman ruokalusikallisen hyvin vahvaa tavallista vihreää teetä ja käytin sen. Se antaa hennon värin ja sopivasti makua. Machalla saisi sekä väriä että runsaasti makua. Ohje on hyvin yksinkertainen:

5 dl kevytkermaa, 1 dl (kukkurallinen) sokeria, 3 rkl machaa, ripaus suolaa. Kiehautettiin, jäähdytettiin, puoleksi tunniksi pörräämään koneessa ja sitten pakastimeen. Oikealla on kuva tuosta jäätelöstä.

Suklaajätskissä oli puolestaan 2 dl sokeria, 2 rkl perunajauhoja, ripaus suolaa, 5 dl maitoa, 2½ dl vispikermaa, 1 keltuainen. Suklaaosuutena käytin pussillisen (yksi annos) Starbucksin piparmintulla maustettua kaakaojuomajauhetta. Siinä on myös vaniljaa jo mukana; muuten olisin varmaan lisännyt sitäkin hiukan. Aineksia keitettiin sen verran, että perunajauhot tekivät tehtävänsä, ja taas jäähdytys, pörräys ja pakastus.

Vaikka tälle päivälle luvattiin lähes eilisen kaltaisia asteita, niin enpä usko, että päästiin neljäänkymmeneen. Iltapäivän iloksi tuli myös yllättäen kunnon sadekuuro, joka teki todella hyvää, sillä täällä on ollut rutikuivaa. Sade tietysti viilensi ulkoilmaa melkoisesti ja juuri nyt mittari näyttää 28.4 oC. Aika uskomatonta!