Gluteiinitonta ja maidotonta

Tänä iltana meidän futiskannattajaporukka Westside 109 kokoontuu yhden perustajajäsenen kotona ja tarkoitus on syödä tacoja, juoda olutta ja seurata Atlanta Silverbacksien ottelua. Joukkue matkasi Pohjois-Karolinaan pelaamaan, mutta meikäläisiä ei tällä kertaa mennyt sinne; muutamia muita kannattajia kyllä.

Isäntämme Drummer aikoo pitää huolen eturuoasta, mutta pyysi, että vieraat toisivat lisukkeita ja jälkiruokaa ja mielellään jotakin sellaista, mikä sopisi gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota noudattavalle henkilölle. Drummerin parempi puolisko on joutunut luopumaan em. aineita sisältävistä ruoista, kunnes saadaan varmistettua, mistä hänen vaivansa johtuvat. Nämä rajoitukset ovat kyllä tuoneet helpotusta hänen oloonsa, mutta pikkuhiljaa testaavat, missä se villakoiran ydin oikein on.

Oli miten oli, lupasin tuoda jälkiruokapuolta ja hain netistä apua. Gluteiiniton ruokavalio on saanut täällä viimeisen parin vuoden aikana oikein kulttiaseman ja niinpä ohjeita löytyy roppakaupalla. Mutta kun sitten pitää vielä poistaa maitotuotteet yhtälöstä, niin valikoima pienenee. Toki reseptejä löytyy, mutta usein tuntuvat joko suorastaan puisevilta tai niissä on ei-ihan-lähikaupan-valikoimiin kuuluvia aineita. Tosin täytyy sanoa, että gluteenittomuusvillitys on saanut pikkukaupatkin ottamaan hyllyilleen lukuisia uusia jauhovaihtoehtoja.

Löysin "Coconut Custard Pie" -ohjeen, jota muokkasin hieman. Koska pidän kookoksen mausta, niin tuo tuntui kokeilemisen arvoiselta reseptiltä.

3 munaa
2 keltuaista
2 1/4 dl sokeria
2 rkl riisijauhoja
2 rkl tapiocajauhoja
1 tl vaniljaesanssia
3 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
1 rkl agavesiirappia
2 rkl kasvismargariinia (yritin valita oikeanlaista)
1/2 tl suolaa
2 1/2 dl makeutettua kookosraastetta

Munat, keltuaiset ja sokeri vaahdotetaan ja loput aineet lisätään. Sekoitetaan sen verran, että saadaan tasainen seos. Kaadetaan piirakkavuokaan (vuorasin omani leivinpaperilla) ja paistetaan 175 oC, n 45 min. Koska minulla oli ohjeen jäljiltä kaksi orpoa valkuaista, niin tein vielä marenkia piirakan päälle. Näyttää kohtuulliselta; katsotaan illalla, mitä makutuomarit sanovat.

Nyt vasta...

...olen ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, miten hirveästi meidän juniori syö. Toisaalta kyllä pelaa jalkapalloa kaikkien niiden kaloreiden edestä. Kun minusta tuntuu, että johan tässä vasta syötiin eikä taida tulla kova nälkä vielä illakaan, niin jo kuuluu kysymys: "Mitä meillä on illalliseksi?" Juniori myös pitää vaihtelusta ruokien suhteen eikä halua syödä yhtä ja samaa monta kertaa peräkkäin. Sanoisin, että herra voisi ruveta virittelemään essua vyötärölleen ja petrata omia keittotaitojaan.

Sillä aikaa, kun Yapiainen veti vieressä sikeitä, selailin Rouva Raadelman äskettäisiä blogipäivityksiä ja huomasin uunikinkkupastan ohjeen. Se sopi oikein mainiosti, sillä juniori tuli pyytämään, että tekisin juusto-makaronia (eli täällä mac and cheese). Noin kolme tuntia sitten syödyt runsaslukuiset pizzapalat eivät enää riittäneet pitämään miestä tiellä.

Uunikinkkupasta onkin mainion simppeli: pastaa ja savukinkkua, niiden päälle Mornay-kastiketta ja uuniin ja niin syntyy vartissa hieman lasagnetyyppinen ruoka.

Valmistin oman versioni pikkukulhoissa, jotka oikeastaan hankin toissajouluna ranskalaista sipulikeittoa varten. Olisihan tuon voinut laittaa isoonkin vuokaan, mutta tällä kertaa ajattelin, että sotketaan nyt kerralla useampi astia.

Ylimmässä kuvassa vuoasta löytyy keitetty pasta ja kinkku, seuraavassa sinne on lisätty valkokastike ja ripoteltu juustoraaste päälle.

Alimmassa vuokakuvassa ollaan juuri tultu uunista odottamaan juniorin arvostelua. Pelkäsin ruoan kuivuvan liikaa, jos pidän kauemmin uunissa väriä saamassa, koska pasta jne. kerros oli aika ohut.

Sanoisin, että arvio oli myönteinen, koska kaksi vuoallista katosi saman tien. Ei silti, kyllä hän puki sanoiksikin, että piti ruokaa hyvänä. Jos nyt piti vielä jotakin mahantäytettä tänään saada, niin kyllä tämä pelkän juustomakaronin voitti - vaikkei ollut salaattiakaan rinnalla...

Juniorin jauhaessa pastaa minä taas kittasin Dr. Ozin 3-päivän detox-kuurin viimeistä juomaa (24.3.13 blogitekstistä löytyy ohje). Sain tuon ohjeen, kun meillä töissä vedettiin keväällä 10-viikkoinen terveys-/kunnonkohennuskamppanja ja tykästyin Ozin juomiin. Keskimäärin kerran kuussa tulee vedettyä tuo kolmen päivän kuuri ja etenkin nyt kesäaikaan nuo lähes kylmää vihanneskeittoa tai marjasoppaa vastaavat sekoitukset tuntuvat oikein mainioilta. Sellainen on helppo ottaa mukaan töihinkin lounaalle. Jos on tullut turpea olo kovin suolaisten aterioiden jälkeen, niin nuo juomat auttavat tasoittamaan tilannetta ilman, että joutuu millekään vesipaastolle.

Aaaaaaaaaaaaaaa - kesä!

Kävin hetki sitten ulkona nauttimassa kosteanlämpimästä Syvän Etelän kesäkuun illasta muutaman hyttysen suristessa seurana. Juniorin ikkunan alla kasvava uhkea gardenia levitti huumaavaa tuoksuaan ja pykää uutta kukkaa kuihtuvien tilalle. Se on kiitollinen pensas, sillä kukkia riittää pitkin kesää.

Olin toivonut näkeväni tulikärpäsiä, mutta jostakin syystä niitä ei toden totta ole yhtä paljon kuin muutama vuosi sitten. Olisivat niin symppiksiä kavereita lyhtyineen!

Nyt istun sitten tietsikan ääressä melkein 12-viikkoisen Yapin vetäessä sikeitä pöydällä. Yapiainen on kotiutunut meille oikein hyvin olkoonkin, että vanhemmat mirrit Tiina ja Oliivi joutuvat toisinaan näyttämään sille kaapin paikkaa. Onneksi veriteoilta ollaan vältytty ja homma on pysynyt lähinnä uhoilussa puolin ja toisin.

Toiseksi edellisellä eläinlääkärikäynnillä  Yapi painoi 850 g, mutta toissapäivänä  oltiin päästy jo kilon paremalle puolelle. Seuraavat rokotukset ovat vuorossa vajaan kolmen viikon kuluttua ja ehkä sitten ollaan taas petrattu. Yapista tulee isona varmaan aika puhelias, mutta nyt vielä se kuulostaa lähinnä linnunpoikaselta selvittäessään asioitaan. Selkeästi ihmisystävällinen.

Pidin eilen vapaapäivän ja vietin sen Juniorin seurassa GA State Universityssä, jonne nuori toivomme on menossa syksyllä. Kyseessä oli freshman orientation ja saimme sekalaista tietoahyhyhyhyhyhyhyhy (sanoo Yapi). Siis tietoa joka lähtöön ja samalla selvisivät myös junnun syksyn kurssit. Aijai! Ollapa taas itse tuossa ajassa! Ihan vähän käy kateeksi, sillä tuo on vielä aika huoletonta vaihetta elämää. Mielelläni suon sen hänelle.