maanantai 31. joulukuuta 2012

Roadmap

Tämä on kopsattu yhden tuttuni fb-päivityksestä ja Tommy Tabermannin runo tuntui tavallaan sopivan tilanteeseen.

Seniori lähti joulun alla kuukauden työmatkalle Japaniin ja minulle selvisi hiukkasta ennen joulua, että saan pitää välipäivät vapaata kuten myös juniori koulusta. Koska en halunnut istua kotona 1½ viikkoa tyhjän panttina, niin kysyin juniorilta ehdotuksia matkakohteeksi ja vaihtoehtoina tulivat esille Islanti ja Belgia. Suomi jäi pois laskuista kalliiden lippujen johdosta, kun tämä oli aika viime tipan idea. Saimme hyvän lento-hotellipaketin Brysseliin ja sinne sitten suuntasimme jouluaattona. Olimme kuin parhaat turistit ja sitten vielä kävimme Bruggessa olkoonkin, että satuimme valitsemaan huonon matkapäivän (rankkasade pari tuntia saapumisen jälkeen ja se jatkui loppupäivän).

Samapa tuo. Tuli koluttua uusia polkuja ja saatua uusia kokemuksia olkoonkin, että ilman sen kummemmin ruvettuneita polvia. Eksymättä ei löydä perille... En puhu ranskaa enkä hollantia, mutta ihmeesti sitä selvittiin sekä sinne että takaisin ja varmaan pinnat nousivat taaas juniorin silmissä. Hän kun oli miettinyt, miten matkustetaan maassa, jonka kieltä ei osaa. Vastasin, että ellei muu auta, niin puhun suomea.

Matka meni siis hyvin ja tuttavat huolehtivat kissaköörin hyvinvoinnista meidän poissaollessa. Tässä muutama makupala...

Galeries St Hubert ja katunäkymä yhdelle sivukujalle.


Meidän ikiaikaiset suosikit Tintti ja kapteeni Haddock yhden asuinrakennuksen seinässä ja heitä kävimme myös ihailemassa Belge de la Bande Dessinee´ssä eli Belgian sarjakuvamuseossa, vaikka museot muuten jätettiin vähälle huomiolle tällä matkalla.
 No joo.
Atomium eli vuoden 1958 Brysselin Expon tunnus, rauta-atomi. Kiintoisa paikka entisen Heyselin stadionin lähellä. Satuimme sinne juuri sopivasti aurinkoisena päivänä.

Minullakin on samantapainen KitchenAid-vatkain, mutta aivan perusvalkoisena. Aijai noita karkkivärityksiä Brysselissä!! Eihän värin pitäisi vatkaimen tehokkuuteen vaikuttaa, mutta eihän urheiluautokaan ole urheiluauto, ellei se ole punainen.
Mikael oli saanut ihan nimeään kantavan katedraalin Brysselin keskustaan ja siellä mekin kävimme ja sytytimme kynttilän isäni muistolle.
Arkkienkeli Mikael

perjantai 21. joulukuuta 2012

Talvipäivänseisaus

Tämä 21.12.2012 piti sisällään kaikenlaista, mutta myös paljon melua tyhjästä, sillä mayojen kalenterin perusteella oli povattu jopa maailmanloppua. Jos maailma on loppunut, niin sitten elän eri todellisuudessa  (mikä tietysti voi olla mahdollista). Mayat itse eivät laskeskelleet tälle pävälle muuta kuin yhden ajanjakson loppua ja uuden alkua, mutta kätevästi nykypäivän profeetat sen syklisyyden unohtivat ja takertuivat vain THE END:iin.

Talvipäivänseisaus, yhden työkaverin synttärit, viimeinen työpäivä tänä vuonna, seniorin toinen Japaninmatka vajaan parin kuukauden sisällä... Siinäpä niitä muita tapahtumia. Jo jonkin aikaa oli ollut tiedossa, että välipäivät tulevat olemaan melko rauhalliset töissä, mutten varmasti tiennyt kuin vasta viime viikolla, että voin ottaa vapaata koko tämän loppuvuoden ja palata kuvioihin vasta 2.1. Juniorillakin on tietysti juuri nyt oma joululomansa (joka muuten on viimeinen sellainen ennen jatko-opiskelujen alkamista). Maistelin tuota yhdistelmää mielessäni ja tuumin, että harvoin tulee näin oivaa tilaisuutta päästä tekemään jotakin kivaa ja niinpä minä... Aijai! Enpä taida paljastaa kuin vasta jälkikäteen, mitä minulla on mielessä.



Vain kolme päivää jouluaattoon! Tässä yksi tunnelmaan viritetty talo meidän lähiöstä. Ei ole meidän, vaikka samanlainen onkin ja saman kadun varressa parinsadan metrin päässä. Meidän koristelut ovat paljon vaatimattomammat.


Oikein iloista joulua kaikille ja paljon onnea uudelle vuodelle!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Jouluvalmisteluja

Joulukoristeita ilmestyi ensin etukuistille... Hankin muutamia viiniköynnöksistä tehtyjä palloja sun muita ja suihkutin ne ajankohtaan sopivammilla väreillä ja ripustin katoksen alle. Olisi pitänyt tyytyä vain palloihin, sillä niistä sai mielestäni parhaannäköiset koristeet (tai sitten mielikuvitukseni vaatii vähän kehittämistä).






Junioria ilahdutettiin taas tänä vuonna partiolaisten adventtikalenterilla. Kaveri ei taida edes muistaa aikaa, jolloin hänellä ei olisi ollut sellaista kalenteria
Haimme joulupuun tuttuun tapaan Sugarlandin puufarmilta, mutta nyt tosin kaksi viikkoa normaalia myöhemmin. Perinteinen ajankohta on ollut kiitospäivän jälkeinen sunnuntai, mutta tänä vuonna odotimme juuri silloin vieraita ja seuraavana viikonloppuna oli juniorin futisturnaus.Tänään oli tilaisuus tehdä ekskursio farmille, katsastaa valikoimat ja kaataa sopiva mänty (mäntyjähän me aina täällä suosimme; siitä on vaan tullut tapa ja ovathan ne keskimäärin edullisempia kuin kuuset). Koristeet noudattavat tuttua linjaa eikä GBK:n viiriä suinkaan voitu unohtaa. Ei sitä kuusenkoristeeksi ole varmasti tarkoitettu, mutta sopii meistä sinne pallojen seuraksi oikein mainiosti.















Fuksianpunainen kameliani kukkii ahkerasti. Tänään huomasin siinä yhden lähes valkean kukan kaikkien niiden vahvanpunaisten joukossa. Aika hilpeä näky!
















Ettei väri-iloittelu jäisi pelkästään joulukoristeiden ja pihan kukkasten varaan, niin kävin tänään kampaajalla ja marssin sieltä ulos taas uudennäköisenä. Olin varannut ajan pelkästään hiustenleikkuulle, mutta kampaajani tykkäsi, että irrotellaan vähän. Eihän tuosta voi kuin tulla hyvälle tuulelle!








Lisäys: Koska LeenaIrene kyseli Pietarsaaren jouluvalojen perään, niin voin todeta, että ne olivat itse asiassa ensimmäisenä ylhäällä, kaikki muut koristukset ovat seuranneet perässä. Tässä vielä kuva todisteeksi. Olisi ehkä pitänyt vaihtaa sydämen ja ristin paikkaa, niin menisivät ulkoa katsoen oikeassa järjestyksessä, mutta mitä pienistä. Nämä valot ovat minun ehdoton suosikkini koristeiden joukossa, vaikkei mikään kotoa tuotu perinne olekaan! Eihän kokkolalaisilla voinut mitään pietarsaarelaismeininkiä olla ikkunoissa...



sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Uusi salaattikastikeidea!

Olin eilen seniorin ja juniorin kanssa brassiravintola Fogo de Chaossa illastamassa. Oltiin käyty siellä pari vuotta sitten herrojen synttäreitä viettämässä ja nyt oli hyvä syy mennä uudestaan, koskapa meidän 20. hääpäivä lymyilee ihan näihin aikoihin. Toki sinne voi suunnata ilman erityisempää syytäkin, sillä ruoka on erinomaisen hyvää eikä palvelussa moittimista. Vaikka tuonne nimenomaan mennään lihaa syömään, niin mahtavasta salaattipöydästä piisaa valikoimaa kasvissyöjillekin.

Salaattipöydästä minulle jäi erityisesti mieleen yksi salaattikastikkeista, jollaista en ollut ennen maistanut: basilikakastike. Pidän kovasti basilikasta muutenkin - pesto, bruschetta, muutama lehti sinne, muutama tänne... - joten tuo upposi minuun heti. Tänä aamuna rupesin hakemaan netistä ohjeita vastaavalle ja toki niitä löytyy lähtien etikkapohjaisista erilaisiin majoneesiviritelmiin. Fogo de Chaon versio oli melko vahvanvihreä eikä ihan yhtä juoksevaa ja läpikuultavaa kuin nuo perusvinegraittet, muttei myöskään niin jähmeää, että jäisi kauhaan kiinni, kuten voisin kuvitella jonkin majoneesiversion olevan. Löysin muutaman, jossa oli käytetty maustamonta kreikkalaista jugurttia antamassa kermaisuutta (jota tuossa oli hieman menemättä överiksi) ja muina aineita tietysti basilikaa (laittaisin tuoretta, jos itse tekisin, mutta varmaan kuivattukin käy), valkosipulia maun mukaan ja sitten esim. salotti- tai kevätsipulia (josta saisi lisätöjäyksen vihreää sävyä kastikkeeseen), sitruunanmehua, oliiviöljyä, balsamietikkaa (jota tuskin oli eilisessä tai sitten ihan vähän, sillä se voisi tehdä värin "tunkkaisemmaksi"), hunajaa, suolaa ja pippuria. Täytyypä joskus kehitellä oma versio, sillä tuo oli hyvää!



tiistai 20. marraskuuta 2012

Viipalepiparit

Leikin oikein kunnon kotiäitiä tämän viikon tai ainakin muutaman tunnin: Huomasin Rouva Raadelman blogissa herkullisen kuuloisen viipalepiparireseptin (mukaanlukien reseptin historiaa) http://rouvaraadelma.com/2012/11/15/viipalepiparkakut/ ja ajattelin, että näin joulua kohti mentäessä noita pipareita voisi meikämannekin kokeilla. Eilen illalla valmistin taikinan ja laitoin sen jääkaappiin tekeytymään yön yli. Tänä aamuna sonnustauduin essuun, varustauduin muumimukillisella kahvia ja sitten asiaan!


















Taikinaa piti tietysti maistaa jo eilisiltana ja vielä tänä aamuna todeta, ettei maku ollut yön aikana ainakaan pahentunut.

Onneksi maistaessa ei käynyt kuin velipojalle aikoinaan vastaavassa tilanteessa: putosi keittiönjakkaralta ja mursi solisluunsa.

Taikinasta piti pyöritellä sormenpaksuisia tankoja. Minun tankoni olivat lähinnä oven väliin jääneen sormen paksuisia ja sehän kostautui paistaessa, sillä levisivät kovin lähelle toisiaan. Eipähän se juuri haitannut kuin esteettistä silmää, sillä hyvin ne sai viipaloitua ja tätä kirjoittaessa ovat uunissa toista kertaa eli korppuuntumassa.


Rouva Raadelma kuvasi näitä peijoonan hyviksi. Sanoisin, että on ihan oikeassa.












Toki pitää lisätä kuva valmiista tuotteesta kameliapensaan juurella...




Jos tämäntapaisesta "korpusta" pitää, niin en malta olla laittamatta loppukaneetiksi "kirsikka-mantelibiskotin" ohjetta. En enää valitettavasti  muista, mistä lehdestä sen aikoinaan löysin, mutta olen tehnyt näitä pariin kertaan ja kyllä niitä syö ennen kuin selkäänsä ottaa.




Cherry-Almond Biscotti

1 3/4 c dried cherries
1/2 c amaretto
3 c all purpose flour plus more for dusting
2 tsp baking powder
1/2 tsp salt
4 tbs unsalted butter, softened
1 c granulated sugar
4 large eggs (3 whole, 1 lightly beaten)
2 tsp pure vanilla extract
3/4 c blanched almonds, chopped
3 tbs sanding sugar

1. Preheat oven to 375 oF (190 oC). Heat cherries with liqueur in a sauce pan over medium-low heat, stirring occasionally, 8 minutes. Drain, reserving 2 tbs liquid.
2. Sift together flour, baking powder and salt. Mix butter and granulated sugar with an electric mixer until fluffy, about 2 minutes. Mix in 3 eggs, 1 at a time. Mix in cherry liquid and vanilla. Gradually mix in flour mixture. Stir in cherries and nuts.
3. On a lightly floured surface, divide dough in half. Shape each half into a 12 1/2 inch by 2 1/2 inch log. Flatten logs to 1/2 inch thick. Transfer to two baking sheets lined with parchment paper. Brush logs with beaten egg; sprinkle with sanding sugar.
4. Bake for 35 minutes. Transfer to two wire racks. Let cool, 20 minutes. Cut each log on the diagonal into 16-18 pieces. Transfer pieces to racks, laying them on sides. Set racks on two baking sheets. Bake in a 300 oF (150 oC) oven, 8 minutes; flip. Bake 8 minutes more. Let cool until crisp.

Vihonviimeinen kuva: viipalepiparitilanne torstaina 22.11., mutta keskiviikkona oltiin jo jotakuinkin tuossa jamassa .Hyvin ovat tehneet kauppansa!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Skyfall

Uusin Bond-filmi tuli täällä teattereihin viikko sitten ja on saanut hyvät arvostelut. Pahaa jätkää näytellyt Javier Bardem on saanut erityiskehuja eikä turhaan ja olihan filmi muutenkin taattua tavaraa. Eskapismia parhaimmillaan, kun kävin Juniorin kanssa katsomassa sitä tänään! Ahh! Eikä voi valittaa Adelen tunnuskappaleestakaan, joka minusta oli näiden filmien huippuja.



Tämä oli hyvä alku lomaviikolleni. Tulevana torstaina on kaiken lisäksi kiitospäivä, joten tähän lököttelyyn ei itse asiassa kulu kuin kolme päivää lomasaldostani. Olin varannut tämän vapaan jo puoli vuotta sitten, koska Seniori ja minä vietämme 20. hääpäivää 28.11. ja ajattelin, että lähdettäisiin vaikka jonnekin humputtelemaan sen kunniaksi. Seniorin kolmen kuukauden takainen työpaikanvaihdos teki ne suunnitelmat tyhjiksi, mutta ainahan voi kehitellä "Plan B:n". Ja mikähän se olisi?

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Se tuli takaisin

Seniorimme oli kahden kuukauden työmatkalla Japanissa ja palasi sieltä eilen. Hmmh. Nyt pitää taas sovittaa päivärutiinit uudestaan, kun syksyn aikana juniori on saanut ajella koulu- ja futistreenimatkat itsekseen isänsä autolla. Oppi aika itsenäiseksi tällä välillä ja se tuntui sopivan kuin nyrkki silmään. Kunhan isäntä taas pääsee normaalityörutiineihn kiinni tulevalla viikolla, selviää myös, onko kohtapuoleen uusi työmatka tiedossa - ja sen myötä ehkä juniorille uusi pitempiaikainen autonkäyttötilaisuus...

Täytyy sanoa, että minäkin ehdin hyvin tottua siihen, ettei vieressä ollut ketään kuorsaamassa. Kaksi ja joskus kolme kissaa tosin pitivät seuraa, ettei tässä yksin tarvinnut olla.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Haluviini 2012

Syyskuun alkupuolella esittelin uutta kattolamppuratkaisua, jossa tämä kultainen kynttelikkö sai väistyä hieman modernimman valaisimen edestä meidän toimistossa. Haluviinikoristeeksi tämä on kuitenkin aivan omiaan.
 Rumihia haudattuna autotallin seinustalle...

Kameliakin on aloittanut kukintansa. Hieman aikaisin tänä vuonna, mutta jospa siinä riittää puhtia joululle asti.  Kuuluu minun suosikkeihini - varmaan juuri siitä syystä, että jopa minä olen saanut sen viihtymään pihallamme.



Haahuilija kuistilla. Se tulee takaisin joka haluviini ja onnistuu säikyttelemään nuorta väkeä aika hyvin.
 Ensimmäiset tämänvuotiset karkinkerääjät aloittivat kierroksensa jo kuuden maissa. Hyväntuulisia ehkä 10-14 -vuotiaita, mutta eivät olleet pukeutuneet mihinkään asuihin. "Pöh!" sanon minä, vaikka annoinkin heille karkkia. Naapurintyttö kertoi antavansa porkkanoita niille, jotka eivät ole pukeutuneet. Toivottavasti hänellä on iso varasto, sillä tuonne upposi jo puoli tusinaa, Myöhemmät vieraat olivat oivaltaneet jutun juonen ja olemme nähneet monen sortin rimpsessoja, robotteja sun muita kummajaisia.


PÖÖÖÖÖÖÖ!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Syksyn sävyt

Kampaajani räväytti tänään ja lopputulos oli tällainen. Seurauksena, että kun jouduin näyttämään ajokorttia muutamaa tuntia myöhemmin, sitä tiirailtiin vähän epäluuloisesti, kun sen kuva ja todellisuus eivät oikein enää vastanneet toisiaan.

Magee! Seniori kuvaili tätä kuin että olisin saanut salamaniskun hiuksiini.

Jo nyt suren, että efekti on kestää vain pari viikkoa!














torstai 25. lokakuuta 2012

Haluviiniä odotellessa


Tänä vuonna päätin valita pikkasen erilaiset haluviinikurpitsat niiden tavanomaisten oranssien palleroiden sijaan. Tällaiset tarttuivat matkaan kaupan laatikosta eilen. Tiettävästi näistä ei oikein ole syötäväksi; eivät nyt varmaan suoranaisesti myrkyllisiä, mutta maussa on toivomisen varaa. Eipä haittaa tällä kertaa.


Karvakorva-huiskuhäntä-isojalka Oliivia nämä uudet tulokkaat kiinnostivat hetken aikaa. Minusta se turkoosinharmaa kurpitsa oli ihan kunnioitettavan kokoinen, mutta pieneni heti, kun Oliivi meni vierelle poseeraamaan.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Pikavierailu

Juniorin jalkapalloilun merkeissä pääsimme kuluneena viikonloppuna käymään Savannahissa. Tuo Georgian suurin satamakaupunki ei ole saanut nauttia läsnäolostani kahteenkymmeneen vuoteen; juniori oli siellä luokkaretkellä muutama vuosi sitten. Savannah on aivan ehdottomasti vierailun arvoinen jo kohtuukokoisen vanhan kaupungin ansiosta, mutta lähellä on myös Ft. Pulaskin vanha linnoitus (vähän kuin Suomenlinna) ja Tybee Islandin hiekkaranta.

Lähdimme ajelemaan lauantaina aamupäivällä ja matkaan kului 4½ tuntia eli ihan kohtuullinen rupeama yhden ottelun takia. Lauantaina pääsimme kuitenkin leikkimään turistia, sillä itse matsi oli vasta sunnuntaina klo 15. Kunhan olimme saaneet hotellipuolen järjestykseen, suuntasimme vanhaan kaupunkiin ja nimenomaan River Streetille, joka on - missäs muuallakaan - kuin joen rannassa ja "in"-kohde kaikenlaisille häppeningeille.

Väkeä piisasi ja tunnelma oli iloinen. Mikäpä ollessa, kun lokakuun ilta oli kaunis ja tyyni. Olisin toivonut meillä olevan enemmän aikaa, niin matkaan olisi voinut liittää jokiajelun tai kummituskierroksen. Savannahissa on kuulemma enemmän kummituksia kuin missään muualla USA:ssa. Pojat (meillä oli matkassa yksi toinen joukkuetoveri myös) kertoivat olleensa sellaisella kierroksella omien luokkaretkiensä aikana ja tykkäsivät, että se oli hauska kokemus.








Savannahissa on filmattu kohtauksia useisiin kuuluisiin filmeihin mm. Roots, Midnight in the Garden of Good and Evil ja minun suosikkini, Forest Gump. Nyt emme kuitenkaan päässeet mihinkään mukaan - ainakaan tietääksemme. Ja Atlantan olympialaisten aikana purjehduskilpailut järjestettiin näillä vesillä.

Muuan tuttuni kehui paikallista Oktoberfestiä; täytyy pitää mielessä tulevaisuutta ajatellen.



Savannahissa on aivan eri tunnelma kuin missään muualla Georgiassa ja isoksi osaksi se johtuu espanjansammaleesta (Spanish moss), jota kasvaa vähän joka puun oksalla. Se on aina jäänyt minulla kaupungin tunnukseksi.

Ja se tärkein: ottelussa tuli 2-2 tasapeli.





sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lokakuun tyttöjä


Lokakuussa syntyi paljon kunnon väkeä, mukaanlukien allekirjoittanut, joka jakaa päivänsä Stingin kanssa. Voisi sitä huonommassakin seurassa olla. Onnittelut kaikille tässä kuussa synttäreitään viettäville Teatteri Lapuan hymysuisen tytön kera.

Lokakuu on yleensä kaunista aikaa USA:n eteläosissa ja ihan kuunvaihdetta lukuunottamatta niin on ollut (tosin ei nyt vasta ole kuin 7. päivä, niin tässä voi vielä tapahtua vaikka mitä). Tämä on myös otollista aikaa pitää lomaa ja koska juniorimme on koulusta syyslomalla tulevan viikon, niin järjestin sitten itsellenikin vapaata. Kuin itsestään viikko alkoi täyttyä kaikenlaisista pakollisista kuvioista: juniorin hammaslääkäri maanantaina, LVI-firmasta tullaan huoltamaan ilmastointilaite tiistaina, keskiviikkona käymme yhdessä yliopistossa tutustumassa ja torstaina luultavasti toisessa, perjantaina minulla on lääkärissäkäynti ja johonkin väliin tungemme juniorin lääkärintarkastuksen, että pääsee pelaamaan jalkapalloa koulunsa joukkueeseen. Juniorilla on tosiaan viimeinen high school -vuosi menossa ja pikkuhiljaa pitää ruveta miettimään jatkoa. Eilen hän osallistui SAT-kokeeseen ja jo kesällä ACT:hen ja nekin tulokset vähän antavat suuntaa, minnepäin voi hakea opiskelemaan. Mietitään, mietitään... Ehkä nuo tutustumiskäynnitkin helpottavat ratkaisuntekoa.

Ja koska on lokakuu ja Suuri Kurpitsa tulee pian (tuttu Tenavia lukeneille), niin tässä vähän maistiaisia:

Ystäväni C oli jättänyt vuoallisen pehmeitä kurpitsakeksejä ulko-ovemme ääreen ja nepä maistuivat vallan mainioilta aamukahvin kera. Pitää varmaan kinuta resepti.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Ei uskoisi...

...että tämäkin aita sai uuden pintakäsittelyn sunnuntaina. Puu näyttää rutikuivalta jo nyt eli paras laittaa toinen ja ehkä vielä kolmaskin kerros. Luulen, että ainetta kyllä riittää sen verran.

Tämä aita kiertää meidän takapihaa kahdella suunnalla ja on pitänyt tunkeilijat loitolla jo toistakymmentä vuotta. Tai miten sen nyt ottaa. Aita alkaa kyllä näyttää ikänsä, kun aurinkokin on täällä aika armoton, mutta se antaa pikantin lisänsä pihamaalle ja pysyy pystyssä kuitenkin, joten paras huolehtia siitä, sillä ei sellaisen uusiminen ilmaista ole.Viimeksi seniori hoiti sitä telalla ja sudilla varmaan viisi vuotta sitten ja vakuutti, että seuraavalla kerralla vetää sen ruiskulla. Voin hyvin kuvitella hänen saaneen kyllikseen touhusta, sillä siinä on ihan riittävästi työmaata.

Mutta nyt oli korkea aika ottaa härkää sarvista. Laskeskelin, kannattaisiko vuokrata maalausruisku vaiko peräti ostaa ja päädyin sitten ostopuolelle. Parin päivän vuokralla kuittaa jo tuollaisen laitteen eikä sitten tarvitse pelätä, että ilmat olisivat huonot ja ehtii kunnolla paneutua laitteen toimintaan ja puhdistukseen, sillä eihän ruiskua ole kertakäyttöiseksi tarkoitettu. Toin vempaimen kotiin viikko sitten ja lauantaina vietin pari tuntia tutustumiseen ja saatuani aikaiseksi lähinnä vain hienoa sumua ja hyvin vähän kunnon jälkeä totesin, että on varmaan paras käydä hankkimassa pienempi ruiskukappale ennenkuin ryhdyn tositoimiin, sillä koneen mukana tuli sellainen keskikokoinen ja siinä oli tosiaan liian suuri aukko minun nesteilleni.











Ruiskiessani aidan ulkoseinustaa ihastelin naapurinlasten aitaan raaputtamia kuvia ja olin iloinen, etten todellakaan käyttänyt maalia, vaan ihan sellaista läpikuultavaa puunkäsittelyainetta; "valttia" se oli 70-luvulla, kun isä veti mökin seiniä. Sydämet ja möröt sun muut ovat edelleen kaiken kansan ihasteltavina. Ruiskuhankinta oli muuten hyvä ajatus, sillä kahdessa tunnissa huhkin aidan molemmat puolet.


Enkä voinut olla ottamatta omakuvaa...







Ja asiasta kolmanteen, tässä tämän viikon mysteeri: mitä nämä pallerot mahtavat olla? Vinkkinä, että ovat pienen omenan kokoisia.

Nämä pysyivät minulle kauan tuntemattomina suuruuksina, mutta sitten kerran, kun olin pyytänyt paikkakunnan arboristin meille antamaan vähän arviota pihamaamme puiden kunnosta, oli pakko kysyä laiheliinista puusta, joka tuotti moisia kovia hedelmiä. "Saksanpähkinöitä!", tuli kuin kaupan hyllyltä. Niin ovat, toden totta.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Että osaa olla hyvää




Ihan pakko laittaa oheinen resepti nimenomaan sen viikunapossun takia. Kävin viikolla meidän Publix-ruokakaupassa ja satuin apajalle, kun siellä oli em maistijaiset (myös sitä "sweet figlets"-jälkiruokaa oli tarjolla). Voi herranjestas, että oli hyvää! Nappasin reseptilehtisen ja ostin ainekset, vaikka unohdinkin "siemenet" eli sienet. Juniori pitää sienistä, mutta kulkevat usein siementen nimellä. Tuosta tuli meidän perjantai-illan ateria ja tarjosin sitä riisin kera. Sopi just eikä precis!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Veckans pyssel




Arvatkaapa, mikä tämä on? Vinkkinä "Montako insinööriä tarvitaan lampun vaihtamiseen? Kolme. Yksi vaihtaa lampun ja kaksi avaa shamppanjapullon." Tosin nyt ei ollut kyse pelkästä lampusta, vaan koko valaisimesta ja silloin riittää yksi Uchimurina; etenkin, jos vielä Seniori on poissa hälisemästä.

Talomme ruokasalin (lue: toimiston: syömme keittiössä, kun siellä on hieno pöytäkin) alkuperäiseen varustukseen kuului kullattu kynttelikkö. Aivan kammottava, mutta se kuului tietyn tyylisuunnan makuun 90-luvulla eikä meidän tullut sitä vaihdettua. Osin laiskuudesta ja osin, koska ei meillä ei ollut sopivia tikkaita (Olispa viulu, osaispa soittaa). Nyt vuosien mittaan kynttelikön 12 lamppua pimeni yksi toisensa jälkeen enkä piruuttanikaan vaihtanut uusia tilalle, vaan hankin jo vuosi sitten uuden valaisimen odottamaan aikaa, jolloin viimeinenkin tuikku sanoisi sopimuksen irti. Sain odottaa elokuulle asti. Tänään lopulta kävin hankkimassa sopivat tikkaat ja ryhdyin toimeen.

Aika style, vaikka itse sanonkin. Ja toimii!









Olin saman tien tuikata sen kullatun kammotuksen roskiin, mutta näin syksyn ja sen mukana haluviinin lähestyessä kekkasin sille uusiokäyttöä. Senhän voisi vaikka ruiskumaalata mustaksi ja ripustaa kuistille tai puun oksalle rekvisiitaksi. Eikä edes tarvitsisi maalata, sillä se on jo muutenkin sopivan pölyinen.

Jos ei tästä saa haluviinikoristetta, niin sitten ei mistään!