sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Syrnikki-improvisaatiota

Tammikuulla satuin Kokkeillaan-bloggaajan sivulle ja huomasin ohjeen syrnikeille (Kokkeillaan - syrnikit), joka ruoka oli minulle ennentuntematon, mutta rahkan ystävänä se kiinnosti. Täällä USA:ssa rahka ei kuulu meidän lähikauppojen valikoimiin, mutta yleensä sitä saa ostaa suosimastamme DeKalb Farmers´ Marketista. Kun viimeksi olin em. "puodissa", ei rahkaa ollutkaan saatavilla, vaikka kaikenlaista muuta maitotuotetta hyllyt pullollaan. Yritin hakea suunnilleen sopivaa korviketta ja löysin purkillisen kefiirijuustoa. Aikani "hmmmh"-hymistelyäni panin sen ostoskoppaan.

Sunnuntaiaamuisin tapaan paistaa juniorillemme lättyjä (vaikka kutsummekin niitä pannukakuiksi Muumimamman mukaan. Muumit olivat aikoinaan kova sana juniorin maailmassa) ja tänään korvasin perusreseptini näillä hieman improvisoiduilla syrnkeillä. Rahka vaihtui kefiirijuustoksi ja appelsiiniakaan ei ollut, mutta sain raastettua kuoret kahdesta pienestä mandariinista.

Pelkäsin taikinasta tulevan hirveän paksua ja vaikeasti vatkattavaa, mutta turhaan huolin. Paksumpaa kyllä kuin normaalilettutaikina, mutta ei mitenkään hankala käsitellä. Maku oli kivan hapahko ja mandariininkuoret antoivat oman säväyksensä.
Kokkeilija oli varoittanut, että tämä syrnikit palavat helposti, joten vahdin niitä aika tarkkaan eikä yksikään kärähtänyt.

Noita syrnikkejä voin vilpittömästi suositella. Vähän vadelmahilloa ja vaahterasiirappia päälle ja nam! Ehkä vielä joku kerta saan käsiini oikeaa rahkaa ja voin verrata kefiirijuustolla valmistettuihin, mutta ei näissä toden totta mitään vikaa ollut. Kelpasivat juniorillekin. "Ovat hyviä!", kuului hänen kommenttinsa ja lautanen oli tyhjentynyt viimeistä murua myöten.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Munkkikestit lapsenmielisille


Joskus 80-luvulla oli Hesarin ruokatorstaissa (tai kulkiko se sillä nimellä???) pikkuartikkeli "Munkkikestit lapsenmielisille". Siinä vaiheessa en ollut ikinä kokeillut uppopaistamista, mutta rohkaisin mieleni ja testasin reseptiä. Turun kaksioni keittiössä ei ollut minkäänsortin liesituuletinta, joten käryt leijuivat ympärillä pari päivää, mutta muuten kokeilu oli onnistunut ja olin jopa kirjoittanut reseptin laitaan "tällä tulee hyviä". Suom. huom. vastaavat kommentit keittokirjoissa ovat pelastaneet pulasta myöhemminkin. Näköjään kommentteja käyttävät toisetkin; muutama päivä sitten yksi fb-kaverini oli  kirjoittanut:
"lol, I love it when I find notes to myself...like the one I just ran across as I thumbed thru an old cookbook, looking to use up a couple of nice avocados. "Avocado Vinegrette" caught my eye, but luckily saw the margin note which read "Don't be fooled -this just makes a giant bucket of crap". Thank you, self, dinner is saved."

Kelataan ajassa tähän päivään. Munkit tulivat jostakin syystä mieleen ja laitoin taikinan kohoamaan. Vaikka meillä nykyisin on jopa liesituuletin, niin vielä parempi on takakuisti tuulisena päivänä. Perimme toistakymmentä vuotta sitten sähköwokin yhdeltä tuttavapariskunnalta, joka oli muuttamassa ulkomaille. Piiiitkiiiiiin aikoihin en koskenut koko kapistukseen, mutta sitten kerran kokeilin sen toimivuutta. Laite on hyvin yksinkertainen: töpseli seinään ja lämpö nousee low-medium-high tasolle. Muita vaihtoehtoja ei ole eikä mitään päälle-pois näppäintä, sillä kaikki on töpselin varassa. Wokki toimi hyvin näppärästi silloin ja koska muistin vempeleen, niin kaivoin sen uudelleen esille ja käytin sitä munkkien paistamiseen tänään.

Viime yönä saatiin kunnon rankkasade ja tänään sen jäljiltä on ollut nättiä, mutta navakka tuuli. Otollinen ilma käryjen haihduttamiselle. Kuistimme tuulikannel ei aivan pienestä hätkähdä, mutta tänään sekin on kilkatellut aika iloisesti.

Huomasin muutaman naapurinvekaran juoksevan meidän takapihan halki ja pyysin poikia koekaniineiksi. Munkit kelpasivat ja kohta tuli vielä yksi lisää kinuamaan munkkia. Juniorikin on kipannut muutaman napaansa ja ihan pakottamatta.


Maistuis varmaan sullekin!








torstai 19. huhtikuuta 2012

Juokseva akka on lepo silmälle


Tai jotakin sinnepäin. Juoksemisesta ei voi tässä yhteydessä ihan puhua, mutta jos juoksemisella käsitetään sellaista yleistyöteliäisyyttä, niin sitten sopii. Nautiskelen parhaillaan viiden päivän viikonlopusta ja nyt juuri on toinen vapaapäivä menossa. Koska tykkään keksiä itselleni tekemistä, niin tällä kertaa vuokrasin n. viisi metriä pitkän roskalavan ja ryhdyin eilen täyttämään sitä lehdillä ja oksilla ja tänään jatkoin harjoituksia. Vielä olisi huomiselle sellainen parin kolmen tunnin urakka ja sitten on tontti kevätkunnossa.

Kun lehdet ovat tasaisena nauhana tontin reunoilla, niin ei oikein tajuakaan, miten hirveästi niitä on. Roskalava näyttää tyhjänä aika massiiviselta, mutta kun siihen kippaa kuorman toisensa perään pihajätettä, niin kyllä se alkaa täyttyä. Nyt olisi tosiaan vielä vähän urakkaa jäljellä huomiseksi ja pidän peukkuja, että saan kaiken mahtumaan! Ohessa pari ennen-jälkeen kuvaa ja todistusaineistoa roskalavasta. Vasemmassa laidassa olisi vielä pikkasen tilaa...









Säät suosivat urakointiani etenkin tänään, koska oli pilvistä ja 15-20 astetta. Eilen sataa tihutti suurimman osan ajasta, mutta ei se pahemmin haitannut. Huomiseksi on luvassa ihan siisti päivä.





Jos joku kuvittelee, että nämä kaksi päivää ovat kuluneet pelkästään pihatöissä, niin pitää korjata se väärinkäsitys. Ei suinkaan. Eilen meni tasan kolme tuntia ja tänään kaikkineen ehkä viisi. Olen siis ehtinyt puuhastaa muutakin. Tänään oli lounasaikaan mennessä melkoinen nälkä ja aivan hirveä hampurilaisen himo. Mielestäni paikkakuntamme parhaat purilaiset saa Hardee´s -nimisestä pikapaikasta eli sinne menin ja otin vielä mansikkapirtelöä jälkiruoaksi. Jopa tuli tuhti olo, mutta koska menin jatkamaan raitista ulkoilmailua, niin ei paljon haitannut. Ennen kotiinpaluuta käväisin kuitenkin TJ Maxx`issa, jossa käyn silloin tällöin saamassa vaateinspiraatiota. Koska osallistun lauantaina viiden kilsan Cheerios-kisaan, niin hankin uuden asun antamaan vähän vauhtia. Olen ollut pari kertaa ennenkin mukana tuossa samassa kisassa ja ekalla yrittämällä sijoituin ikäryhmässäni kolmanneksi! Sain jopa pienen pystin siitä hyvästä. Koska en ole mikään nopea liikkuja, niin minulla kävi tuuri, koska kisa oli tuolloin vielä aika uusi eikä osallistujia kovin paljon (eikä etenkään minun ikäisiäni). Nyt tekisi jo tiukkaa minnekään kärkisijoille pääseminen ja sitä paitsi lauantaina on tarkoitus pelkästään kävellä se yhden tuttavani kanssa. Oli miten oli, hauskaa siitä tulee.

Eipä kuitenkaan hypätä asioiden edelle, sillä tämäkään päivä ei ole vielä ohi. Juniori on varmaan puolen tunnin sisällä lähdössä koulunsa futisjoukkueen kanssa kautensa toiseksi viimeiseen peliin. Pelipaikka on meistä pohjoiseen n tunnin ja vartin ajomatkan päässä. Koska ei tarvitse huomenna mennä töihin, niin voin hyvin huristaa katsomaan eikä haittaa, vaikka kotiintulo menee myöhäiseksi. Peli alkaa klo 19.30. Ehkä saan seniorista seuraa, jos hän ehtii kotiutua töistä ajoissa.

On vaan nautinnollista olla muutama päivä lomalla ja saada hajurakoa työpaikan kiemuroihin. Niitä kun piisaa.






sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

"What's a Railhawk?"

Kuluneen viikonlopun saavutuksiin voi kirjata juniorin ja minun matkan naapuriosavaltioon yhdessä kuuden muun aikuisen ja kahden vaippaikäisen kanssa kanssa katsomaan Silverbacksien jalkapallo-ottelua Carolina Railhawkseja vastaan. Tuo oli meidän ensimmäinen "road trip", vaikka westsidelaiskannattajajoukot ovat vuosien mittaan tehneet sellaisia. Yleensä kerran vuodessa koonneet voimansa ja lähteneet reissuun, mutta meiltä ovat tosiaan jääneet väliin; esim. viime vuonna sen takia, että olin juniorin kanssa menossa Suomeen juuri samoihin aikoihin.

Nyt oli minibussi vuokrattu ja väki rekrytoitu. Lahdimme liikenteeseen hiukka ennen kahdeksaa lauantaiaamuna, sillä matka kestäisi kaikkineen noin 7 tuntia. Perillä piti vielä hankkia majoitus ja sitten ehtiä klo 19 alkavaan matsiin. Loppujen lopuksi osuimme joukkueen kanssa samaan hotelliin, mikä antoi pikantin pikkulisänsä. Peli sinänsä oli äärimmäisen jännitävä ja päättyi 4-4 tasapeliin. Meidän joukkue teki neljännen maalinsa vajaalukuisena yhden pelaajan saatua punaisen kortin, mutta valitettavasti viimeisellä minuutilla vastustaja tasoitti.


Saimme osaksemme ihan kohtuullisen vastaanoton, vaikka pientä "What´s a Railhawk"-herjaa piti tietysti heittää vastapuolen kannattajien kanssa. Eipä heillä ollut pelkäämistä, kun heitä oli 2000-3000 ja meitä 10 vauvoineen. Äänekkäitä me silti olimme ja Silverbacksin pelaajat tuntuivat olevan vilpittömän iloisia kannatuksesta. Ekan maalin jälkeen juoksivat meidän luokse ja pelin loputtua tulivat myös kiittämään. Atlantaan jääneet ystävämme olivat seuranneet peliä telkkarista ja kertoivat kommentaattoreiden huomioineen meidän keuhkojemme kantavuuden.

Tähän yhteyteen sopii oikein hyvin "stand up" -koomikon Gabriel Iglesiaksen oma "Road Trip" kertomus. Sopii siksikin, että satuimme kuuntelemaan samaa autossa kotimatkalla ja koska 2/3 joukoistamme oli hispaaneja.

Gabriel Iglesias - "Road Trip"

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pääsiäistä ja sen sellaista

Katselen ulos ikkunasta rauhaiselle pihakadulle. Aurinko laskee 10 min kuluttua siinä kahdeksan maissa, taivas on kirkas ja ilma tyyni. Asteita 18 oC näin pitkänperjantain kunniaksi. Huomasin juuri tänään yhden velipoikani laittaneen sangen lumisen mökkikuvan fb:iin. Serkkumme oli siihen todennut, ettei krookuksia näy. Eipä niin. Velipojan perheen mökki onkin Keski-Suomessa, ja meillä täällä Syvässä Etelässä puolestaan kukkii vähän yksi ja toinen, Itse asiassa krookusten ja kirsikankukkien aika on jo ohi, mutta atsaleat ovat hyvin kauniita.

Juniori oli kuluneen viikon kevätlomalla ja suurin aikaansaannos oli ajokortin saaminen. Jos kaveri olisi oikein halunnut, niin olisi voinut saada sen jo yli vuosi sitten, mutta hän seuraa omaa aikatauluaan. On tehnyt sen aina. Kun hän oli pikkunassikka, naapuriston lapset tykkäsivät, että oli hassua, kun hänellä vielä oli apupyörät polkupyörässä, mutta juniori ei ottanut siitä mitään stressiä. Hänestä ne olivat hyvin kätevät; miksi ottaa syyttä suotta pois ja tehdä elämänsä takkuisemmaksi. Sama malli tässä. Autolla ajo ei ruvennut oikein kiinnostamaan kuin vasta viime syksynä, vaikka oli saanut harjoitteluluvan jo kaksi vuotta sitten. Hyvä näin. Tämä oli oikein sopiva aika.

Mukava saada kolmipäiväinen viikonloppu! Seniori puolestaan vietti hyvän osan aamupäivästä kasaamalla uutta Bowflex Thread Climber -laitetta, joka oli odottanut neljässä laatikkossa autotallissa tiistaista lähtien. Tykkäsi, että pitää ruveta tekemään jotakin kuntonsa puolesta ja tutkailtuaan eri vaihtoehtoja tämä Bowflex pääsi etusijalle. Se on nyt paraatipaikalla meidän makuuhuoneessa, niin ei ainakaan totuus unohdu. Jospa minäkin ottaisin sen kuvioihin iltojen ratoksi. Toisinaan.

Huomiselle on kivaa ohjelmaa, kun meidän suosikkifutisseura Atlanta Silverbacks avaa kautensa klo 19.30 matsilla San Antonio Scorpionseja vastaan. Ensimmäiset tail gate partyt alkavat jo klo 15 ja tietysti meidän Westside 109:n niiden joukossa. Seniorin kasatessa omaa laitettaan tänään minä hääräsin ompelukoneen ääressä ja ompelin puna-mustia lippuja mukaanotettaviksi. Voi että! Tuosta tulee aika mahtava matsi ja meidän westsideläiset saavat iskujoukoiksi viitisenkymmentä Hash House Harriers -juoksijaa ( "Beer drinkers with a running problem" ). Kävi pelissä miten tahansa, niin ei ainakaan voi kannatuksen puutteesta valittaa. Rummut ovat valmiina ja äänihuulet viritetty.






sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Ei viikonloppua ilman projektia - Osa II

26.2. kerroin puuhasteluistani takapihalla. Tänä viikonloppuna (ja itse asiassa jo viikko sitten) jatkoin touhuja, sillä kävin juniorin suosiollisella avustuksella hakemassa ensin 10 ja tänään 15 x 18 kg:n säkkiä pintamaata helmikuussa rakentamieni kukkapenkkien täytteeksi. Tämänpäiväisellä reissulla ostimme myös vähän kasveja. Kun noita kasveja vähän avitti mullalla, niin eivätköhän pärjäile. Tai kohtapa nähdään.

Oli aivan ihana ilma touhuta ulkona, sillä perjantainen kunnon sadekuuro oli puhdistanut pihan ja nyt se odotti kutsuvana, että sinne tultaisiin möyhimään. Kaupasta tarttui mukaan sekä kukkivia (lupausten mukaan myös levittäytyviä) että satoa tuottavia kasveja. Jos onni on myötä, niin saamme kukkien ohella nauttia muutamasta mansikasta, julmetusta määrästä punasipuleita ja punaisista ja keltaisista paprikoista. Kun kerran vauhtiin pääsin, niin siirsin myös laventerini pihan toiselta reunalta tähän uuteen kukkapenkkiin. En tiedä, mitä se siirrosta tuumii, mutta toivottavasti ei tykkää kyttyrää. Laventeri kuuluu suosikkituoksuihini. Samalla siirsin myös salvian, joka oli urheasti yrittänyt kasvaa laventerin vierellä, vaikka se pihanreuna aina tahtoi jäädä kovin vähälle huomiolle.
Tunsin itseni oikein aikaansaavaksi! Muutama kasvi vielä penkkeihin mahtuisi, mutta niitäpä ehtii tässä miettiä. Varmaan ainakin joitakin yrttejä kesäksi...

Täällä tosiaan lämpötila nousi 27oC:een tänään. Jos tuo ei ole keväistä niin en tiedä, mikä olisi. Kreivin aikaan uusimme ilmastoinnin ja hyvin tuntuu toimivan!