Vielä niistä vohveleista

Vaikka viimeviikkoinen Williams-Sonoman reseptillä tehty vohvelitestaus oli täysin kunnollinen, niin kaipasin taikinaa, joka olisi ollut vielä vähän paksumpaa. Allrecipes.com -sivustolta löytyi tällainen ohje ja sitä kokeilin tänään. Aivan kuin viikko sitten, tein tämänkin taikinan edellisenä päivänä ja laitoin jääkaappiin tekeytymään. Ennen paistamista vatkasin valkuaiset vaahdoksi ja lisäsin taikinaan.

Belgian Waffles

7 g active dry yeast

0.6 dl warm milk (45 oC)

3 egg yolks

6.5 dl warm milk (45 oC)

170 g butter melted and cooled to lukewarm

100 g sugar

9 g salt

10 ml vanilla extract

500 g all-purpose flour

3 egg whites

Directions

1. In a small bowl, dissolve yeast in 0.6 dl warm milk. Let stand until creamy, about 10 minutes.

2. In a large bowl, whisk together egg yokls, 0.6 dl of warm milk and the melted butter. Stir in the yeast mixture, sugar, salt and vanilla. Stir in the remaining milk alternately with the flour, ending with the flour. Beat the egg whites until they form soft peaks, fold into the batter. Cover the bowl tightly with plastic wrap. Let rise in a warm place until doubled in volume, about 1 hour.

3. Preheat the waffle iron. Brush with oil and spoon about 1 dl (or as recommended by manufacturer) onto center of iron. Close the lid and bake until stops steaming and the waffle is golden brown. Serve immediately or keep warm in 200 oC oven.

Tämä ohje voitti W-S:n ohjeen sen takia, että taikinasta tuli paksumpaa. Ei ihan yhtä tuhtia kuin pullataikina, muttei kauhean paljon puuttunutkaan. Makueroja ei mielestäni noiden kahden välillä ollut eli molempi parempi, mutta paksumpi taikina vaan tuntui oikeammalta nähtyäni sellaista Brysselissä.

Tuliaisia Brysselistä - osa II

Ja tänä aamuna itse asiaan eli vohveleita paistamaan. Ensin piti kuitenkin viimeistellä taikina eli lisätä keltuaiset ja vaahdotetut valkuaiset. Williams-Sonoman ohjeella ei taikinasta tosiaan tullut mitään pullataikinan paksuista, mutta sellaista että juuri kaatamaan pystyi. Pikkuisen sementtisekoitusta juoksevampaa.

Keitin aamukahvit, lämmitin raudan ja laitoin ensimmäisen satsin tulemaan. Yritin pitää näppini erossa vohveliraudasta niin kauan, kun sieltä nousi hyvänlaisesti höyryä olkoonkin, että vempain piipitti toisinaan mukamas osoituksena, että oli valmista. Vohveleiden paistaminen kuuluu samaan kastiin kuin veden kiehumisen odottaminen ja ruohon kasvun seuraaminen ja ehkä vielä golfottelun katsominen telkkarista. Eli todella tylsää ja tekisi mieli potkia siihen vähän vauhtia.

Kärsimättömyyteni palkittiin pikkuhiljaa ja vohveleita alkoi syntyä. Vaatii vähän tottumista, että osaan laittaa sopivan määrän taikinaa levyille, sillä liiat pursuavat laidan yli ja liian vähän taas ei paistu kunnolla ja vohvelista tulee rujon muotoinen. Tai sanotaanko, että taiteellinen vapaus pääsee esille.

Se vielä piti sanoa, että tuplasin reseptin, koska siinä sanottiin, että määrällä syntyy kaksi isoa vohvelia. Mahtaa olla hirmuisen iso vohvelirauta kyseessä, sillä minun raudallani olisi syntynyt kuusi vohvelia (11 cm kanttiinsa) ja nyt tuplasatsilla siis tuli tusinan verran tai oikeastaan leipurin tusina eli 13, jos ihan tarkkoja ollaan ja tässä raudassa on vielä aika syvät kolot.

Uusi vohvelirauta toimi kokolailla odotetusti ja leipomukset irtosivat hyvin (tosin voitelin levyt kepeästi vohveleiden välillä). Aion kyllä vielä kokeilla tätä taikinaa sillä halpisraudalla jos vaikka vohveleiden onnistuminen on taikinasta kiinni eikä niinkään raudasta. Vohveleiden maussa ei ollut valittamista juniorinkaan mielestä.

Tuliaisia Brysselistä

Juniorin ja minun joulumatkan yhtenä antina oli tutustuminen belgialaisiin vohveleihin, joita myytiin paikasta riippuen 0.80 - 2 euron hintaan ja tietysti kallimmalla, jos niihin halusi spesiaalitäytteitä. Toki olivat peijakkaan hyviä.

Koska en ole mikään vohveliasiantuntija, niin yllätyin hieman, kun huomasin paikallisen vohvelitaikinan hyvin paksuksi. Sehän oli kuin sämpylätaikinaa, josta tikulla nostettiin pallo raudalle paistumaan ja oli varmaan myös hiivapohjaista. Voilá! Arvaukseni piti paikkansa, kun rupesin selvittämään belgialaisvohveleiden saloja. Olen nyt myös oppinut, että me söimme nimenomaan brysselinversiota vohveleista (kuinka ollakaan), mutta Liegessäpä taikinaan lisätään raesokeria.

Minulla oli aikoinaan oikein oiva vohvelirauta, mutta se jäi Suomesta muuttaessa perinnöksi yhdelle työkaverille. Hankin meille kymmenellä taalalla uuden pari vuotta sitten, mutta se on yhtä tyhjän kanssa (sitä saa, mitä maksaa), sillä vohvelit jäävät lutruiksi ja hailakoiksi. Ihan hyviä lämpimiä voileipiä sillä kyllä syntyy.

Koska juniorilla on muutaman päivän päästä synttärit (kokonaista 18 vee), niin päätin hankkia ukolle lahjaksi viidellä kympillä uuden vohveliraudan. Jospa sillä saisi ihan rapeita ja hyvänvärisiä aikaiseksi.

Hain netistä hiivapohjaisia vohvelireseptejä, koska se tuntui olevan kaiken aa ja oo ja löytyihän niitä. Monissa suositeltiin myös taikinan kohottamista viileässä yön yli.

Koska rautani on upouusi, niin tein pikataikinan laitteen testaamiseksi ja mahdollisten ensikäyttöhajujen ja -makujen poistamiseksi. En halua tuhlata ns. hyvää taikinaa moiseen. Annan arvion, kunhan otan vempaimen oikeaan käyttöön huomisaamuna.

Huomenna maistamme Williams-Sonoman Breakfast-kirjasta peräisin olevan ohjeen mukaan tehtyjä woffeleita. Oheisissa kuvissa taikina juuri ennen jääkaappiin menoa ja sitten pari tuntia myöhemmin. Ei se ehkä ihan tule tikun nokassa pysymään, mutta mukavan jähmeää kuitenkin.

Saapa nähdä muodostuuko vohveleista meille uusi sunnuntaiaamun traditio, kun nyt olen monta vuotta valmistanut juniorille lettuja...

Belgian Waffles (from Williams-Sonoma Breakfast)

• 1 cup all-purpose flour, sifted
• 1 Tablspoon granulated sugar
• 1/4 teaspoon salt
• 1/2 teaspoon active dry yeast
• 1/2 cup whole milk
• 1/2 cup sparkling mineral water
• 1/4 cup unsalted butter, melted and still warm
• 1/2 teaspoon vanilla extract
• 1 large egg yolk
• 2 large egg whites
• pinch of cream of tartar

The night before you plan to serve the waffles: In a large bowl. whisk together the flour, grannulated sugar, salt and yeast. In a small saucepan over medium-high heat. combine the whole milk and the sparkling water and heat to lukewarm (105 degreesF). Whisk in the melted butter and vanilla. Pour into the dry ingredients and whisk until smooth. Cover tightly and let stand overnight at cool room temperature.

The next morning: Preheat a Belgian waffle iron. Whisk the egg yolk into the batter. In a large clean bowl, using an electric mixer on high speed, beat the egg whites and the cream of tartar until soft peaks form. Thoroughly stir about one-third of the beaten whites into the batter, then fold in the remaining whites, without overmixing.

When the waffle iron is hot, ladle 3/4-1 cup of batter into each waffle section and spread with a wooden spoon so the grids are evenly covered. Close the iron and cook according to the manufacturer's instructions until the waffle exterior is golden brown and the inside is light and springy, 4-5 minutes. (The first waffle may not be perfect. Adjust the amount of batter and cooking time if necessary.)

Keep waffles warm in a low oven. Serve with whipped cream, fresh fruit or maple syrup.

Makes about 2 large waffles. 

Boutier Winery

Vuoden ensimmäinen viikonloppu alkoi mukavasti, kun muuan tuttu C houkutteli minut kanssaan Boutier Wineryyn. Eihän kaikkia USA:n viinejä suinkaan Kaliforniassa tehdä, vaan jopa täällä Syvässä Etelässä on viinitiloja. Itse asiassa aika monta, kun rupesin netistä hakemaan. Boutier ei ole mikään massatuottaja ja symppikset omistajat olivat itse paikalla huolehtimassa maistiaistarjoilusta.




C on mukana erään ilmeisen vapaamuotoisen "outdoor clubin" toiminnassa ja vaihtelevalla kokoonpanolla tekevät retkiä erilaisiin paikkoihin, kuten tänään viinejä maistamaan. Tuo oli ihan hauska tapa viettää pari iltapäivän tuntia ja voin hyvin kuvitella meneväni tuon porukan kanssa uudestaan jonnekin.













Tällaisessa paikassa oli viiniin liittyvää rekvisiittaa tietysti sekä sisällä että ulkona. Olin kerran tehnyt pullopuun vanhasta, jo neulasensa pudottaneesta joulumännystä (siis joo, männystä). Toimi sekin ratkaisu, mutta tällainen metallihärveli olisi aika mainio.

Ja sitten asiaan, PMS ei tässä yhteydessä tarkoita ihan sitä tavanomaista syndroomaa, vaan oli kuvauksen mukaan "Our fine blend of Pinot Blanc, Marsanne and Sauvignon Blanc. A soft texture with tropical fruit/mango. Un-oaked." Se pehmeys piti paikkansa ja ostin sellaisen pullon mukaani. Toinen ostokseni oli Elegance Vin Rouge, jota kehuttiin "Marvellous blend of 71% Syrah, 19% Cabernet Sauvignon and 12% Merlot. Complex in flavor, robust red and displaying deep red color" ja oli jossakin tarkemmin nimeämättömässä viinimittelössä arvioitu hopeamitalin veroiseksi.

Dollarilla sai yhden maistiaislasillisen ja laskin listalta, että valinnavaraa oli 22 erilaisen viinin verran. En käynyt ihan koko valikoimaa läpi, vaan jätin vähän seuraavallekin kerralle. Ehkä omalaatuisin kokeilemistani oli Kick Ass: "Orange wine aged in dark chocolate, citrus aroma. With a slight chocolate flavor." Ei se huonoa ollut, mutta ilmankin elää.

Viereisen kuvan pullot koristivat tilan päärakennuksen edustaa. Minulla meni hetki ennen kuin tajusin, että ovat öljylamppuja. Kiva idea.










Linssiluteemme Oliivi tuli vahtimaan pulloja, kun yritin ottaa niistä kuvia. Korkkaamatta edelleen.

Taustalla oleva sininen pullo oli meillä omasta takaa, mutta en voinut olla ostamatta siihen kynttelikkökorkkia tällä samalla reissulla. Ei kerrota seniorille, mutta hän saa sen korkin synttärilahjaksi, kunhan kotiutuu työmatkaltaan.

2013

Oikein 

mainiota 

uutta 

vuotta 

2013

teille 

kaikille

!