perjantai 28. maaliskuuta 2014

Valmuska

Aivan kuin ei meillä olisi riittävästi pussilakanoita... Muutamat alkavat tosin olla sen verran iäkkäitä, että ne pitää varmaan pian siirtää muuhun käyttöön. Käytin tuota ynnä Crate & Barrelin tarjousta hyvinä tekosyinä ja hankin jo vähän aikaa himoitsemani Valmuskan. Se on tuollaisena siniharmaana vähän erikoisen värinen, mutta kyllä aika upea mielestäni. Kangaskin tuntuu hyvälaatuiselta.







Tarkkasilmäinen ehkä huomaa, ettei verho ole aivan suorassa. Johtuu siitä, että Yapi oli ohjaamassa lakananvaihtopuuhiani ja päätyi lopulta verhon taakse ihmettelemään maailmanmenoa.








Pitääpä muuten esitellä tämä tämä joululahjaksi saatu "unisieppaaja". Käytämme töissä yhden kanadalaisen rekkafirman palveluksia ja sikäläisen yhteyshenkilömme äiti (joka on intiaani) oli tehnyt tämän perinteisen mallin mukaan. Tuo dream catcher sieppaa painajaiset verkkoonsa ja sitä myötä eivät tule häiritsemään.






Ja loppuun vielä se verhon takana piileksivä Yapi. Ollaan niin viattoman näköisiä, ettei ikinä. Yapiainen on kaiken lisäksi ihan näinä päivinä täyttänyt kokonaista yhden vuoden eli ONNEA pikku-ukolle!

S

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Road tripin jälkitunnelmissa

Perjantai-iltana kotiuduimme kevätlomamatkalta, joka vei meidät ensin Pennsylvaniaan ja sieltä sitten pariksi päiväksi New Yorkiin. Tulihan siinä ajomatkaa: trippimittari näytti kokonaista 1550 mailia eli just alle 2500 km yhteensä ja mehän jätimme vielä auton Pennsylvaniaan ja huristimme junalla Nykkiin.

Matkan varsinainen syy oli käydä uusimassa passit, sillä asuinpaikkamme perusteella kuulumme Suomen New Yorkin pääkonsulaatin alaisuuteen eli sinne piti mennä. Olisi tuo varmaan hoidettu suurlähetystössäkin mutta teki miten hyvänsä, niin homma ei onnistuisi ihan kotinurkilla, joten Nykki oli hyvä kohde.

Kun viralliset muodollisuudet oli selvitetty, kävimme sormet, nenät ja varpaat jäässä tunnollisesti läpi New Yorkin pakollisen kuvion eli Vapaudenpatsaan pällistelyn. Sen näkeminen oli ollut meidän Juniorin "bucket listalla" jo viimeiset 15 vuotta ja lopulta hän pääsi kokemaan hurmoksen. Ja samalla myös veljentyttöni, joka sattumoisin on meillä visiitillä. Ei siinä mitään, Lady Liberty on vaikuttava. Starbucksin lämpimät teet, kahvit ja kaakaot maistuivat tuon käynnin jälkeen, sillä olimme aivan kohmeessa niin suomalaisia kuin olemmekin :-) - hyytävä tuuli piti siitä huolen.



Koska olimme aivan nurkilla, niin kävelimme World Trade Centerin ohi - pani hiljaiseksi - ja myös NYSE:n edestä.













Reittimme pohjoisessa alkoi ja päättyi Lancasteriin Pennsylvaniassa, jonne meiltä tosiaan kertyi suuntaansa n 1250 km. Aavistuksen pitempi kilometreissä menomatkalla, sillä ajoimme Washington DC:n kautta (ja käsittömättömät ruuhkat Virginiassa lisäsivät tunnin matka-aikaan). Mennessä myös räntä/lumisade DC:n tienoilla antoi pikantin lisänsä myöhäisen illan matkantekoon. Ei onneksi vaikeuttanut meidän ajamista, mutta toden totta halusimme perille saman illan aikana; ei se lumi, mutta mahdollinen jää... Aamulla heräsimme viiden sentin lumikerrokseen kyläpaikassamme ja DC:ssä oli 15 cm eikä aamu-uutisissa muusta puhuttukaan, vaikka olisi kuvitellut Ukrainan tilanteen ja malesalaiskoneen katoamisen olleen enemmän tapetilla. Paluumatkalla ajoimme vähän lännempää, joka oli vuoristoisempaa ja sangen kaunista ja siihen mennessä olivat jo kaikki lumet sulaneet.

Lancaster oli symppis pienehkö kaupunki amish-alueen keskellä ja sen lisäksi ehdimme myös käydä isäntäväkemme kanssa Lititzissä, jossa on Hershey-suklaafirman kilpailija Wilbur Chocolate Co ja maan vanhin rinkelivalmistaja eli Julius Sturgis Pretzel Bakery. Nyt tiedän, miksi rinkelit ovat sen mallisia kuin ovat ja osaan myös näppärästi taituroida sellaisen. Todistuskin on siitä osoituksena!

Hauska matka kaikkiaan, vaikka persukset olivat puutua ajomatkan aikana: 15 tuntia mennessä ja 14 palatessa.








lauantai 15. maaliskuuta 2014

Road trip!!!



Pienissä reissutunnelmissa täälläkin, kun osa porukasta valmistelee automatkaa. Gabriel Iglesiaksen sketsi sopii siis tähän oikein hyvin. Tai no jaa, mutta yritetään mekin saada poliisit nauramaan.

Jatkoa seuraa...

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa- melkein...

Maaliskuu on juuri alkanut ja sen kunniaksi asteet ovat nouseet kahteenkymmeneen - tosin vain tämän viikonlopun ajaksi, mutta sekin riittää. Pääsiäisliljat ovat upeimmassa loistossaan. Tuleva viikko on sitten osoitus siitä, ettei ole vielä pysyvien helteiden aika, sillä jo huomiseksi on luvassa sadetta ja 10 oC ja loppuviikko puolipilvistä, mutta suunnilleen yhtä viileää. Böööö! Olisin toivonut tämän lämpimän sään jatkuvan ainakin tiistai-iltaan, sillä suunnitelmissa on mennä katsomaan Juniorin vanhan lukiojoukkueen futismatsia ja näillä näkymin pitää ottaa mukaan kasa vällyjä, että tarkenee alumiinilehtereillä viidessä plusasteessa (Joo, joo, myönnetään. Minä olen nynny).









Asiasta kolmanteen, veljentyttäreni on tullut kunnioittamaan meitä läsnäolollaan kevään ajaksi ja jo neljäntenä päivänä hänet rekrytöitiin pelaamaan sellaisessa epävirallisessa "kick around" -futismatsissa. Juniori oli myös mukana eli suomalaisten maihinnousu onnistui oikein hyvin. Juniori teki kaksi maalia ja M:llä oli monta yritystä ja yhdessä selkeästi avusti maaliin johtaneessa syötössä. Ei mitään turhia kavereita nämä serkukset! Kuvan blondi on se M. Oli todella hauska olla katsomassa!