Jälkipuintia

Tänään on Memorial Day eli vielä sopivasti yksi vapaapäivä lakkiaismeiningeistä toipumiseen. Eilen oli viralliset hippalot ja eniten vieraita, mutta humua riitti perjantai-illasta lähtien. Mikä parasta, sää suosi meidän touhuja parhaalla mahdollisella tavalla, sillä perjantain navakka tuulikin ehti laantua ja saimme nauttia auringosta ja 25 asteesta koko viikonlopun, Ei parempaa olisi voinut toivoa.

Valjastin seniorin hoitamaan lihanvalmistuksen. Perjantain vieraita varten oli marinoinut "flank steakia" ja olin ajatellut sen grillille, mutta seniori pelkäsi meidän grillin polttavan lihan, joten savustusuuniin se meni. Lopputulos oli niin hyvä, että kaikki katosi parempiin suihin.

Tein myös satsin minifocaccioita ja sitruunaisia kuppikakkuja (molemmat Rouva Raadelman blogista) ja niitä syntyi lisää sunnuntaiksi, koska osoittautuivat niin näppäriksi. Suupalankokoiset ruoat ovat omiaan tällaiseen tilaisuuteen, kun ei varsinaisesti käydä pöytään syömään, vaan vieraita tulee ja menee.

Focaccioiden mausteena oli joko oliiveja & paprikaa tai prosciuttoa ja päälle rosmariinia takapihan muhkeista pensaista. Mukavia suolapaloja!

Olin pallotellut ajatuksella, että käyn ostamassa kakun, mutta arvasin siitä jäävän epämääräisiä jämiä, jotka eivät kiehdo kenenkään esteettistä silmää; nuo kuppikakut ovat helppoja, kun ei tarvitse leikata mitään ja pöytä pysyi siistinä. Tein sekä pikkuisia että normaalikokoisia sellaisia ja jokainen sai valita halujensa mukaan, montako ja minkäkokoisia söi. Se täytyy tosin tunnustaa, että perjantainen kuppikakkuversio maistui hyvältä, mutta laitoin

hieman lavealla kädellä jauhoja, jolloin lopputulos oli hitusen liian pönäkkä. Sunnuntaina onnistuin mielestäni täydellisesti. Ennakolta en ollut aivan varma, minkä verrran tulen pitämään kuppikakuista, mutta Raadelman ohje oli kerrasaan suussasulava. Koristelussa käytin taiteilijan vapautta.

Sunnuntain lihaksi olin ostanut lampaankoiven ja sekin meni savustukseen. Seniori tykästyi perjantaiseen marinadiin ja pyysi, että teen samaa lampaalle. As you wish, Sir! Eikä taaskaan jäänyt mitään ja luukin näytti kalutulta. Olisi pitänyt ostaa heti kaksi koipea, sillä menekkiä olisi ollut.

Ken on kiinnostunut, niin marinadi oli tällaista:
1 dl oliiviöljyä
½ dl punaviinietikkaa (sherryetikan näin yhdessä ohjeessa, mutta sitä ei minulla ollut)
2 rkl balsamietikkaa
½ dl vettä
1 rkl ketsuppia
1 tl teriyakikastiketta (Worchester-kastikkeen näin taas yhdessä ohjeessa, mutta otin mitä talossa oli)
1 tl hunajaa
1 tl sokeria
chilipippuria maun mukaan
reilusti rosmariinia
pari timjaminoksaa
pippuria

Hienonnettua sipulia meinasin myös lisätä, mutta jätin sitten pois. Olisi varmasti sopinut sekin. Lammas ehti marinoitua 12 tuntia ja se perjantainen paisti vuorokauden.

Muuten meillä oli vihersalaattia, paria erilaista dippiä ja chipsejä, hot dogeja ja sellaista. Tosi kivaa!

Lippu salkoon!

Tänään nostettiin lippu salkoon eli meidän tapauksessa kolme japanilaista lastenpäivän karppiviiriä, joilla juhlistamme juniorin lakkiaisia. Päivä on aivan erinomaisen upea, kun aurinko paistaa täydeltä terältä ja asteita on 25. Ainoan pikkumiinuksen annan hitusen liian kovasta tuulesta, joka on jo pariin otteeseen kaatanut lipputangon.

Koska ilma tosiaan suosi tilaisuutta, niin se järjestettiin koulun urheilukentällä, joka kyllä oli parempi vaihtoehto kuin sadesään Plan B, jolloin oltaisiin oltu kuin sillit suolassa voimistelusalissa. Jokainen perhe sai 12 lippua tilaisuutta varten, mutta tuskin olisi annettu niin monta, jos oltaisiin oltu sisällä.

Juhlat alkoivat tasan klo 8 opettajakunnan esiinmarssilla ja perässä seurasivat tulevat ylioppilaat. Jokainen löysi paikkansa ilman mitään sählinkiä. Puheita oli muutama; yleviä sanoja jokaisessa, mutta mikään niistä ei ollut liian pitkä. Pari musiikkiesitystä väliin. Itse todistustenjako sujui hyvin sutjakasti, vaikka paprut sai lähes 300 oppilasta. Ottaen huomioon, että tilaisuus oli ohi kymmentä vaille yhdeksän, niin ei voi sanoa muuta kuin että hyvin olivat koreografiat hallinnassa.

Ylimmässä juhlakuvassa on klo n. 7.30. Vieraat ovat asettumassa lehtereille hytisemään, sillä siinä vaiheessa aamua ei vielä ollut ihan helteistä ja se tuuli... Sitten ei muuta kuin odottamaan aamun pääesiintyjiä, jotka ovat marssimassa paikoilleen keskimmäisessä kuvassa. Suunnilleen sen kuvan keskivaiheilla on myös meidän juniori.

Alimmassa kuvassa jännitys purkautuu, kun uudet ylioppilaat ovat saaneet siirtää kanttilakkinsa tupsun oikealta vasemmalle merkkinä valmistumisesta. Tuon jälkeen meidän juniori oli riehaantunut sen verran, että viskasi koko lakin ilmaan eikä jälkeenpäin enää löytänyt sitä. Ei tosin ollut ainoa riehaantunut.

Olin yllättynyt tilaisuuden lyhyestä kestosta, sillä jotenkin ajattelin, että hyvin voisi pari tuntia mennä puheiden ja todistustenjaon merkeissä. Ei paha ollenkaan. Nyt on sellainen kumma olo kuin ei osaisi tehdä mitään. Ei nyt suuria tarvi tehdäkään, mutta voisi vähän ruveta valmistelemaan purtavaa illan muutamaa vierasta varten. Lieneekö tässä omakin jännitys lauennut ja sen takia tuntee itsensä pöllähtäneeksi.

Nyt lasi viiniä ja hommiin!

Ehdotuksia kiitos!

Olisi ehkä pitänyt laittaa otsikoksi APUA!, mutta pyydetään nyt kainosti ehdotuksia, jolla voidaan hoitaa tulevan viikonlopun lakkiaisten ruokatarjoilu mahdollisimman vaivattomasti. Kun aikoinaan meillä kotona oli erityisiä juhlatilaisuuksia, niin äitimuorimme tilasi eräästä heinolalaisesta leipomosta (huom! asuimme Keski-Pohjanmaalla) Sacher-kakkua. Piti siis olla kyse todella alla tiders -juhlasta. Meidän juniorin lakkiaiset tietysti kuuluvat samaan kastiin, mutta nyt ei olla Suomessa ja voisi tuossa sitä paitsi olla jotakin suolapalaakin vaihtoehtona.

Tilanne on tämä: Tulemme juhlimaan käyt. katsoen läpi tulevan viikonlopun (maanantain käytämme ansaitusti lepäämiseen - se on Memorial Day ja juhlapyhä täällä). Juniorin lakkiaiset ovat perjantaina, mutta monien hänen tuttujensa lauantaina. Meillä ei ole sukua täällä. Koska tämä on tuollainen pitkä viikonloppu, niin monet ovat liikekannalla muutenkin kuin erilaisten valmistujaisten takia eli summa summarum, mahdolliset onnittelijat voivat ilmestyä aika väljän aikataulun puitteissa ja määrä venyä ja paukkua. Tarkoitus on kuitenkin, että ns. virallinen osuus hoidettaisiin sunnuntai-iltapäivänä.

Juniorilla itsellään ei ollut erityisiä toiveita paitsi että empanadat kyllä sopisivat. Olen huomannut Raadelman Rouvan tehneen viime aikoina tuulihattuja ja kuppikakkuja ja minifoccaccioita jne, joista kaikista voisi löytää sopivia ideoita tarjoiluun. Haluan siis jotakin muuta kuin pizzaa ja "hot wingsejä", mutta kuitenkin sellaista, joka ei vaadi minua olemaan keittiössä padanvahtina tai olemaan nyhertämässä joitakin saamarin pursotinkoristeita ja hörhelöitä viime tipassa. Minulla ei ole hirveästi ylimääräistä aikaa käytettävissä leipomiseen. Voi siis hyvin olla, että tästä tulee yhdistelmä omaa ja ostettua, mutta kuten sanottu, otan mielelläni vastaan ideoita. Jos ei muuta, niin tarjoan vieraille sen verran paljon mietoa sangriaa, että olo on Pink Floydia lainatakseni comfortably numb ja mikä tahansa tarjoomus näyttää houkuttelevalta ja maistuu hyvältä...

Yapi

Norsunluurannikkolaisen jalkapallopelaaja Gilles Yapi Yapon mukaan nimetty veijari on uusin tulokas meidän huusholliin. Tämä 7-viikkoinen poika löysi tiensä meille eilen. Yapin ensimmäisen  isäntäperheen tunnemme Silverbacks-futispiireistä; sen äiti oli muutama kuukausi sitten ilmestynyt ystäviemme A & K:n pihaan ja kohta oli pentujakin matkassa. Kysyin, olivatko jo nimenneet emoa, koska se näyttää jo kotiutuneen heille kovasti hyvin. Naapuruston kissat kuulemma kaikki kulkevat nimellä Goose ja heidän on sitten Grey Goose. En tiedä, oliko se viittaus vodkamerkkiin vai kissan väritykseen.

Kun näin facebookissa A & K:n hakevan kotia neljälle mirrille, niin minun herkää sieluani heti vihloi eikä päätöksenteossa meillä kestänyt kauan eli yksi otettaisiin. Yapi oli niistä seniorin suosikki lähinnä värityksen takia, joka hieman muistutti kaksi kuukautta sitten menettämästämme Kaijasta olematta silti ihan kopio. Hilpeä pakkaus niinkuin kissapennut aina ovat. Talon kaksi muuta kissaa Tiina ja Oliivi ovat suhtautuneet lajilleen uskollisesti eli osin väliinpitämättömästi ja osin sihisten. Annan heidän tottua toisiinsa hiljalleen ja kyllä siitä hyvä tulee.

Prom

Vaikka olen jo asunut jonkusen vuoden USA:ssa, niin on tiettyjä perinteitä, jotka ovat jääneet minulta väliin. Koska minulla on kuitenkin onnekkaasti jälkikasvua, niin pääsen kokemaan kaikenlaista mielenkiintoista vähän siinä sivussa. Uusin juttu on "prom" eli abien (ja nykyisin myös "vanhojen") tanssit. Vuosi sitten meidän juniori ei halunnut osallistua, vaan halusi säästää kokemuksen viimeiseen vuoteen.

Tänään oli sitten h-hetki. Olin erään futiskannattajatutun kautta saanut vinkin limusiinipalvelusta ja sieltä tuli jo hyvissä ajoin pirssi hakemaan junioria seurueineen. Käy ihan kateeksi, sillä en ole ikinä ollut limusiinissä, mutta tuo on se vakiojuttu täkäläisissä "promeissa".

Olin varannut kuuden hengen limun, mutta tuo kyllä näytti aika isolta.

Paikalla oli sateesta huolimatta runsaslukuinen määrä vanhempia räpsimässä kuvia nuorisosta. Taisi olla herkkä hetki kaikille...

Ja tässä nuoriso just ennen lähtöä.

Tanssiaiset ovat yhden "country clubin" tiloissa ja paikka on kuulemma aika hulppea. Paras ollakin, sillä osallistumismaksukin oli hintava,

Täällä on tapana, että poika ostaa "promiin" tytölleen kukkasen ranteeseen ja poika saa vastaavan napinläpeen. Mietin vähän, miten pakollinen tuo on kukkajuttu oikein on ja hain netistä apua. Monien tyttöjen mielestä se rannekukkakoristus on suorastaan hankala ja olisivat ihan tyytyväisiä, jos vaikka saisivat erillisen

kukkapuketin kotiin otettavaksi, jos kukkia on pakko hankkia. Siispä ehdotin juniorille, että hankimme hänen parilleen nätin kimpun ja annamme sen riittää. Huomasin, että ne kaksi poikaa, jotka tulivat meille, olivat hankkineet tytöilleen rannekukkaset, mutta vain toinen heistä sai tytöltä kukan napinläpeen. Haa! Henkäisin helpotuksesta ja sitä paitsi juniorin kaveri näytti olevan ihan otettu nähdessään kimpun.

Juuri nyt tanssiaiset ovat parhaassa vedossa. Nauttikaapa!