Pullopuu

Sain ystävättäreltäni C:ltä synttärilahjaksi pullorisun, koska hän tiesi minun himoinneen tuontyyppistä esinettä. Kuinka ollakaan, olin ostanut vastaavanlaisen koristeen itselleni samaiseksi syntymäpäiväksi ("great minds think alike" tai jotakin sellaista). Omani on erimallinen ja istutin sen takapihalle eli nyt on meidän talo suojattu pahoilta hengiltä edestä ja takaa. Takapihan puuhun mahtuu 25 pulloa, joten siellä on vielä tilaa.

Siniset pullot kuulemma ovat erityisen suositeltavia mörönsyöteiksi - tai siis niitä karkottamaan - ja niitä onneksi löytyy aika helposti (jos maksa kestää). Olen kerännyt erilaisia pulloja ja maljakoita ja niitä tulee sommiteltua pullopun oksille. Tervetuloa meille viinipullon kera ja sekin voi hyvin löytää paikkansa..

Two shades of grey

Ennen maalaamista

Lokakuun kunniaksi otin kolme vapaapäivää ja täysin vastoin työkaverin ehdotonta suositusta 2½ noista sujui iloisesti uurastaessa. Kollegan mielestä keittiönkaappien maalaaminen ei kuulostanut hyvältä tavalta viettää lomaa (rannalla köllöttely veisi kepeästi voiton), mutta minä nyt olen hieman outo.

Ennen maalaamista

Siis keittiönkaapit kuntoon! Muutimme 16 vuotta sitten uuteen taloon, jonka keittiössä on halvinta mahdollista laatua olevat kaapit. Etenkin ovet ovat aivan onnettomat: jotakin ihmeen puristetta, joka turpoaa, jos maalin alle pääsee kosteutta. Alkuperäinen maali oli vain suihkaistu eli kului nopeasti törkeään kuntoon, vaikka me olemme kokolailla hellävaraisia omaisuuden kanssa. Kymmenkunta vuotta sitten putsasin kaapit ja laatikot, vedin hiekkapaperilla ja sitten maalasin oikein kunnolla kaikki sisältä ja ulkoa. Aijai! Tuli nättiä jälkeä, mutta kyllä siinä menikin kuukausi.

Uusi maalipinta

Uusi maalipinta

Kelataan vuoteen 2014. Aika on tehnyt tehtävänsä ja vaikka kaapit ovat sisältä edelleenkin käypäsessä kunnossa, niin osassa ovia oli kulumia. Käytin aikaa tuumailuun. En ollut valmis täyteen keittiöremppaan, joten niksasin sen ajatuksen kättelyssä. Pohdin ovien vaihtamista. IKEA:sta löytyisi minun makuuni sopivia, mutta ei sopivankokoisia. Kaupasta/netin kautta löytyisi valikoimaa tietysti vaikka "huru mytsi", kuten karlebysprååtsiksi sanottaisiin, mutten halunnut käyttää sellaistakaan summaa. Jos oikein ruvetaan remontoimaan, niin sitten menee kaikki uusiksi ja jos ei, niin sitten satsataan vähin mahdollinen. Vaihtoehdoksi jäi maalaaminen. Värin valitseminen on kiintoisaa puuhaa. Päädyin lopulta kahteen puolikiiltävään harmaaseen, joista toisen nimi oli "Secret Passage" ja toisen "Flagstone". "Salakäytävällä" maalasin yläkaapit ja alakaapit sillä "liuskekivellä", joka oli hitusen tummempaa. Ero on aika pieni noiden kahden sävyn välillä ja voipi hyvin olla, että ns. oikean remontin ollessa ajankohtainen, valitsen jotakin radikaalimpaa tai siis paremmin toisistaan erottuvaa, sillä pidän tuosta kahden värin keittiöstä. Ehkä kapeasta kuvasta näkee sävyeroa; tietyssä valaistuksessa se melkein katoaa.





Loppuun vielä pari kuvaa meidän törkeimmistä kaapinovista. Pikaisesti tasoitin hiekkapaperilla pahimmat, mutten ruvennut sen suurisuuntaisempaan operaatioon. Ei ole minun vaivani arvoista. Uusi maalipinta päälle ja ellei ihan viereen mene seisomaan, niin täydestä menee. "I just want to create an illusion".

Jep. $50 maaleihin ja 2½ hyvin käytettyä päivää ja tässä tulos. Ostin itselleni ehkä parisen vuotta ennen kuin se varsinainen keittiöremontti on ajankohtainen. Ehtii tuumia...

Little Black Dress Challenge loppusuoralla...

Huomenna on H-hetki eli kolmatta kuukautta sitten alkanut Little Black Dress Challenge huipentuu ystävättäreni C:n synttäreihin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Tai oikeastaan intiimin cocktailkutsun värinää, sillä aiomme  hieman pyntätä itseämme ja esiintyä pikkumustissa, mutta jotta ei tunnelma muuttuisi vallan tärkätyksi, niin otetaan  P!nk apuun.

Tiedän C:n hankkineen asunsa pari viikkoa sitten ja toivottavasti tässä vaiheessa myös löytänyt sopivat kengät. Halusin itselleni jonkun jännän vaatteen, jossa olisi sitä jotakin ja joka kuitenkin vielä mahtuisi pikkumustan määritelmään. Nuohosin TJ Maxx´in valikoimat muutamaan otteeseen löytämättä just sitä sopivaa, mutta se ei haitannut - oikeastaan vain hyvä, sillä olin jo alunperin ajatellut ompelevani mekkoni. Kävin läheisen kangaskaupan kaavakirjoja läpi, kun silmäni osuivat Burdan malliin No. 7352 ja palasin siihen yhä uudelleen. Hyvin simppeli, mutta näppärä. Sitten ei muuta kuin löytää sopiva kangas. Valintani oli jossakin määrin villi, sillä ostin hopeanhohtoista, mustapohjaista kangasta a´la

tanssijat/"cheer leaderit" ja siihen lisäksi mustaa hivenen rypytettyä ja kiiltävää kangasta nauhoihin. Ainakin venyy ja paukkuu ja on mukava päällä. C ei ole vielä nähnyt valmista asua kankaasta puhumattakaan, mutta varoittaessani häntä siitä hän sanoi: "Wild... That´s what I love about you!" Hopeanväriset kengät minulla oli jo varastossa erään Raadelman Rouvan häihin tehdyn matkan peruna. Sopivat nyt kuin nyrkki silmään, mutta tietysti mustatkin kävisivät (ja sellaisiakin löytyy, jos tulee tarvetta). Oheisessa kuvassa sommittelin asua C:ltä saadun kuohuviinipullon avulla. Minullahan oli oma merkkipäivä samana päivänä kuin Stingillä, mutta vuosi on eri.

Tässä ne minun hopeiset kengät. Täytyy vielä huomenna sovitella, mikä näyttää parhaalta, sillä haluan olla just précis. Korut mukaanlukien. Tämä on tarkkaa!

Meidän linssilude Oliivi tuli jyystämään mekkoni mustia nauhoja, muttei tainnut saada kovin suurta vahinkoa aikaiseksi. Se on ihme kissa: paljon omissa oloissaan, mutta kun pitäisi tehdä jotakin oleellista, niin maailman silmä ja korva on paikalla.

Se pitää vielä kertoa, että C:n kokkiammattilainen poika hoitaa ruokapuolen huomenna, mutta jälkiruoan olen minä luvannut toimittaa paikalle, koska se oli jäänyt auki. Valinta oli helppo: olen jo kahdesti tehnyt menestyksekäästi Pavlovaa (kiitos KitchenAid-vatkain ja Rouva Raadelman resepti) ja sitä siis nytkin. Marenki on parhaillaan uunissa ja valmistunee aamuyön tunteina. Luulisin, että skumppa sopii sen kanssa, Jos ei sovi, niin pannaan sopimaan.

Loppukaneetiksi vielä pari kuvaa uunituoreesta Pavlovan marenkiosuudesta. Aika muhkea! Huom. onnistumisen merkkinä karamellitippa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain marengin pysymään jossakin määrin maljamaisena. Edellisillä kerroilla minulla on ollut käsissäni ontto pallo, josta olen leikannut "kannen" irti täyttämistä varten. Nyt ei tarvitse leikellä mitään.

Faux Pho

Seniorilla ja minulla on suht lähistöllä vietnamilainen suosikkiravintola nimeltä Pho Dai Loi. Huonoa ruokaa ei siellä edes ole, mutta bravuurinumero on "pho"-keitto, joka on simppeli liha-nuudelikeitto, mutta aah! niin hyvää ja siitä on ravintolassa erilaisia versioita. Eilen päätin kokeilla Bon Appetit -lehden "Quick Pork Pho´ta" kotona  (ohje neljälle hengelle).

Keskikokoinen silputtu sipuli laitettiin paahtumaan kuivalle paistinpannulle viideksi minuutiksi saamaan väriä.

Mausteina 2 tähtianista, kanelia (olisi pitänyt olla yksi kanelitanko, mutta piti improvisoida), 1 tl fenkolinsiemeniä, ½ tl murskattua kuivattua punapippuria, pari murskattua valkosipulinkynttä. Nämä laitettiin sipuleiden jälkeen pannulle saamaan vähän aromia. Siinä menee vain hetki, sillä ei pidä kärventää mausteita. Sipulit ja mausteet laitettiin isoon kattilaan vähäsuolaisen kanaliemen kera kiehumaan. N. 2 l sitä kanalientä ja lisäksi myös parin sentin pala murskattua inkivääriä.

Korianteria, kevätsipulia (minulla ohueksi leikattua purjoa), maapähkinöitä (suolaamattomia, paahdettuja, murskattuja - lihanuija oli murskaamisessa omiaan). Nämä saivat odottaaa ruoan valmistumista.

Riisinuudeleita tarvittiin vajaat 250 g. Ne siis keitettiin. Mungpavunituja olisi myös pitänyt olla, mutta eipä ollut meidän kaupassa, joten otin alfalfaa tilalle. Kävi sekin, mutta hieman köykäisiä "hattivatteja". Suom. huom: Me kutsumme mungpavunituja hattivateiksi. Limetinlohkoja tarvittiin myös.

Reilut 500 g suolalla ja pippurilla maustettua possunlapaa käristettiin pannulla. Minulla oli neljä ohueksi leikattua siipaletta, jotka kypsensin ja sitten sitten leikkasin ohuiksi viipaleiksi,

Ja itse tarjoomus: Kulhon pohjalle riisinuudeleita, päälle ammennettiin keittoa, viipaloitua possua, pavunituja, kevätsipulia, maapähkinöitä, korianteria & puristettua limettimehua maun mukaan...

Ihan syötävää, mutta Pho Dai Loi osaa homman paremmin, Ja siellä ei mitään riisinuudeleita taatusti käytetä. Minun versioni oli jotenkin terävämpi kuin Pho´n - en tiedä, mikä niissä keittomausteissa tökkäsi. Pitää vielä viilata. Fiilaten ja höyläten...

"Pullorisu"

Sain vastikään lahjaksi ns. pullo-oksan. Sitä ei voi ihan pullopuuksi kutsua, koska on hennompaa tekoa ja mittaakin vain noin metrin verran, mutta sama idea. Ohessa lainaus Smithsonian Gardensin  blogisivulta, jossa kerrotaan ilmiön taustasta. Itse asiassa tämä muistuttaa Amerikan intiaanien unisieppaajia, joiden verkkoihin painajaiset jäävät kiinni ja aamuaurinko tuhoaa ne. Oli sitten painajaisia tai pahoja henkiä, niin niistä täytyy päästä eroon.

Folklore and written sources from as early as 1776 indicate that this centuries-old custom originated in the kingdom of Kongo on the West African coast... When Africans were brought to the Americas as slaves, some were able to continue this practice, using whatever resources they had available. Variations appeared on islands in the Caribbean. The more familiar bottle trees we recognize today were likely a Creole invention, becoming particularly prominent in the southern United States from eastern Texas to South Carolina, where bottles were often placed on the branches of crape-myrtle trees.

While the  meaning of bottle trees continues to evolve as it has for centuries, one of the more common interpretations is that they protect the home and garden by catching evil spirits, which some say are attracted to the bottles by their bright colors (sometimes made by swirling paint on the inside of a clear bottle). Once inside, the sunlight destroys the spirit.   Other interpretations suggest the spirits are trapped inside the bottles in the evening. Then, the morning sunlight destroys them. If you pass by and happen to hear the wind blowing across the bottles, it is thought to be the sound of the spirits trapped inside. Bottle trees have also been thought to bring rain, luck, and to make trees bloom.

Yleensä näissä näkee viinipulloja - ja sinisiä, jos suinkin mahdollista - mutta koska oma risuni oli kepeämpi, niin viinipullot olisivat mielestäni olleet turhan mahtipontisia. Olutpulloja meiltä kuitenkin löytyy. Pesin seitsemän Peroni-pulloa ja putsasin etiketit pois (sellainen täältäsaatava Goo-Goo Gone -suihke on ehtaa tavaraa kaikenlaisten tarrojen poistamiseen). Tämä lokakuinen lauantaiaamu valkeni kauniina, mutta kylmäntuulisena eli oikein hyvä maalaussää. Halusin nimittäin koristella nuo pullot, että saisin vähän väriä etupihalle, koska nyt oli pelkkiä tummavihreitä pulloja tarjolla. Jos tarkkoja ollaan, niin olisi meillä myös ollut ruskeita olutpulloja mutta kokeilin näillä vihreillä ensialkuun. Varustauduin kahvikupillisella ja toisella ja kolmannella ja... Sopivia maalinrippeitä oli vain punaista ja valkoista, mutta yritin välttää jouluvaikutelmaa parhaani mukaan. Lopputulos on hyvin kotitekoisen oloinen, sillä kaikki on käsivaralta & ex tempore maalattua. Toisaalta pullot on helppo vaihtaa, jos joskus inspiroidun johonkin muuhun. Haa!!! Itse asiassa taidan jatkossa pyytää meillä käyviä vieraita koristelemaan minulle pullon, jonka voin sitten laittaa oksalle!

Sain tämän oksan, koska ystäväni C muisti minun maininneen, että haluaisin pullopuun. C oli käynyt syyskuussa taidefestareilla ja löytänyt tämän "risun" ja osti sen minulle. C:llä on elefantin muisti. Mikä hupaisinta, olin myös jo tilannut itselleni synttärilahjaksi Big Daddy -pullopuun eli sama juju, mutta isommassa mittakaavassa ja se tuli muutama päivä sitten. En vaan ole vielä ehtinyt laittaa sitä esille ja sitä paitsi se menee takapihalle ja saa edesmenneen luumupuun paikan, joten nämä kaksi pullopuuta eivät mitenkään kilpaile toistensa kanssa. Toivottavasti Big Daddy kestää kauemmin kuin se luumupuu! Takapihan puu on tosiaan isompi ja siihen aion pikkuhiljaa kerätä viinipulloja. Ei siis mitään kyykkyviinipahvilaatikoita (jotka voisivat sinänsä antaa pikantin lisänsä kokonaisuuteen), vaan oikeita pulloja. Ja niitä tarvitaan yli 20...