Hikikarpaloita ja sydämentykytyksiä

Muutamat viimeksi kuluneet päivät ovat tuoneet vahvasti mieleen ajat, jolloin juniorimme oli taaperoikäinen ja piti käyttää mielikuvitusta, kun yritti selvittää itkujen syitä. Ei suinkaan olla menty ajassa taaksepäin eikä perheen koko ole lisääntynyt, mutta nyt on huolenaiheena ollut Tiina Tiikerimme (eli siis kissa).

Tultuaan tiistaiaamuna kotiin yöllisiltä retkiltään mirri oli ihmeen vaisu. Ja niinäkin öinä, jolloin se on ulkona, se tapaa tulla ainakin pari kolme kertaa rapsuttelemaan oven taakse - pitää päästä sisään muutamaksi minuutiksi syömään ja sitten taas uudelle partioretkelle. Sinä yönä ei sellaista tapahtunut. Seuraavana yönä sama juttu ja mirri makoili autoni alla ulkona ja vain murisi matalasti, jos sen lähelle meni. Torstain vastaisen yön se sentään vietti sisällä, muttei suostunut syömään eikä juomaan, kuten ei ollut tehnyt edellisinäkään päivinä ja vetäytyi komeron perukoille rauhaan. Tiinan käytös oli kerrassaan outoa, sillä se on normaalisti maailman silmä ja korva ja todellinen räpätäti, jolla riittää kommenttia asiasta kuin asiasta, nauttii tonnikalasta ja periaatteessa tykkää seurasta. Mitään ulospäin näkyviä vammoja emme nähneet, mutta jokin oli pahasti pielessä. Siispä vein tytön torstaiaamuna eläinlääkärille ja sinne se jäi tutkimuksiin ja pitivät vielä yön yli. Perjantaiaamuna diagnoosiksi muodostui maksa- tai sappitulehdus olkoonkin, että on vielä pieni mahdollisuus, että kyseessä on kissaleukemia tai -AIDS, mutta sen kuulen tänään. Itse veikkaisin tulehdusta, sillä oireet tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta; tällaisena maatiaisena kuvittelisin, että nuo muut taudit kehittyisivät hiljalleen ja antaisivat ajan mittaan oireita ja niissä on se ikävä puoli, ettei hoitoa ole.

Perjantaina sain hakea tittiäisen kotiin ja se oli selvästi pirtsakampi kuin edellisinä päivinä ja naukuminenkin oli taas kuvioissa. Olin saanut ohjeet pakkoruokintaa varten, mutta onneksi Tiinalle kelpasi ruoka ilmankin. Voin vain kuvitella, miten tuollaisen tiikerin pakkoruokinta onnistuisi! Riittää, että saan sille kunnialla antibiootin annettua. Kun kysyin, haluaako hän kalaa, niin vastaukseksi tuli ponteva miau ja mirri asettui vahtiin jääkaapin oven eteen. Suom. huom. Koska molemmille kissoillemme puhutaan pelkästään suomea, niin sana kala on ollut niiden sanavarastossa heti alkumetreiltä lähtien. Vahvistettuaan, että tonnikalaa oli tulossa, katti marssi häntä pystyssä ruokakupille.

Toivottavasti toipuminen jatkuu yhtä suotuisana tästä eteenpäin, sillä Tiina on jo ihan erilainen kuin pari päivää sitten. Eläinlääkärin mukaan maksatulehduksesta paraneminen voi kestää viikkoja, mutta jos minä yhtään osaan arvioida, niin tämä näyttää tosi hyvältä.