Jatkokertomus on edennyt viimeiseen näytökseen, joka alkaa siitä, kun rupesin keittopuuhiin.
Hummerinlihat on pilkottu ja ne päätyivät pikavisiittiin paistinpannulle. Näyttivät aika makoisilta.
Bechamel-kastiketta tehtiin ennen ja jälkeen hummerin paistamisen. Oheisessa kuvassa ollaan jo siinä jälkivaiheessa, kun salottisipulit on kuullotettu ja viini & persiljat lisätty ja eka vaiheessa tehty maitokastike lisättiin joukkoon ynnä myös sinappi. Kohta heitettiin vielä gruyérejuusto perään. Nyt sitten poikkesin Rouva Raadelman ohjeesta - mutta sehän jää meidänkeskiseksi salaisuudeksi - sillä Rouva oli omaan versioonsa lisännyt tilkkasen vermuttia. En suinkaan ollut unohtanut vermuttia kauppareissullani, mutta pulloa katsoessani mietin, 1) kannattaako sittenkään pelkästään tätä varten ostaa ja 2) kävisiköhän jouluksi hankkimani
verjus sijaiskärsijäksi. Tai hyväksi vastineeksi. Jouluna käytin sitä yhteen lohiruokaan, johon se sopi oikein hyvin ja niin olleen päättelin nerokkaasti, että voisi käydä hummereidenkin seuraksi. Sanasta miestä. Ehkä seuraavalla kerralla ostan vermuttia, sillä pikkasen jäi vaivaamaan, millainen makuero tuossa olisi ollut.
Ruokajuomaksi kokeilimme espanjalaista Neblaa, joka oli ihan kelvollista, mutta tuossa olisi voinut juoda vaikka kraanavettä, kun ruoka ja seura olivat mainiot.
Ja lopuksi vielä kuva annoksesta lautasellani. Farmers´marketista ostettu patonki (jonka laitoin vielä hetkeksi uuniin juuri ennen tarjoilua) sopi kertakaikkisen hyvin imemään kastikkeet ja ankkuroimaan hummerinpalaset. Jeps! Hyvää oli!
Hyvältä näyttää!
VastaaPoistaEihän siinä tanskalaisessa alkuperäisohjeessa vermuttia ollutkaan, mutta James Price lisäsi sitä itse ohjelmassa bechameliin. Vermuttipullo jääkaapissa ei ole lainkaan tuhmempi idea, sillä voi korvata valkoviinin monissa ruokalajeissa. Ikään kuin tiivistettyä valkoviiniä siis! Risotto Milanesea ai voi kuvitellakaan ilman vermuttia. Lisäksi siitä syntyvät mainiot Dry Martinit - shaken or stirred:)