Matkamuistoja

Haltia luontokeskus, Nuuksio, Espoo

Tulipa yllättävän pitkä blogaustauko, mutta ensin ei tuntunut olevan paljon sanottavaa ja sen jälkeen oli pysyttävä hiljaa. Radiohiljaisuus johtui siitä, että kävin juniorin kanssa Suomessa ja matkan päätarkoitus oli yllätysjuhlia veljeni M:n synttäreitä. Tosin kuukautta liian myöhään, mutta ei kai se nyt niin tarkkaa ole. Välillä teki tiukkaa sen salassapidon kanssa, sillä kaikki tämä sosiaalinen media vaikeuttaa uskomattomasti asiaa. Ellei itseltä melkein päässyt jotakin lipsahtamaan, niin sitten joku tuttu kommentoi juuri hieman liikaa.

Kaikista läheltä piti -tilanteista huolimatta ja siitä, että olimme maassa reilun viikon ennen M:n tapaamista, homma meni aivan nappiin. Toinen veljeni Herra Suvelasta oli jollakin jotensakin uskottavalla kommervenkillä houkutellut M:n mökilleen viime lauantaina. Kun M lopulta näki ensin juniorin ja sitten minut (ja puolta tuntia myöhemmin vielä tätimme), niin kaveri oli kuin puusta pudonnut. Ei nyt itkuun purskahtanut, mutta pientä liikutuksenpoikasta vaistosin. Tuo oli todella matkan kohokohta. Juhlimme synttäreitä 17.8., joka olisi ollut vanhempiemme 56. hääpäivä.

Ohtakari, Lohtaja

Muuta matkan antia:
* Kävimme Turussa, jossa aikoinaan asuin yli 8 vuotta. Pidän edellen yhteyttä muutamiin senaikaisiin työtovereihin ja yksi heistä järjesti illallistapaamisen, jonne tulikin 22 vanhaa tuttua, jos oikein laskin. Aika mahtava juttu ottaen huomioon, etten ole nähnyt useimpia sitten vuoden 1990 ja muutamaa muuta kymmenisen vuotta sitten.
* Kun Kokkolassa tapasin kolme koulukaveriani, kävimme lounastamassa Rossossa, koska arvelimme, että siellä voimme istua pitempäänkin turisemassa ilman, että meitä ruvetaan hätistelemään pois. Piti paikkansa olkoonkin, että jouduimme myös töihin. Tarjoilijamme iski yhdessä vaiheessa jokaisen eteen puikot ja lankaa ja käski kutomaan 30 silmukan levyisiä neliöitä. Eipä tyttö arvannut, että valitsi hyvän pöydän, koska joukossa oli kaksi artesaania, joilta

Perhojoki

kyllä kutominen sujui. Sujui tosin minultakin, ettei hävetä tarvinnut. Viikkoa myöhemmin kesän aikana syntyneet neliöt aiottiin ommella yhteen ja tehdä terapiapeittoja sairaalan psykiatrisen osaston potilaille.
* Jyväskylässä oli parahiksi Ravintolapäivät meidän ollessa paikalla ja niinpä valitsimme lounaspaikaksi Ohukaiset ja Paksukaiset, jossa pääruokana vihannes- tai lihatäytteiset ohukkaat. Sattui onneksi aurinkoinen ilma, kun istuimme järjestäjän vehreässä puutarhassa nauttimassa annoksiamme. Koko ravintolapäiväidea oli minulle uusi kokemus, mutta todella mainio sellainen.
* Kävin järvessä uimassa olkoonkin, että juttua piti harkita kauan ja hartaasti, sillä vierastan kylmää vettä. Vaikkei tuota voi avantouinniksi kutsua, niin ei se vesi ollut kuin 17-asteista. Rouva Suvelasta kertoi jo melkein tulleensa tökkimään minut laiturilta, koska mietin siellä kovin kauan ennenkuin uskaltauduin hyppäämään. Tiesin katuvani, ellen olisi pulahtanut näin pitkän matkan tehtyäni.

Olipahan taas kerran ihana matka. Emme olleet vielä lähteneet kotimatkalle, kun juniori jo rupesi miettimään, milloin pääsee uudestaan käymään. Sitä minäkin...