Minulla itselläni ovat asiat tietääkseni juuri nyt hyvässä jamassa, mutta aihe on valitettavasti tullut perhekokemusten mukana tutuksi. Löysin sattumoisin äskettäin Peter Strangin haastattelun Dagens Nyheterissä. Strang on suomensukuinen mutta nykyisin Karolinska Institutetissa onkologina työkentelevä professori, jolla on vuosien kokemus elämän loppumetreillä ponnistelevien potilaiden parissa. On kirjoittanut useita kirjojakin tästä aiheesta. En tiedä, miksi tämä haastattelu sattui silmiini juuri nyt, mutta jokin siinä kolahti ja etenkin tämä lause:
Visserligen delar man inte längre en framtid, men man kan dela nuet, få uppleva att man finns i ett sammanhang och är en betydelsefull person för sina närmaste.
Niinhän se on. Juuri niin. Cherish the day!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti