Comfort food: Fried rice

Jos pitäisi valita ruoka, johon tukeudumme ainakin kerran viikossa ja joka syntyy melko olemattomistakin aineksista, niin se olisi varmasti "fried rice". Seniori pitää itseään alan eksperttinä, mutta en minäkään nyt suorastaan huonoa versiota tee. Valmistuksessa ei sottaannu kuin yksi astia eli wokki. Mitään tarkkoja ohjeita ei ole antaa, mutta vaikka edellispäivältä ylijäänyt keitetty riisi on se oleellinen elementti. Lisukkeiksi erilaisia vihanneksia: porkkanaa, selleriä, sipulia, valkosipulia, pinaattia (tai melkein mitä tahansa "lehtevää"), maissia, paprikaa, kesäsipulia, kesäkurpitsaa. Pari kananmuna sopii hyvin. Jos lihaa haluaa joukkoon, niin siitä vaan ja kalakin käy.

Tärkeää on hoitaa esivalmistelut eli pilkkoa ainekset odottamaan, sillä ruoka valmistuu nopeasti. Vähän öljyä (pikkasen seesamiöljyä voi lisätä antamaan makua) wokin pohjalle ja sitten paistetaan liha valmiiksi ja siirretään syrjään. Jos kanamunaa kaipaa, niin pari voi vatkata ja paistaa ja siirtää syrjään. Paistetaan vihannekset kypsymisjärjestyksessä, lisätään riisi ja käännellään, kunnes saadaan kaikki lämpimiksi ja mahdolliset riisinkokkareet pienittyä. Vielä mukaan munat ja liha. Mausteeksi kaadetaan wokin reunoille soijakastiketta, päälle rouhitaan valkosipulia ja sekoitetaan hyvin. Seniori on hyvin tarkka siitä, että soijakastiketta ei missään nimessä lorauteta suoraan riisin päälle, vaan todellakin wokin reunoja pitkin alas. Valmiin fried ricen päälle voi vielä ripotella persiljaa.

Tämänkertaiseen illalliseen käytin lihan sijasta noin sentti kanttiinsa lohikuutioita ja laitoin ne paistumaan, kun olin ensin saanut kuullotettua sipulit, sellerin ja maissin (ihananmakeita maissintähkiä alkaa olla kaupassa - aaaah!).

Ohjeet ovat aika ylimalkaiset, mutta sellainen on tämä ruokakin, kun siihen käy ylimalkaan melkein kaikki, mitä kaapista löytyy. Mutta maussa ei ole valittamista!