Little Black Dress Challenge loppusuoralla...

Huomenna on H-hetki eli kolmatta kuukautta sitten alkanut Little Black Dress Challenge huipentuu ystävättäreni C:n synttäreihin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Tai oikeastaan intiimin cocktailkutsun värinää, sillä aiomme  hieman pyntätä itseämme ja esiintyä pikkumustissa, mutta jotta ei tunnelma muuttuisi vallan tärkätyksi, niin otetaan  P!nk apuun.

Tiedän C:n hankkineen asunsa pari viikkoa sitten ja toivottavasti tässä vaiheessa myös löytänyt sopivat kengät. Halusin itselleni jonkun jännän vaatteen, jossa olisi sitä jotakin ja joka kuitenkin vielä mahtuisi pikkumustan määritelmään. Nuohosin TJ Maxx´in valikoimat muutamaan otteeseen löytämättä just sitä sopivaa, mutta se ei haitannut - oikeastaan vain hyvä, sillä olin jo alunperin ajatellut ompelevani mekkoni. Kävin läheisen kangaskaupan kaavakirjoja läpi, kun silmäni osuivat Burdan malliin No. 7352 ja palasin siihen yhä uudelleen. Hyvin simppeli, mutta näppärä. Sitten ei muuta kuin löytää sopiva kangas. Valintani oli jossakin määrin villi, sillä ostin hopeanhohtoista, mustapohjaista kangasta a´la

tanssijat/"cheer leaderit" ja siihen lisäksi mustaa hivenen rypytettyä ja kiiltävää kangasta nauhoihin. Ainakin venyy ja paukkuu ja on mukava päällä. C ei ole vielä nähnyt valmista asua kankaasta puhumattakaan, mutta varoittaessani häntä siitä hän sanoi: "Wild... That´s what I love about you!" Hopeanväriset kengät minulla oli jo varastossa erään Raadelman Rouvan häihin tehdyn matkan peruna. Sopivat nyt kuin nyrkki silmään, mutta tietysti mustatkin kävisivät (ja sellaisiakin löytyy, jos tulee tarvetta). Oheisessa kuvassa sommittelin asua C:ltä saadun kuohuviinipullon avulla. Minullahan oli oma merkkipäivä samana päivänä kuin Stingillä, mutta vuosi on eri.

Tässä ne minun hopeiset kengät. Täytyy vielä huomenna sovitella, mikä näyttää parhaalta, sillä haluan olla just précis. Korut mukaanlukien. Tämä on tarkkaa!

Meidän linssilude Oliivi tuli jyystämään mekkoni mustia nauhoja, muttei tainnut saada kovin suurta vahinkoa aikaiseksi. Se on ihme kissa: paljon omissa oloissaan, mutta kun pitäisi tehdä jotakin oleellista, niin maailman silmä ja korva on paikalla.

Se pitää vielä kertoa, että C:n kokkiammattilainen poika hoitaa ruokapuolen huomenna, mutta jälkiruoan olen minä luvannut toimittaa paikalle, koska se oli jäänyt auki. Valinta oli helppo: olen jo kahdesti tehnyt menestyksekäästi Pavlovaa (kiitos KitchenAid-vatkain ja Rouva Raadelman resepti) ja sitä siis nytkin. Marenki on parhaillaan uunissa ja valmistunee aamuyön tunteina. Luulisin, että skumppa sopii sen kanssa, Jos ei sovi, niin pannaan sopimaan.

Loppukaneetiksi vielä pari kuvaa uunituoreesta Pavlovan marenkiosuudesta. Aika muhkea! Huom. onnistumisen merkkinä karamellitippa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun sain marengin pysymään jossakin määrin maljamaisena. Edellisillä kerroilla minulla on ollut käsissäni ontto pallo, josta olen leikannut "kannen" irti täyttämistä varten. Nyt ei tarvitse leikellä mitään.