Savua ilman tulta

Viime viikonvaihde oli tapahtumia täynnä. Seniori on tosin sitä mieltä, että voin jo pitää paussia, sillä tätä menoa mellasteluni käyvät kukkarolle.

Lauantaiaamuna pyykkäsin ja ollessani taittelemassa kuivauskoneesta nostamiani vaatteita havahduin vieressä olevasta pesukoneesta tulevaan katkuun. Ohjelmanvalintanappulan takaa nousi hentoinen savumerkki." Ei hyvä", päättelin nerokkaasti, sammutin masiinan ja irrotin vielä varoiksi stöpselin seinästä. Jäin katsomaan, josko savuntulo loppuisi vai oliko tässä kyseessä isompikin Houston, we have a problem. Savuntulo loppui eli ei tarvinnut hälyttää palokuntaa paikalle. Katku oli tosin sellainen, että pelkäsin palohälyttimemme reagoivan, mutta pidin pyykkihuoneen oven kiinni ja avasin ikkunan, sikäli kun se nyt mitään vetoa sai aikaan. Nostin puoliksipestyt ja litimärät pyykit pesukoneesta muovipussiin, jonka rahtasin takakuistille odottamaan aikoja parempia. Sitten tyhjensin pesukoneen vedestä ja suuntasin kompassin paikkakunnallamme olevaan Trading Postiin. Se on pieni kodinkoneliike, mutta palvelu aivan omaa luokkaansa eikä hinnoistakaan voi valittaa. Astuin ovesta sisään klo 11.50 ja kerroin olevani pyykkikonetta vailla. Minulle esiteltiin muutamaan mallia, joista sitten valkkasin yhden ja vartin sisällä oli se kauppareissu muodollisuuksineen hoidettu ja palasin kotiin. Uusi kone luvattiin tuoda (ja vanha viedä hevon kuuseen) lounaan jälkeen. Isäntä tuli kotiin n 10 min minua myöhemmin - hän ei ollut tietoinen aamupäivän tapahtumista, mutta totesi lähinnä että jaaha annettuani tilannekatsauksen. Klo 14 soi ovikello ja vanha pesukone (vm. 1993) vaihtui uuteen. Ei paha.

Sunnuntaiaamuina nautiskelen, kun saan heräillä hiljaiseen taloon. Mirrit ovat ulkona partioimassa pihapiiriä ja miehet vetävät sikeitä. Keitän aamukahvit, napsautan tietokoneen päälle ja ryhdyn nettisosiaaliseksi. Napsautin tietsikkani päälle. Jun-jun-jun. Panin pois päältä ja kokeilin uudestaan. Jun-jun-jun. Pois päältä. Jun-jun ja lopulta pääsin sentään sisälle, Sen jälkeen ei juuri muuta tapahtunutkaan. Kaikki oli kuin nopeasti kovettuvassa sementissä olisi tarponut. Sammutin toosan ja hyvä, etten potkaissut perään. Tämä on kyllä ollut odotettua, sillä kuusivuotias kone on tuon tuosta näyttänyt dementiaoireita ja onneksi vuosi sitten tallensin tiedostot pilvipalveluun kaiken varalta. Ei paha.

Saatuaan itsensä jalkeille seniori kokeili arsenaalissaan olevat jekut koneen henkiinherättämiseen, mutta eipä tehonnut. Iltapäivällä sitten annoimme kompassille uuden suunnan ja nyt tietokoneostoksille. Seniorilla ja juniorilla on omat läppärit, mutta toki minullakin pitää ikioma kone olla. Olimme tutkailleet tarjontaa ennakolta ja päätyneet yhteen malliin, joka ilmeisesti olisi saatavilla yhdestä paikkakunnan liikkeestä ja olikin. Taas Visa vinkui ja tulimme kotiin uuden saaliin kanssa. Tässä vaiheessa seniori oli iloinen, että viikonloppu oli ohi ja ehkä samalla tilaisuuteni tehdä lisää tuhotöitä.

Viime päivät ovat kuluneet uusiin kodinkoneisiin totutellessa, mutta ihan hyviksi on ainakin tässä vaiheessa havaittu. Ryhdyin lataamaan myös niitä pilvitiedostoja uudelle tietsikalle ja vielä on luvassa vajaan vuorokauden rupeama. Kunhan saan ne kaikki kunnialla paikoilleen, niin rupean muokkaamaan koneesta omaani. Aika kivaa!