Athens Invitational

Kanat orrella

Olen usein siunaillut, että on etunsa, että itselle on siunaantunut vain yksi lapsi, jolla on vain yksi harrastus. Nostan hattua monilapsisten perheiden vetäjille, jotka onnistuvat pitämään kaikki langat käsissään ja ohjelmoimaan jokaiselle iikalle kaikenlaista kehittävää puuhaa suunnilleen jokaiseksi viikonpäiväksi. Laiska ihminen kun olen, niin ei minulta onnistuisi ja niinpä se korkeampi taho viisaasti päätti, että yksi yksioikoinen jälkeläinen on just passeli määrä minulle.

Meidän joukkue sinisissä

Meidän juniori tykästyi jalkapalloon ja on pelannut viisivuotiaasta lähtien paikkakuntamme seurassa ja parina viimevuotena myös koulunsa joukkueessa. Nyt on taas uusi kausi päässyt seurassa alkuun ja pojat ovat siirtyneet alle 17-vuotiaiden sarjaan. Kauden alkajaisiksi päätettiin osallistua Athens Invitational jalkapalloturnaukseen (Athens, GA) ja homma noudattaa tuttua kaavaa: viikonlopun turnaus, jossa lauantaina kaksi matsia ja sunnuntaina ainakin yksi, mutta voi olla toinenkin riippuen menestyksestä.

Tahtoo siis sanoa, että tänään vietimme koko päivän autossa, odottamassa matsien alkua, matseja katsoen ja vähän sadettakin pitäen, sillä ukkoskuuro aiheutti pienen katkon ja hetken oli jopa epävarmaa, päästäänkö ollenkaan pelaamaan toista ottelua. Onneksi päästiin, sillä eka ottelu hävittiin kylmästi 1-6, mutta toiseen pojat kokosivat itsensä hienosti ja taistelivat 2-1 voiton. Jännä nähdä, mitä huominen tuo tullessaan!

Meidän juniori pelaa maalivahtina seuraten yhden vaarinsa jalanjälkiä. Vaikka poika on vähän sellainen metrin hukkapätkä pituudeltaan, niin "what he lacks in size he makes up in spirit" lainatakseni yhtä entistä valmentajaa.

Jalkapallo on ollut todella mukava harrastus ja sitä kautta olen myös itse tutustunut uusiin ihmisiin ja monet pojista ovat tuttuja seurasta koko siltä ajalta, kun juniori on pelannut. Tietysti pientä vaihtuvuutta tapahtuu, mutta ydinporukka on ollut jo kauan mukana ja tuntuu passaavan hyvin yhteen ja toisaalta mahdolliset uudet pelaajat otetaan joukon jatkoksi ilman sen kummempia kommervenkkejä. Pojat ovat siinä suhteessa aika mutkattomia.

Hymy oli herkässä!

Viikonlopun turnaus päättyi lopulta kakkostilaan neljän joukossa ja se oli ansaittu ja juuri oikea sijoitus. Voittaja oli selvästi parempi (ja pelaakin kahta sarjaa ylempänä kuin meidän pojat) ja me taas parempia kuin ne kaksi muuta. Pisteenä ii:n päälle, ettei kukaan loukkaantunut!