Kepappia kyydissä

Taas kerran osuin Raadelman Rouvan blogiin ja takerruin kertomukseen kebab-aterian tekemisestä. Huomasin myös LeenaIrenen kommentoineen samaista juttua ja olisin voinut suunnilleen sanasta sanaan kopioida ne mietteet. En ollut minäkään koskaan ajatellut kebabin tekemisen olevan kotikokkien ulottuvilla, kun muistikuvissa on aina ravintolan vartaassa pyörivä pikkupossun kokoinen möhkäle lihaa, josta siivutetaan asiakkaille ateria. En edes ollut pohdiskellut, mistä se möhkäle koostuu, mutta Rouva nosti taas esirippua ja paljasti salat. Päättelin tuon olevan just sopivaa ruokaa, jos talossa sattuu olemaan puoli tusinaa ylimääräistä nuorta miestä, kuten meillä aina tuon tuosta tuppaa olemaan ja halusin heti kokeilla. Menin kaupan kautta kotimatkalla ja hankin kaksi kg jauhelihaa, joista neljännes "pork sausagea" antamaan makua, koska siinä on jo mausteita itsessään ja loput nautaa. Rouva oli tosin sitä mieltä, että pelkkä paistijauheliha piisaa, mutta minä menen aina vastakarvaan enkä tee niinkuin käsketään. Koska meillä myös pidetään lampaanlihasta, niin sellainen versio tulee kokeiltavaksi jossakin vaiheessa.

Olisi tietysti parempi, jos tätä ruokaa voisi tehdä oikein ajan kanssa ja kuluttaa siihen suurin osa päivästä, mutta koska on perjantai-ilta, niin ajattelin, ettei haittaa, vaikka tästä tulisi myöhäisöinen huikopala ja huomenissa sitten vaikka lounaalla jatketaan syömistä. Juniori meni koulunsa amer. futisjoukkueen kauden avajaisottelua katsomaan ja se antoi minulle lisää rakosta laittaa liha paistumaan uuniin ja taidan melkein ehtiä paistaa pitatkin ennenkuin napero tulee takaisin.

Siispä laitoin kotiapulaisemme töihin taikinaa vaivaamaan ja kaadoin itselleni lasilllisen viiniä. Suom. huom. tuorehiiva on täällä tuntematon suuruus, joten pitää tukeutua kuivahiivattiin.

Silmä lepää toisen työntekoa katsellessa... Perjantai-iltana sallittakoon laiskuus ja annetaan siis KitchenAidin hoitaa taikinan vaivaaminen, vaikka se homma oikeastaan on aivan kelpoista, jos on okeassa mielentilassa.

Myöhemmin pitää ottaa lisää kuvia, mutta juuri nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, että liha on vielä uunissa muhimassa ja pitat ovat odottamassa omaa vuoroaan. Jos Raadelman Rouva sattuu katsomaan oheista kuvaa, niin tunnistaa varmaan taustalla olevan kaulimen. Aivan oikein! Se on se kihlajaislahjaksi saatu kaulin, joka on tosin kärsinyt vuosien varrella hieman (ollut siis käytössä...) ja toisesta kahvasta puuttuu osa. Tunnearvo on kuitenkin niin suuri, etten sitä vaihda.

Jatkoa seuraa...

...tässä. Pidin omat pötkyläni uunissa kaikkiaan reilut 3½ tuntia, mikä tuntui olevan sopiva aika. Liha oli oikein maukasta, mutta pita-leipiäni ei todellakaan kehu. Vai oliko vain niin, että maistuivat valjuilta tuohon lihaan verrattuna? Sitähän sen täytyi olla. Sen maustetun possujauhelihan käyttäminen osana kokonaisuutta ei ollut mikään huono ajatus (tuo "pork sausage" on sellaista, mistä täällä muotoillaan aamiaiseksi pienen letun kokoisia pihvejä, jotka sitten paistetaan. Oikeaa terveysruokaa). Kiitokset Raadelman Rouvalle hyvästä ideasta - taas kerran!