tiistai 4. tammikuuta 2011

Surreaali olo - osa 2

Pari päivän tauon jälkeen surreaali olo jatkui. Nyt ei tosin ollut kyseessä mikään Dali-uusinta, vaan se, että palasimme töihin  leppoisan reilun viikon joululoman jälkeen ja samalla vaihdoin ihkauusiin tehtäviin. Olen ollut nykyisen työnantajan palveluksessa 11½ vuotta - miten lojaalia tai mielikuvituksetonta katsantokannasta riippuen - ja siitä jotakuinkin koko ajan kirjanpidossa. Lokakuussa minulle yllättäen tarjottiin tilaisuutta siirtyä osto-osastolle ja yhden viikonlopun yli mietittyäni päätin hyväksyä tarjouksen. Eilisen päivän,  - joka virallisesti oli vielä lomapäivä - vietin töissä siivoamalla vanhaa työhuonettani ja muuttamalla uuteen "cubicleen", joka itse asiassa on sama, jossa olin vuosia sitten. Tuntui kuin olisin katkaissut napanuoran entiseen elämään.

Tänä aamuna istuin kuin orpo piru uudessa paikassani ja yritin saada jonkinmoista otetta hyökyaallosta. Tietokoneelle tulvi outoja sähköposteja tuntemattomilta ihmisiltä asioista, joista minulla ei oikeastaan ollut mitään tietoa. Vietin aikaa käymällä läpi uusia tehtäviäni ja tunsin rämpiväni ympyrää suossa. Ihastelin, miten sitä voikin siirtyä noin kymmenen askeleen päähän, mutta samalla kuin toiseen maailmaan, vaikka kirjanpito ja osto-osasto ovatkin hyvin läheisessä kanssakäymisessä. Yhtä hyvin olisin voinut aloittaa vallan uudessa firmassa.

Kaikesta huolimatta olo on hyvin positiivinen ja odotan kiinnostuneena, että pikkuhiljaa rupean pääsemään jutun juonesta kiinni. Uusi vuosi, uudet kujeet.

3 kommenttia:

  1. "Surrealismisi" tekee taatusti hyvää! Aivojen virkistämiseksi olisi aika ajoin hyvä muuttaa arjen rutiineja.

    Minäkin laitoin (tosin vahingossa) mausteet eri astioihin, ja nyt joka kerta päättäessäni lisätä ruokaan suolaa, joudun pohtimaan "yhden ylimääräisen heittovuoron" kumpaan purkkiin tartun.

    Mutta tuo sinun uusi työsi on tietysti kokoluokaltaan erilainen muutos! Onnittelut vielä uudesta työstäsi!

    VastaaPoista
  2. Oletko varma, että ne toiset siellä osastolla tietävät yhtään enempää kuin sinä? Ovat odottaneet 11 vuotta että joku tulee ja kertoo, mistä on kysymys :)

    VastaaPoista
  3. Jaa, voihan sitä noinkin ajatella.

    VastaaPoista