Minulle koko P90X oli tuikituntematonta vielä syyskuussa ennenkuin satuin tapaamaan valmentaja Matt´in ja ilmoittauduin kurssille. Se on todella osoittautunut nappijutuksi minulle. Meitä on puolentusinan vakioporukka, joka kokoontuu uskollisesti joka arkiaamu vetämään leukoja, nostamaan puntteja, hyppimään, potkimaan, nyrkkeilemään, venyttelemään jne ja noin yleisesti kannustamaan toisiamme. Frustraatiot purkautuvat suunnilleen yhtä hyvin kuin kahden vuoden takaisessa sisäfutiksessa. Hiki virtaa, mutta en ole niin leidi, ettenkö voisi oikeasti hikoilla. Täällä Syvässä Etelässä ns. hyvät naiset eivät "sweat" vaan "glisten" eli se siitä yrityksestä kuulua hyvien naisten joukkoon.
6.1. oli tilaisuus osallistua Mr. P90X:n eli Tony Hortonin Bring It -turneeseen Atlantassa. Matt sai houkuteltua herraani lukuunottamatta koko vakioporukan mukaan. Pelkäsin tilaisuuden olevan täynnä herätysjuhlien hurmosta; sanalla sanoen "cheesy", mutta itse asiassa tunnelma oli hyvällä tavalla innostunut noin kolmensadan osallistujan joukossa ja Tonyn koomikkotausta näkyi hilpeästi. Osasin kyllä odottaa jonkinsortin liikuntatuokiotakin ja olin pukeutunut asianmukaisesti, mutten arvannut Tonyn vetävän tunnin mittaista "ei-tekosyitä"-kuntoilua. Ja taas virtasi hiki - "sweat", ei "glisten". Tunsin saaneeni vastinetta $20 osallistumismaksulle, joka sisälsi myös Tonyn Bring It -kirjan (johon sain nimmarin!!!). Ohessa hitusen epäselvä (shaken, not stirred) kuva Suomineidosta ja Tonysta, yksi Matt`ista ja Tonysta ja viimeisenä osa meidän porukasta eli Suomineito, John ja Carol.
Kyllä kunnon hiki aina "glistenin" voittaa! Kiitos muuten uudesta sanasta; tunnetaankohan tätä termiä laajemminkin kuin Syvässä Etelässä?
VastaaPoistaJa hei, olisin minäkin moisesta saavutuksesta pollea!