Hätätila

Talvimyrskyt ovat riepotelleet planeettaamme oikein kunnolla viime viikkoina ja jopa me täällä normaalisti vähempi lumisilla leveysasteilla olemme saaneet osamme. Olin tosin varoittanut perheemme miesväkeä kylmästä talvesta jo aikaisemmin, sillä Siperiantiikerivastineemme oli kehittänyt itselleen niin tuuhean talviturkin, ettei muuta voinut olla odotettavissa. Muutamia lumihippusia tuli jo pari viikkoa ennen joulua, mikä on sangen varhaista. Eilisiltana saimme sitten enemmänkin katetta maahan, mutta minään yllätyksenä se ei tullut, sillä sääprofeettojen ennustukset osuivat aivan oikeaan. Osavaltiomme kuvernööri julisti tänne hätätilan jo hyvissä ajoin, jotta kaikki osaavat varautua ja jotta liittovaltiolta sitten heruisi sujuvasti hynää auttamaan vahinkojen korjaamisessa. Noin Suomineidon näkökulmasta tuntui tosin hätävaran liioittelulta, mutta kaikkeen tottuu. Maassa maan tavalla ja osavaltiossa osavaltion.

Ainakin meidän piirikunnan kouluvuoteen lisätään kaksi ns lumipäivää eli jos koulut joudutaan sulkemaan lumentulon takia talvella, niin sitten keväällä noina päivinä on koulua ja ellei, niin sitten ne päivät ovat vapaata. Tätä menoa molemmat päivät käytetään heti kättelyssä, sillä tänään ja huomenna koululaiset pääsevät nauttimaan pulkkamäistä ja lumisotasista. Ensimmäistä kertaa koen myös sen, että työnantajani sulkee puljun eikä pelkästään päiväksi vaan peräti kahdeksi. Toisaalta ihan viisasta, sillä tiet ovat jään peitossa. Lumen kanssa vielä pärjäisi, mutta jäällä on kenkumpi ilman talvirenkaita. Työmatkaakin on parikymmentä kilsaa suuntaansa... Onneksi kotona on lämmintä, ruokaa riittää ja seura on hyvää!.