Ei täällä mitään torttuja syöty!

Hyvää Runeberginpäivää kaikille! Vaikka olen nuoruudessani asunut nimikkokadullakin, niin tällä kertaa ei tullut päivää sen erityisemmin vietettyä. Ei edes torttuja syötyä. Ne tortut ovat näissä maisemissa sitä paitsi tuntematonta herkkua eli olisi itse pitänyt ryhtyä leipuriksi enkä ruvennut. Ehkä vielä joskus, Jos tarkkaan ajattelen, niin en ole varmaan koskaan kokeillut niiden tekemistä paitsi ehkä koulun kotitaloustunnilla.

Päivä ei kuitenkaan mennyt ihan harakoille, sillä seurasin uutistapahtumia ja totesin Suomen saaneen Sauli Niinistöstä uuden presidentin. Sitä ennen katselin juniorin kanssa Chelsea - Manchester Unitedin matsia, joka päätyi harmilliseen tasapeliin Chelsean johdettua yhdessä vaiheessa 3-0. Juniori etenkin sydämistyi, että Chelsea meni hassaamaan niin hyvän etumatkan.

Täällä on ollut aivan ihana viikonloppu. Luvattiin hyvin sateista, mutta sateet tulivat sopivasti yöaikaan ja päivisin ollaan nautittu kahdenkymmenen asteen puolipilvisistä säistä. En toden totta valita! Ja Suomessa on rikottu pakkasennätyksiä! Tein pikkasen pihatöitä ja tuoksun nyt hyvin vahvasti rosmariinilta.

Etupihalla kasvaa "crepe myrtle" -niminen puu, jota tukistan aika vahvasti vuoden parin välein. Ei siksi, ettenkö tykkäisi puusta, sillä siinä on kauniit fuksianpunaiset kukat kesällä, mutta se on suunnilleen yhtä hyvä kasvamaan kuin paju ja oksat raapivat räystäitä. Tässä ennen ja jälkeen kuvat.

Tukistusoperaation jälkeen siirryin takapihalle ja trimmasin ruusuni maantasalle. Huomasin viime kesänä, että monta vuotta kauniisti kukkineet ruusupensaani ovat tulleet tiensä päähän, mutten silloin vielä hennonnut katkoa oksia. Nyt oli aika. Istutan uuden/uusia tilalle keväällä. Seuraavana käsittelyyn pääsi kiinanruusu. Noita hibiscus-lajeja on monenlaisia ja tässä on kyseessä sellainen "Scarlet Rose", joka kasvaa jopa puuksi, jos vaan antaisi. Sain omani monta vuotta siten yhdeltä tutulta, joka toi lähinnä kasan keppejä meille ja kehoituksen istuttamaan. Minähän istutin ne olohuoneen ikkunan alle ja tuloksena on reheväkasvuinen pensas, joka vetäisi vertoja etupihan "crepe myrtlelle". Tämä oma kiinanruusuni on siitä hauska, että kukkia on monta väriä: kokovalkoisia, valkoisia, joissa on punainen kehä keskustassa ja vaalean violetteja. Kaikki samassa rykelmässä, mutta toisaalta minähän sain kasan keppejä alunalkaen.

Se rosmariinintuoksu johtuu siitä, että viimeiseksi kävin kahden rosmariinipensaani kimppuun ja leikkasin ne puolta pienemmiksi. Kuvassa toinen pensaista operaation jälkeen. Ei siis huolta: tuota yrttiä piisaa edelleen. Oikeastaan rosmariinia pitäisi istuttaa enemmänkin, sillä se tuntuu tykkäävän minun huolenpidostani... Tai -pidottomuudesta. Se on vähän sellainen kuin laventeri, että voisi olla myös hyvä saippuassa tai käsivoiteessa tuoksuna. Ainakin sopisi minun makuuni.

Täytynee pitää pari vapaapäivää keväällä ja tilata roskalava. Teen sen parin vuoden välein, sillä se on näppärä tapa päästä eron pihajätteistä. Peltimäisiä tammenlehtiä olisi koko joukko ja nyt sitten nämä kaikki oksat, jotka kehittelin tänään. Joukon jatkoksi pitää myös kaataa takapihan luumupuu, joka ehti kukkia ja tuottaa makoisaa satoa monta vuotta, mutta joka ilmeisesti  joutui jonkin tuholaisen kohteeksi ja päätti luovuttaa viime kesänä. Sääli! Se oli ihan hauska kaveri ja juniori koristi sen oksia muutamilla värikkäillä linnunpöntöillä. Nyt siitä ei enää ole iloa kuin termiiteille.