Mamagettia ja kaljaleipää

Vakioruokiimme kuuluu jonkinlainen pasta-ateria. Jos kokkina on seniori, se kulkee nimellä papagetti ja jos minä olen asialla, niin se on sitten mamagettia. Se "getti" voi olla muutakin kuin spagettia; tuosta on vain muodostunut sellainen yleisnimi. Tänään minä ehdin ensin kotiin ja koska - ihme ja kumma - ei ollut minkäänsortin futisluonteista menoa illaksi, niin ryhdyin keittopuuhiin.

Ensin toimin leipurina: neljästä lähes ylikypsästä banaanista paistui "banana bread´ia" ja yhden olutpullon sisältö valjastettiin kansanterveydelle ja pääsi toimittamaan nesteen virkaa kaljaleivässä. Se on sellaista pikaleipää, jossa kohotusaineena sooda ja leivinjauhe.

Yllä ne banaanikakut ja oikealla kaljaleipä. Viimeksimainittu on ihanan rapeakuorista pinnalta ja pehmeää sisältä. Tuore leipä on muutenkin vastustamatonta.

Leivonnaisten paistuessa aloin tehdä mamagettikastiketta, johon ei ole mitään erityisempää ohjetta. Kaapista löytyi sipulia, valkosipulia, paprikaa, porkkanaa, hitunen jauhelihaa ja tölkki tomaattikastiketta ja toinen kuutioituja tomaatteja ja ne käytin kastikkeeseen. Pastana oli tänään rusetit - "farfalleja" kai, jos tarkkoja ollaan.

Vieressä on se kastike muhimassa. Pastasta ei ole kuvaa, mutta lopputulosyhdistelmä kuului sarjaan "kyllä tätä syö ennenkuin selkäänsä ottaa". Pinnalle vielä raastettua parmesania ja a´vot.