Punaista joulunodotusta

Huomasin muutama päivä sitten blogikaverini Rouvan Varsinais-Suomesta suunnittelevan sinisävyistä joulua, kun taas itse olen tällä kertaa lisäämässä vähän punaista. skaalaani. Viime vuonna värit olivat meillä päinvastoin. Rouva saa kaikin mokomin käyttää sinistä kattauksissaan ja koristeluissaan - jäljestä tulee taatusti upea Rouvan tuntien. Sininen on kaunis väri, vaikka kuulemma punainen sopii paremmin ruokahalun antajaksi ja sininen puolestaan sen taltuttajaksi. Pötypuhetta! Kyllä minulle ruoka maittaa sinisiltä Valencioilta oikein mainiosti, mutta ehkä aivoni on ohjelmoitu ihan omaan uskoonsa.

Palatakseni siihen punaiseen. Vaikkei se oikein koskaan ole tuntunut minun väriltäni, niin nyt tuli hankittua muutama astia, jotta voisin hieman paremmin toteuttaa joulunajan menyytä. Ei näiden astioiden olisi ollut pakko olla punaisia, mutta kaupan hyllyllä sattui nyt olemaan sellaisia ja olivat silmäänsopivia.

Nuo lehtikuvioidut ovat portugalilaista alkuperää ja korvalliset italialaista terra cottaa.

Ja mikä on se menyy? Suunnittelu on vielä aika alkutekijöissään,mutta koska tiedän juniorin pitävän ranskalaisesta sipulikeitosta, niin sitä ajattelin tarjota noista korvallisista astioista. Luulisin niiden soveltuvan siihen tarkoitukseen aika hyvin. Jälkiruoaksi löysin uusimmasta Bon Appetit lehdestä White chocolate-mint pots de créme with candy cane brittle -reseptin ja ne "potsit" taas pitäisi valmistaa tuollaisissa ylemmän kuvan ramekineissä.

Muista ruoista sen verran, että yleensä olen tehnyt meille graavilohta, mutta tällä kertaa olen ajatellut korvata sen lohitartarella. Pääruoka on vielä hakusalla, mutta sen ei todellakaan tarvitse olla kalkkunaa eikä kinkkua. Voi olla, muttei mikään pakko. Jotakin sellaista, mikä ruokkii kolmihenkisen perheen, mutta jota ei sitten syödä monta päivää. Arvoisat lukijat saavat mielellään kantaa kortensa kekoon. Ja sen V-S Rouvan lankomiehen voisi laittaa töihin ehdottelemaan sopivaa juomapuolta.

Em. ruoat eivät ehkä vaikuta kovin perinteisiltä suomalaisilta joulunajan tarjoomuksilta, mutta olen oppinut improvisoimaan täällä vieraalla maalla eikä se rajoitu pelkästään ruokapuoleen. Koska täällä joulu on ohi joulupäivänä, niin olemme aikaistaneet aikatauluja ja todella haemme kuusen kiitospäivän jälkeisenä sunnuntaina, jotta ehdimme nauttia siitä kunnolla. Joulunajassa on oma tunnelmansa enkä halua, että se tulisi sivuutettua ilman mitään ajatusta, mutta muuten sen ei tarvitse olla kaavoihin kangistunutta. Tärkeää on, että joulua vietetään ja ruuan ja kattauksen eteen on nähty pikkasen vaivaa. Ja joulupukki tulee aattona - sen verran pysymme kaavoissa!