Toiseksi viimeisessä kirjoituksessani ihastelin vastahankkimiani sinisiä ja vaaleanruskeita alpakkalankoja. Beiget ovat jo matkalla Suomeen, mutta siniset pidin itselläni. Halusin kokeilla sellaisia sormettomia lapasia - on niillä varmaan jokin täsmällisempi nimikin, josta mahdolliset lukijat voivat minua valistaa - ja ryhdyin enempiä aikailematta puuhaan. Olin hankkinut yhden ohjeenkin, mutten loppujen lopuksi käyttänyt sitä, kun en jaksanut ruveta tonkimaan esille lyhenteiden merkityksiä. En ole juuri kutonut englanninkielisillä ohjeilla ja niinpä ne ovat täynnä käsittämättömiä koodeja. Keväällä aloitin kutomaan erästä tunikaa ja jo sen alkumetreillä piti varmistaa, että olin ymmärtänyt yhden kohdan oikein. Hyvä, että tuli tarkistettua, sillä kuvaus ei tarkoittanutkaan, mitä minä olin kuvitellut...
Ja nyt tämänkertaiseen tuotokseeni. Oli kiva kutoa tällaista "melkein" lapasta, kun en ole piiiitkääääään aikaan tehnyt vastaavaa. Itse asiassa en varmaan sitten kansakoulun, jonka lapaskokemus ei ollut parhaasta päästä. Sukkia olen aikoinaan veivannut heti enemmänkin. Kävin mm. läpi Suomalaisen Sukkakirjan kaikki mallit. Se kirja ei ole mikään hirveän paksu opus, mutta kyllä siinäkin oli ohjeita riittämiin. Alpakkalangalla kutominen oli minulle uutta, mutta kivaa, sillä lanka on pehmeää. Koulukaverini Rouva S on valistanut minua, että koska alpakasta puuttuu lanoliini, niin ei ei aiheuta samassa määrin allergisia reaktioita kuin lampaanvilla.
Olin hankkinut kolme kerää tätä sinistä lankaa ajatellen, että saan ehkä kaksi paria näitä lapasia tehtyä, mutta ilokseni huomasin, että yhteen pariin riitti yksi kerä ja jäi vielä pari metriä jäljelle. Aika kiva juttu, sillä tämä materiaali ei ole halvimmasta päästä.
Testiparista tuli aika yksinkertaiset: kämmenpuolella ketjukuvio ulottuu ranteeseen ja rystyspuolella yläreunaan asti ja muuten se on resoria lukuunottamatta sileää neulosta.
Koska kärsin talviaikaan kylmistä sormista (ja varpaista), niin tällainen malli, jossa ne jäävät paljaiksi, ei ehkä ole järkevin mahdollinen, mutta nytpä tulee testattua, onko näistä mihinkään.
Kauniit ovat! Ja varmasti suloisen pehmoiset. Minulla on baby-alpakkainen boncho ja se lämmittää talvella oikein mukavasti.
VastaaPoistaKynsikkäät-nimeä käytetään ainakin sellaisista sormikkaista, joista puuttuu osa sormiosuutta, mutta lapas-vastaavaa en tiedä. Meidän äiti on joskus kutonut sellaiset kynsikkäät, joiden sormiosan päälle voi vielä vetäistä lapasen kärkiosan. Ne ovat aika kätevät. Se lapasen kärkiosa on yhdestä reunastaan kiinni sormikkaassa. Kuulostaa vähän vaikealta...
Onneksi olkoon; hyvältä näyttää! - Kynsikkäiksi sanotaan ainakin sellaisia mm. kalastajien suosimia sormikkaita, joissa kyllä on jokaiselle sormelle oma lokeronsa, mutta niitä ei ole kudottu loppuun saakka, vaan sormenpäät ovat paljaat. Käytännölliset verkkoja setviessä! Meillä samaisia kynsikkäitä käytetään syksyisin ja keväisin mm. puutarhatöissä. Ja sienimetsällä ne ovat aivan ihanat. Suppilovahveroita kun saa vielä lokakuussakin, kun sää voi olla jo kirpeän kylmä.
VastaaPoistaEn siis osaa sanoa, ovatko nämä tarkalleen ottaen kynsikkäät, mutta ainakin sinne päin! Ihanat joka tapauksessa.
Siis kynsikkäät. En tiedä miksi, mutta minulle sanasta tulee vähän mieleen Cruella de Ville siitä 101 dalmatialaista -filmistä tai joku muu vaarallinen naishenkilö.
VastaaPoistaIrrallisen kärkiosan tekeminen ei olisi hassumpi ajatus. Toisaalta voi tehdä kuin muuan toinen koulukaverini Rouva V ehdotti ja laittaa näiden alle joko sormikkaat tai lapaset. Oli kuulemma virkannut viime vuonna vastaavat kuin minun siniseni, mutta värikkäistä langoista ja mitäpä niitä piilottelemaan, mutta toisaalta kuitenkin tarvitsi sormille suojaa.