Kun on tällainen ilma...



...ja Labor Dayn takia vapaata, niin päätin kokeilla taas yhtä Raadelman Rouvan reseptiä eli tällä kertaa burgundinpataa.

Kun luin ohjetta, niin se ei tuntunut mitenkään tutulta, mutta kun sitten pääsin hyvään vauhtiin,  keitiöön levisi sellainen déjà vu-tuoksu vuosien takaa äitimuorin keitoksista. Ei hän varmaan juuri tätä burgundinpataa tehnyt, mutta jotakin, jossa oli samoja aineksia.




Sipuli, porkkana ja selleri

Paisti ja pekoni

On kiva tehdä ruokaa, kun ei ole kiire minnekään eikä selän takana ole joukko nälkäänsä valittavia perheenjäseniä. Olin ruokkinut juniorin ja seniori vietti päivän työntäyteisissä merkeissä - täytyyhän jonkun pitää huolta, että Labor Day on nimensä veroinen - ja hoiti siellä oman lounaspuolensa. Burgundinpata olisi siis enempi illalliskamaa.

Vihannekset tirisemässä sulassa sovussa pekonin kanssa

Padan nestetasapainoa hoidettiin näillä







Kun kävin kaupassa tekemässä hankintoja, niin huvitti, kun ei kertakaikkiaan löytynyt kuin 822 g:n painoinen purkki tomaattipyreetä eikä sitä tähän ruokaan tarvittaisi kuin ½ dl. Täällä kaikki on megakokoa. No, loput pyreet menevät vaikka spagettikastikkeeseen.

Koska olen erilainen nuori, ei pataan käytetty punkku ollut mitään odotettua burgundilaista, vaan argentiinalaista malbeciä. Konjamiini oli sentään sitä itseään eikä mitään brandy-yritelmää.



Basilikaa, oreganoa ja rosmariinia

Miksikö tämä resepti rupesi kiinnostamaan? Raadelman Rouva kirjoitti blogissaan, että kannattaa kokeilla, vaikka valmistamisessa onkin muutama turhalta tuntuva vaihe...kaikkia mutkia ei kannata ruoanvalmistuksessa oikoa...ruoan maku muodostuu sen raaka-aineista, ei mausteista. Niin juuri! Sen takia tämän ruoan kanssa oli kiva puuhastella, kun oli aikaa. Lopputulos oli vaivan väärtti ja olen huomannut seniorin käyneen santsaamassa jo ainakin kahteen kertaan. Kiva päätös tälle sateisen pilviselle päivälle.




Tadaa!