Patjan arvoinen sänky

Hankimme alkuvuodesta uuden patjan makuuhuoneeseemme. Oikein sellaisen TempurPedicin ja olemme kyllä olleet tyytyväisiä. Kirjoitin siitä blogiinkin helmikuussa. Ainoa minua kaihertava juttu silloin oli se typerä metallikehikko, jonka päälle patjasysteemi nostettiin. Eihän se kehikko mikään kallis ollut - ehkä 10 taalaa - eikä juuri näy, mutta silti. Ei kertakaikkiaan istunut minun esteettiseen silmääni. Arvaatte mihin tämä johtaa...

Silloin tälllöin hain netistä ideoita sänkyä varten. Piti olla puuta, yksinkertainen, ei hirvittävän kallis, riittävän tukeva. Viime aikoina hausta tuli jokailtaista hupia. Löysin yhden, josta todella tykkäsin, mutta kaikkineen reilun kolmen tonnin hinta sai minut nopeasti toisiin aatoksiin. Kuva unelmastani ohessa. Muitakin kivoja tuli vastaan. En tietenkään unohtanut käydä läpi Crate & Barrelin valikoimia (Sierra ehkä, mutta jokin siinä tökkäsi).

Aika nopeasti löysin saitin nimeltä tatamiroom.com ja ta-daa! Tällainen vaihtoehto oli tarjolla.

Hinta oli passeli ja tämän olisi myös saanut vähän korkeampana versiona. Otin extrana tarjotun päädyn, kun sängyssä kuitenkin tulee välillä istuttua telkkaria katsomassa. Tämä on siitä hauska, että se kootaan kuin palapeli. Koko sängyssä on vain kolme ruuvia ja ne kaikki liittyvät keskellä sänkyä kulkevaan tukeen. Jalat ja sivulaidat ja korkea pääty vain niksautetaan paikoilleen. Yhden nukutun yön perusteella voin myös sanoa, että tukeva on. Painoa n. 80 kg. Ei vikissyt, ei hajonnut, ei hytkynyt. Materiaalina kumipuu. Valitsin hunajanväriseksi petsatun version.

Tuon tatamiroom.comin kautta olisi saanut myös ihka oikeat tatamimatot, jos sellaiset haluaa sängylleen. Pähkäilin, josko hankin nekin, sillä nuo Tempur-patjat vaativat tasaisen alustan, pelkkä puuritilä ei riitä. Lopulta päätin käyttää olemassaolevat n 12 sentin korkuiset tasot olkoonkin, että ne sitten verottavat päädystä. Eli se jää matalemmaksi kuin muuten olisi.

Vasemmalla kaksi kuvaa meidän sängystä - nimenomaan siitä palapeli-ideasta. Se on hauska ja tosiaan toimii käytännössä. Olin myös erinomaisen tyytyväinen myyjän toimitukseen, sillä tilasin vasta viime perjantaina, sain lähetyksen Kaliforniasta eilen (keskiviikko) ja kaikki oli pakattu todella hyvin neljän isoon laatikkoon. Kokoamisohjeet olivat aika simppelit. Seniori tietysti oli sitä mieltä, että minun pitäisi odottaa viikonloppuun ja vasta sitten koota sänky. Ja että telon selkäni osia nostellessa. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Pöh! Miksi hitossa odottaisin viikonloppuun??!! Mikä siinä viikonlopussa niin maagista on?? Sanoin seniorille, ettei minua ole tehty odottamaan. Olen aivan liian "hyper". Viisaasti hän seurasi touhua sivusta kommentoimatta sen enempää ja lopulta meni vierashuoneeseen pois tieltä. Ei insinööreistä ole mihinkään! Ei ihan joka asiassa ainakaan.

Kalenteritytöt

Miten tällaista voisi vastustaa? Ei sitten millään!

Teatteri Lapuan rahankeruuhanke Pohjanmaan Syöpäyhdistykselle sattui silmiini Iltiksestä vajaat pari viikkoa sitten. Varoja hankitaan näillä 10 euron kalentereilla, joissa pääosassa ovat naisnäyttelijät ja tietysti asiaan kuuluu, että teatterin ohjelmistossa on tänä syksynä ja ensi talvena nimenomaan Kalenteritytöt...

Lähetin heti meiliä Lapualle ja kysyin, olisiko mitenkään mahdollista saada yhtä kalenteria myös tänne rapakon taakse ja sain pikimmiten iloisen vastauksen, että tottahan toki. Lähetin rahat ja viikkoa myöhemmin kalenteri löytyi postilaatikosta. Aivan mahtava palvelu noilla lapualaisilla teatterinaisilla ja toivon  heille menestystä tälle esityskaudelle. Toivottavasti myös kalenterit menevät kuin kuumille kiville, sillä kuvat ovat hilpeitä. Annoin omani seniorille, sillä toki hänellä on silmää naiskauneudelle. Hankkikaapa oma ja tukekaa samalla arvokasta toimintaa!

R.E.M.

Osattiin Georgiassakin tehdä musiikkia. Paino sanalla osattiin, kun R.E.M.:kin hajosi kuluneella viikolla. Toisaalta 30 vuotta on aika pitkä rupeama yhden bändin pysyä kasassa ja tuottaa kuunneltavaa musiikkia faneilleen.

Valitsin tähän yhden heidän tunnetuimmista kappaleistaan eli Losing my religion. Tuo ilmaus uskonnon menettämisestä oli sellainen, joka ei tullut vastaan ennenkuin muutin tänne USA:n eteläosiin. Itse asiassa sillä ei ole mitään tekemistä ateistien kanssa eikä uskonnon muutenkaan - ei ainakaan täällä - vaan yksinkertaisesti malttinsa menettämistä; käyttäytymistä tietyssä tilanteessa toisin kuin tietäisi oikeaksi. Kuten äitimuori olisi asian  ilmaissut "Tuo saa minut puhumaan itsekseni". "I was about to lose my religion just now!" sauhusi meidän tuotantopäällikkö, kun joutui setvimään jotakin ongelmia tehtaan puolella ja tiesin just tasan tarkkaan, miltä hänestä tuntui.

Kuten aina, itse kukin voi kehitellä sanonnalle omia merkityksiään,

Vaaleanpunaiset varpaankynnet

Turussa vaikutti 80-luvulla musiikkiporukka nimeltä Vaaleanpunaiset Varpaankynnet. Ei ollut minulle nimeä lukuunottamatta tuttu, mutta yksi työkaveri piti heidän soittelustaan kovasti. Taisi olla reggaetyyppistä musiikkia. Ja nyt noista Varpaankynsistä näppärästi aasinsillalla minun vastaaviini,

jotka tosin juuri nyt eivät ole erityisen pinkit. Pikemminkin näyttää silti, että otin varaslähdön haluviiniin. Olen tänään viettänyt vapaapäivää ja jatkan samaa tahtia huomennakin ja niinpä olen yrittänyt tehdä kaikenlaista tähdellistä ja/tai kivaa, kuten mm. maalata kynnet. Päivä alkoi kuitenkin käynnillä postissa ja se olikin nopea toimitus, kun sillä hetkellä olin ainoa asiakas ja nyt on paksuhko kirje matkalla Unkariin. Sieltä matka jatkui laserkasvohoitoon - mitäpä ei kauneutensa eteen uhraisi! Näiden kahden vapaapäivän oleellisin tehtävä oli kuitenkin käydä uusimassa ajokortti, koska vanha on voimassa enää viisi päivää eli siinä kolmas kohde. Yleensä yritän varautua siihen, että tuossa virastossa joutuu odottamaan, mutta eikös mitä: olin sisään ja ulos kymmenessä minuutissa. Ystävällinen virkailija antoi minulle peräti valinnanvaraa eli joko 8 vuoden tai 5 vuoden ajokortin (hintaa 35 tai 20 dollaria) ja otin sen ensimmäisen. Aiemmin kortit olivat aina 4-vuotisia, sitten jatkettiin viiteen ja nyt tosiaan jo jopa kahdeksaan asti. Netinkin kautta pystyy uusimaan, jos on maan kansalainen eikä tiedoissa ole muutoksia eikä halua uutta kuvaa. Luulen, että tuon voi tehdä kerran ja sitten pitää käydä paikalla henk.kohtaisesti.

Tankattuani auton ajelin meidän suosimaan DeKalb Farmers´ Marketiin ja tein kaikenlaisia ostoksia: pari lohifilettä graavattavaksi, lammasta (jauhettuna ja ei), patonkia, kuivahedelmiä, paria juustoa, yrttejä, neljä pulloa viiniä. Tuossa Marketissa on sangen hyvät viini- ja olutvalikoimat ja paikalla oli nyt myös heidän ostajansa, innostunut nuori mies, joka ylipuhui minut pullolliseen chileläistä Toro de Piedraa, kun "se maistuu kuin ainakin $18 viini eikä tämä maksa kuin $12.99". Ostin myös kolme valkoviiniä, jotka kaikki olivat uusia tuttavuuksia minulle.

Markettikierroksen jälkeen oli jo hyvinkin lounasaika eikä tosiaan kotona ruoista puutetta, joten aterioitsin ja sitten vielä vähän asioimaan. Auton nokka kohti Mindy´s Day Spata, jossa tapaan käydä muutaman kerran vuodessa vahauttamassa kulmakarvani. Oikein kauneudenhoidolle pyhitetty päivä! Kaikki työntekijät siellä ovat vietnamilaisia. On jännä kuunnella sitä kieltä, kun siitä ei sitten ymmärrä sanaakaan. Aika monista kielistä pystyy arvaamaan sanan sieltä täältä, mutta tuo ei aukene minulle ollenkaan. Ehkä se on hyvä asia.

Ennen kotiinpaluuta kurkkasin, mitä askartelukauppa Hobby Lobbyssa olisi tarjolla ja sitten vielä kieppaus suosikkiputiikkiini TJ Maxxiin. Noista kahdesta viimeksimainitusta en oikeastaan löytänyt mitään erityistä, mutten toisaalta ollut mitään vailla. Ei yhtään hassumpi päivä! Ja mitähän huomiseksi keksisi...

Hartianlämmitin

Olen saanut jonkinsortin luomisvimman päälle ja pannut puikot heilumaan heti kunnolla. Kolme paria lapasenpuolikkaita on valmistunut ja nyt viimeisimpänä tänään hartianlämmitin. En voinut vastustaa hiilenharmaata (tai valaistuksesta riippuen tummanruskeaa) paksuhkoa alpakkalankaa, jota oli kahdeksan kerää jäljellä, kun sitä minulle esiteltiin. Raaka-aine on peräisin samalta farmilta kuin aiemmin hankkimani sininen ja beige lanka ja koska minulla oli sopiva malli tarjolla tuota hartianlämmitintä varten, niin ryhdyin heti tuumasta toimeen. Lanka oli kivaa kudottavaa, mutta No. 13 puikot ovat kyllä aika isot ja kankeat. Toisaalta työ eteni nopeasti. Luulenpa, että tämä tulee kulumaan käytössä ensi talvena, koska olen tunnettu vilukissa.

Ostin tosiaan ne kaikki kahdeksan kerää, koska oli vähän vaikea arvioida kulutusta. Ohje oli tehty eri langalle ja arvelin summanmutikassa, että kuuden kerän tätä alpakkaa pitäisi riittää, mutta hamstrasin, jos sittenkin olin laskenut väärin. Osoittautui, että olin mukavasti yliarvioinut tarpeen ja just vajaa neljä kerää riitti mainiosti. Haa! Tarkoittaa sitä, että minulla on lankaa jäljellä toista samanlaista varten ja sen teen vaikka anopille joululahjaksi.

Tätä tummaa lankaa ei tosiaan ole enempää saatavilla ennen ensi vuotta, joten olen tyytyväinen, että pääsin osalliseksi nyt. Eläimen, josta villa on peräisin, nimi on muuten osuvasti Shadow. En ole vielä käynyt alpakkafarmilla, mutta kohta kyllä teen pyhiinvaellusmatkan sinne, sillä olen kovin tykästynyt näihin tuotteisiin. Kuulin myös, että marraskuun alussa täällä lähistöllä järjestettäisiin jonkinlaiset alpakkamessut ja siellä olisi näytillä parisataa eläintä. Taidanpa käydä sielläkin.

Apropå, Suomeen mennyt lähetys on kuulemma saapunut perille, beige lanka oli havaittu kelvolliseksi ja siitä tulee syntymään kaulahuivi...




Meidän kissoista Kaija on osoittanut kiinnostuksensa lankoihin ja on aina paikalla, kun kerin vyyhteä. Suoraan sanoen siitä mirristä ei ole varsinaista hyötyä puuhassa, mutta sormi on sopassa kuitenkin.

Lapasenpuolikkaat

Toiseksi viimeisessä kirjoituksessani ihastelin vastahankkimiani sinisiä ja vaaleanruskeita alpakkalankoja. Beiget ovat jo matkalla Suomeen, mutta siniset pidin itselläni. Halusin kokeilla sellaisia sormettomia lapasia - on niillä varmaan jokin täsmällisempi nimikin, josta mahdolliset lukijat voivat minua valistaa - ja ryhdyin enempiä aikailematta puuhaan. Olin hankkinut yhden ohjeenkin, mutten loppujen lopuksi käyttänyt sitä, kun en jaksanut ruveta tonkimaan esille lyhenteiden merkityksiä. En ole juuri kutonut englanninkielisillä ohjeilla ja niinpä ne ovat täynnä käsittämättömiä koodeja. Keväällä aloitin kutomaan erästä tunikaa ja jo sen alkumetreillä piti varmistaa, että olin ymmärtänyt yhden kohdan oikein. Hyvä, että tuli tarkistettua, sillä kuvaus ei tarkoittanutkaan, mitä minä olin kuvitellut...

Ja nyt tämänkertaiseen tuotokseeni. Oli kiva kutoa tällaista "melkein" lapasta, kun en ole piiiitkääääään aikaan tehnyt vastaavaa. Itse asiassa en varmaan sitten kansakoulun, jonka lapaskokemus ei ollut parhaasta päästä. Sukkia olen aikoinaan veivannut heti enemmänkin. Kävin mm. läpi Suomalaisen Sukkakirjan kaikki mallit. Se kirja ei ole mikään hirveän paksu opus, mutta kyllä siinäkin oli ohjeita riittämiin. Alpakkalangalla kutominen oli minulle uutta, mutta kivaa, sillä lanka on pehmeää. Koulukaverini Rouva S on valistanut minua, että koska alpakasta puuttuu lanoliini, niin ei ei aiheuta samassa määrin allergisia reaktioita kuin lampaanvilla.

Olin hankkinut kolme kerää tätä sinistä lankaa ajatellen, että saan ehkä kaksi paria näitä lapasia tehtyä, mutta ilokseni huomasin, että yhteen pariin riitti yksi kerä ja jäi vielä pari metriä jäljelle. Aika kiva juttu, sillä tämä materiaali ei ole halvimmasta päästä.

Testiparista tuli aika yksinkertaiset: kämmenpuolella ketjukuvio ulottuu ranteeseen ja rystyspuolella yläreunaan asti ja muuten se on resoria lukuunottamatta sileää neulosta.

Koska kärsin talviaikaan kylmistä sormista (ja varpaista), niin tällainen malli, jossa ne jäävät paljaiksi, ei ehkä ole järkevin mahdollinen, mutta nytpä tulee testattua, onko näistä mihinkään.

Kun on tällainen ilma...



...ja Labor Dayn takia vapaata, niin päätin kokeilla taas yhtä Raadelman Rouvan reseptiä eli tällä kertaa burgundinpataa.

Kun luin ohjetta, niin se ei tuntunut mitenkään tutulta, mutta kun sitten pääsin hyvään vauhtiin,  keitiöön levisi sellainen déjà vu-tuoksu vuosien takaa äitimuorin keitoksista. Ei hän varmaan juuri tätä burgundinpataa tehnyt, mutta jotakin, jossa oli samoja aineksia.




Sipuli, porkkana ja selleri

Paisti ja pekoni

On kiva tehdä ruokaa, kun ei ole kiire minnekään eikä selän takana ole joukko nälkäänsä valittavia perheenjäseniä. Olin ruokkinut juniorin ja seniori vietti päivän työntäyteisissä merkeissä - täytyyhän jonkun pitää huolta, että Labor Day on nimensä veroinen - ja hoiti siellä oman lounaspuolensa. Burgundinpata olisi siis enempi illalliskamaa.

Vihannekset tirisemässä sulassa sovussa pekonin kanssa

Padan nestetasapainoa hoidettiin näillä







Kun kävin kaupassa tekemässä hankintoja, niin huvitti, kun ei kertakaikkiaan löytynyt kuin 822 g:n painoinen purkki tomaattipyreetä eikä sitä tähän ruokaan tarvittaisi kuin ½ dl. Täällä kaikki on megakokoa. No, loput pyreet menevät vaikka spagettikastikkeeseen.

Koska olen erilainen nuori, ei pataan käytetty punkku ollut mitään odotettua burgundilaista, vaan argentiinalaista malbeciä. Konjamiini oli sentään sitä itseään eikä mitään brandy-yritelmää.



Basilikaa, oreganoa ja rosmariinia

Miksikö tämä resepti rupesi kiinnostamaan? Raadelman Rouva kirjoitti blogissaan, että kannattaa kokeilla, vaikka valmistamisessa onkin muutama turhalta tuntuva vaihe...kaikkia mutkia ei kannata ruoanvalmistuksessa oikoa...ruoan maku muodostuu sen raaka-aineista, ei mausteista. Niin juuri! Sen takia tämän ruoan kanssa oli kiva puuhastella, kun oli aikaa. Lopputulos oli vaivan väärtti ja olen huomannut seniorin käyneen santsaamassa jo ainakin kahteen kertaan. Kiva päätös tälle sateisen pilviselle päivälle.




Tadaa!



Lankoja... Ahhhhh!

Odottaessani kerran juniorin jalkapalloharjoitusten loppumista rupesin juttusille yhden toisen vanhemman kanssa. Herra H:n auton kyljessä mainostettiin alpakkafarmia ja siitähän meillä sitten riitti jutunjuurta pitkäksi aikaa. Mainostettu farmi oli perustettu jokunen vuosi sitten tulevien eläkepäivien "puuhamaaksi" ja nyt oli päästy niin pitkälle, että eläimiä oli jo useita ja niistä saatu ensimmäiset villat. Villoja oli lähetty koemielessä muutamille kehrääjille ja lankoja saatu takaisin. Ei tarvittu kovin paljon, että minun kiinnostukseni heräsi ja sanoin, että mielelläni näkisin noita tuotteita, kun olen taas yrittänyt päästä kutomisen pariin. Mainitsin myös tädistäni, jonka tiedän käyttäneen alpakkalankaa kangaspuissa ja kutoneen ihania torkkupeittoja.

Ei kestänyt kauankaan tuon tapaamisen jälkeen, kun satuimme taas samaan aikaan jälkikasvuamme odottamaan ja nyt herra H:lla oli mukanaan laatikollinen herkullisia lankoja. Mietiskelin asiaa pari päivää, tein valintani ja se oli siunatun vaikea, mutta näihin kahteen päädyin. Tuo beige on ihan värjäämätön Rider-nimisestä eläimestä peräisin ja vahvansininen on vaaleakarvaisesta Sparklesista. Ao. eläinten kuvat ovat etiketeissä antamassa vielä vähän lisää fiilistä. Sen verran voin paljastaa, että vaaleanruskea lähtee paketissa Suomeen. Tätini mies vietti vastikään synttäreitään ja ajattelin sitten, että nyt hän voi opetella kutomaan - tai ehkä on jo kovinkin hyvä - ellei sitten tätini käytä lankoja johonkin kivaan projektiin miehelleen. Sininen jää omaan käyttöön... Jäin vielä himoamaan yhtä paksua luonnostaan hiilenmustaa lankaa, jota oli saatavilla muutama vyyhti. Aijaijai!

www.mysticmountainalpacas.com