Meillä - tai tarkennuksena: minulla - on kahvintekovälineenä sellainen "French press" pannu. Seniori luottaa melittasuodattimeen ja tekee kupillisen kerrallaan. Oli miten oli, huushollissa ei siis ole mitään sellaista värkkiä, joka napinpainalluksella tuhisuttaisi kahvit ja pitäisi ne myös lämpiminä. Olemme siis otollista maaperää pannumyssylle.
Tänään ryhdyin pitkän jahkailun jälkeen tekemään uutta sellaista. Vanha alkoi muutaman vuoden käytön jälkeen näyttää kulahtaneelta ja kahvitahraiselta ja olin myös tehnyt sen aikoinaan vähän turhan isoksi "pressiäni" suojaamaan. Nyt halusin silmäniloksi jotakin paljon siistimpää ja kompaktimpaa.
Rouva TJ kotinurkiltani Suomesta on monipuolinen käsitöiden tekijä ja olin saanut häneltä kaksikin pientä ristopistotyötä, jotka ovat hakeneet paikkaansa. Päätin pannumyssyn olevan omiaan niiden esittelylle ja voilá: tässä on tulos. Sen verran voin paljastaa, että ruusun sain synttäreikseni toissavuonna - kestokukka kerrassaan. Mirri taas on tämänkesäisen matkan satoa ja sikälikin hauska, että se on aivan kuin meidän Tiina. Silmä lepää lopputuloksessa...
Hienot ovat ristipistotyöt kuten myös pannunmyssykokonaisuuskin! Mitä muuten kuuluu sille paperinaruliivisysteemille, jota aloittelit keväällä? Kiinnostaisi nähdä se...
VastaaPoistaHaa - se paperinaruprojekti on jäissä, kunnes hankin mohairlankaa. Olin ajatellut yhdistää laventerinsiniseksi (noin suunnilleen) värjäämääni puuvillalangan sen paperinarun kanssa, mutta sitten totesin, että 1) haluaisin kuitenkin vähän paremmin yhteenmallaavat värit ja 2) haluan käyttää mohairia. Kunhan pääsen vauhtiin, luulisin tulosta syntyvän melko nopeasti. Puikot ovat sen sijaan päässeet ärtsynkellanvihreäksi värjäämäni langan kimppuun ja olen aloittanut hihattoman tunikan tekemisen. Sen valmistumiseen voi taas kulua aikaa, mutta eipä ole kiire. Jos vaikka talveksi olisi valmis... En halua siitä mitään ikuisuusprojektia. Menee vielä muodista koko komistus!
VastaaPoista