Uusia projekteja

Pellavapaperinarua

Tulen suvusta, jossa on harrastettu käsitöitä heti enemmänkin, mutta aikojen saatossa se on ollut ihan sellaista normaalia ajankulua ja ehkä pakon sanelemaakin, sillä ei niitä lakanapitsejä kaupoista ostettu, monosukat piti kutoa itse ja kangaspuut sauhusivat käytössä ja pellavapyyhkeitä ja kankaita syntyi suuria määriä. Ne pyyhkeet ovat muuten voimissaan vielä nyt vuosikymmeniä myöhemminkin ja paranevat vain käytössä. Ihana katsoa niissä vanhoja nimikirjaimia: LB, GB, BB, NB, taitaa olla jopa yksi HB:kin

Ja sitten tulen minä kuvaan. En ole koskaan ollut virkkuuihmisiä, vaikka molemmat mummut sitä lajia harrastivat. Etenkin äidinäidiltä syntyi liinoja ja huiveja kuin liukuhihnalta ja kun kaihi rupesi myöhempinä vuosina vaivaamaan, niin mummu vain siirtyi käyttämään karkeampaa lankaa ja isompaa koukkua, että pystyisi sormilla tuntemaan silmukat.

Bambu-villasekoite

Virkkaaminen ei siis innostanut, mutta kutomisesta olen tykännyt, vaikkei alku sujunutkaan ihan vaivatta. Joskus 3.-4. luokalla kansakoulussa piti kutoa lapaset ja minä takkuilin pahasti resorin kanssa. Nurin-silmukka ei ollut syntyä sitten millään ja jälki oli sennäköistä... Loppujen lopuksi mummu kutoi toisen resoreista ja opettaja kysyi, olinko tosiaan itse kutonut sen. Silmä kirkkaana valehtelin, että joo, mutta kyllä hän varmasti arvasi minun turvautuneen apuvoimiin. Muistelen lapasten näyttäneen lähinnä erikokoisilta patalapuilta, mutta toisessa oli niin tasainen resori, ettei ole tosi!

Puuvillaa

Nyt en ole kutonut paljon pitkiin aikoihin, mutta noin kuukauden takainen visiitti erääseen ihanaan lankaliikkeeseen sai taas mielikuvituksen liikkeelle. Langat olivat vaan turkasen kalliita, joten kävelin sieltä ulos ostamatta mitään, mutta olin kyllä saanut idean eräästä mohair-pellavapaperinaruliivistä, joka oli mallikappaleena. Se oli ihan yksinkertainen, mutta jotenkin niin kertakaikkiaan mainio. Jos liikkeessä olisi ollut tarjolla sitä pellavapaperinarua, niin olisin ostanut, mutta koska ei ollut, turvauduin nettiin ja löysinkin sitä hintaan $12/unssi (28 g) ja tilasin 1,8 oz vyyhdin. Ekan kuvan munakoisonvärinen kasa on juuri SE.

Muutama vuosi sitten tein tuttavuutta Dharma Trading Companyn kanssa ja olen tuon tuosta tilannut sieltä sekalaisia tarpeita. Se on sellainen "what you see is what you get" -paikka eli ei ole tullut yllätyksiä - dharmatrading.com on saitin nimi. Nyt viimeksi nettikoriin tarttui kahta lajia lankaa ja värejä ja natrium karbonaattia värin "pysyttämiseen". Langat tulevat au naturel ja sitten pitää vaan päästää mielikuvitus valloilleen.

Tänä aamuna seniori luuli minun keittävän nuudeleita takapihalla, kun värjäsin lankoja. Olisi ollut tuikeanvärisiä nuudeleita ne ärjyn kellanvihreä ja violetti! Siitä kellanvihreästä olisi tarkoitus syntyä hihaton toppi ja violettia olin ajatellut yhdistää pellavapaperinaruun - liivi ehkä??? Olin alunperin ajatellut värien mallaavan paremmin, mutta sanotaanko, että näissä purppura-violeteissä on sopivasti kontrastia... Mohairkokeilu tosin kiinnostaisi edelleen...