Mahantäytettä

Blogikaverini Rouva Varsinais-Suomesta on monella tavoin mielenkiintoinen tuttavuus ja yksi hyvä syy olla hänen kaveripiirissään on se, että hän on aivan erinomainen kokki. Monet hänen blogikirjoituksistaan käsittelevätkin kulinaarisia nautintoja. Joskus luulen hänen aivan tahallaan kiusaavan lukijoitaan, sillä juttujen höysteenä olevat kuvat saavat ainakin minut kuolaamaan. On se niin väärin, etten tältä istumalta pääse kauniisti katetun pöydän ääreen syömään omatekemää ruisleipää ja pizzaa ja ties mitä herkkua.

Jatkaakseni samaa jutunjuonta meidän paikallisen "public radion" kanavalla esitetään lauantaisin puoleltapäivin sellainen ohjelma kuin Splendid Table, jota juontaa Lynne Rosetto Kasper. Aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan: kerran puhuttiin kahvista lähtien liikkeelle pavuista ja paahtamisesta kahvijuoman valmistamiseen, kerran tomaateista, kerran suunniteltiin aterioita vegetaaripariskunnan häihin jne jne. Tänään satuin kauppareissulla kuulemaan osan jaksosta, joka käsitteli misoa eli sitä japanilaista soijapaputahnaa. Minulla on seniorista johtuen pieni kiinnostuksen poikanen japanilaista ruokaa kohtaan ja misoa käytämme toisinaan keitossa ja esim. salaattikastikkeessa. Päivän ohjelma opetti minulle kaikenlaista uutta, sillä en esim. tiennyt, että valkoinen miso sisältää suuren osan ohraa. Yleensäkin vaaleat misot sisältävät riisiä ja ohraa ja ne tummemmat pelkästään soijapapuja. Hmmh. Tulipa sekin aukko sivistyksessä tukittua. Ei ihme, että ne vaaleat ovat lempeämmän makuisia eivätkä aivan yhtä suolaisia, kuin ns. punaiset. Ohjelmassa haastateltu ruokatoimittaja kertoi erilaisista tavoista käyttää misoa länsimaisessa keittiössä ja ehdotti miso+sake -marinaadia lihalle ja kalalle (tumma miso lihalle ja vaalea kalalle); antaa maustua yön yli, pyyhitään ylimääräiset pois ja sitten grillataan. Tekee kuulemma lihasta hyvinriippuneen oloisen ja kaikenkaikkiaan ruoasta makoisan. Sitä umamia varmaan. Tuo marinaadi kuulosti sen verran kiintoisalta ja helposti toteutettavalta ajatukselta, että ehkäpä piankin meillä... Sääli, etten ehtinyt kuulla koko ohjelmaa, sillä misoantia olisi varmasti ollut paljon lisää.