Kevätloma!!

Tällä kuluneella viikolla juniori on viettänyt koulusta lomaa ja niinpä minä ynnä seniori päätimme myös pitää kaksi vapaapäivää. Asian tekee erityisen merkittäväksi se, että viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana en ole milloinkaan voinut pitää vapaata tänä kevätlomaviikkona, koska olen ollut kirjanpidossa töissä. Koska em. loma aina ajoittuu tähän huhtikuun alkuun ja juuri se aika on sillä osastolla kiireistä, niin... Lainatakseni muutaman vuoden takaista pomoani "Don´t ask [to be off] so I don´t have to tell you no." Uusi vuosi, uudet kujeet eli siirto osto-osastolle mahdollisti loppuviikon lomasen.

Alunalkaen leikittelin ajatuksella jonkinsortin pienestä kotimaanmatkailusta ("koti" tarkoittaa tässä yhteydessä USA:ta), mutta juniorin futisharkat ynnä omat projektit vetivät pitemmän korren. Juniorin joukkue tosiaan harjoitteli maanantaina, torstaina ja perjantaina, mutta ei mitenkään kovin täysilukuisena. Minun projektini puolestaan liittyi autotalliin.

Meidän talossa on sellainen perusmalli eli kahden auton talli; joskaan sinne ei ole koskaan saatu parkkeerattua yhtä enempää - kanootti on vallannut oman paikkansa - ja yleensä ei edes sitä. Valitettavasti tallista meillä helposti muodostuu lähinnä kaatopaikka, sillä seniori on aikamoinen hamstraaja ja tietysti meillä kaikilla kertyy sälää, joka pitää saada jonnekin ja voilá, autotalliin! Muutaman vuoden välein saan innonpuuskan ja siivoan. Nyt oltiin sikäli kiintoisassa tilanteessa, että juniori oli kysellyt talven mittaan, josko autotallia voisi siivota yhteisvoimin ja jos hän sitten saisi siitä osan omaan käyttöön. "Ai, sellainen ´mancave´?" kysyin. Mancave, manctuary - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Autotalli alkoi myös olla niin hirveässä kunnossa, että tosiaan jopa juniori oli sen huomannut.

Koska nyt oli otollinen ajankohta extra-vapaineen, niin ryhdyin tuumasta toimeen: Torstaina kärräsin enimmät tavarat ulos, jotta sain maalattua seinät (suom. huom. ensimmäinen maalauskerta sitten talon ostamisen v. 1998 ja ns. rakentajan valkoinen muuttui pehmeänkeltaiseksi) ja samalla piilotettua kaikenmaailman hämäkäkinkakat ja naarmut. Laitoin myös lattiaan sellaista tummanruskeaa betonisävytettä, niin siistiytyi sekin. Perjantaina kärrättiin viimeisetkin tavarat ulos ja seniori käsitteli loput lattiasta, koska torstaina olin sivellyt vain n puolen metrin kaistaleen seinien vierustoilla. Pihamaa näytti Tintti-kirjojen mustalaisleiriltä, kun kamaa oli kaikkialla. Ensin sain seinänvierustojen hyllyt takaisin paikoilleen ja tavarat suunnilleen järjestykseen. Kyselin myös hyvin tarkoin seniorilta, mitä hänen tavaroistaan voisi siirtää autuaammille metsästysmaille ja itse asiassa sieltä löytyi aika paljon sellaista. Yllätys, yllätys!! Juhuu!! Olen kokemuksesta oppinut olemaan varovainen. Kitkin aika ronskilla kädellä myös omia varastoja ynnä juniorin vanhoja leluja. En ottanut mitään "ennen" valokuvia (kun en kertakaikkiaan kehdannut), mutta tässä on pari "jälkeen". Huomaa, että vihreän kanootin molemmin puolin mahtuu kulkemaan tarvitsematta kääntyä sivuttain ja hyppiä vaarallisesti ja vasemmalle puolelle mahtuisi tarvittaessa jopa auto parkkiin. Tuo pihakuvakin on otettu siinä vaiheessa, kun puolet tavaroista oli jo kotiutettu tai roskapussitettu. On tunnustettava, että torstaiaamun siistimisinto oli perjantai-iltapäivään mennessä jo aikalailla laantunut ja käytin paljon aikaa pihalla istumiseen ja noin viiden minuutin välein saatoin nousta siirtämään jotakin hyllylle tai roskapussiin. Mielessä oli käynyt, mahtaako joku luulla, että meillä on "garage sale", kun naapurin ipanatkin kävivät kysymässä, olemmeko muuttamassa. Eikös mitä, muuan nainen pysäytti autonsa ja kysyi, onko minulla myyjäiset. Sanoin, ettei varsinaisesti, mutta oliko jotakin vailla. Hän olisi halunnut käsikäyttöisen ruohonleikkurin, mutta sellaista ei ollut tarjolla. Huomasin, että kyydissä ollut n 6-7-vuotias poika oli otollista maaperää Matchbox-autoille ja sinne meni laatikollinen ja sain vielä pussillisen sekalaisia leluja samaan syssyyn heidän matkaansa. Muuten nuo olisivat menneet hyväntekeväisyyteen jonnekin Goodwilliin tai Pelastusarmeijaan.

Kyllä tuntuu mukavalta nyt, kun on vielä koko viikonloppu edessä ja on jo saanut tehtyä tällaisen itselle merkittävän operaation. Jäljellä on vain viimeistelyhommia eli lähinnä pari romulastia kierrätyskeskukseen. Se tapahtuu huomisaamuna ja sitten voikin keskittyä lauantain varsinaiseen merkkitapahtumaan eli Atlanta Silverbacksien kauden avajaisotteluun - futista siis. Kausiliput lämmittävät jo taskussa!