sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

The Silverbacks are back!

Kauanodotettu Silverbacksien miesjoukkueen uusi tuleminen tapahtui eilen. Meidän Westside 109 -faniporukka oli virittänyt rummut, lehmänkellot ja lauluäänet ja harjoitteli kuuluvasti jo hyvissä ajoin ennen matsia. Pelihän alkoi vasta 19.30, mutta  "tailgate partymme" melkein neljä tuntia aikaisemmin eli olimme hyvässä vireessä erotuomarin viheltäessä pelin käyntiin. Tällä kertaa saimme mukaan myös yhden Hash House Harriersin juoksuporukan, joiden päivän reitti päättyi stadionille. Sitä väkeä oli varmasti lähemmäs viisikymmentä ja olivat nuohonneet kaikenmaailman ojanpohjia ja risukkoja matkalla päätepisteeseen, sillä sen verran kuraisia ja hikisiä he olivat tullessaan perille. Ja ne harriersit juovat vielä enemmän olutta kuin westsidelaiset; se tuli todettua, mutta toisaalta olivat tehneet töitä tuoppinsa eteen. Ja hyväntahtoisen äänekkäitä ovat myös.

Eilinen avajaismatsi oli Minnesota Starseja vastaan ja paikalle oli tullut kesäisestä säästä nauttimaan lähes 3600 katsojaa, mikä on hyvä määrä ja tunnelma oli korkealla. Selvästi kaikilla oli ollut vähän puutostautia, kun miesjoukkue oli ollut tauolla (naiset ovat puolestaan pelanneet koko ajan). Kahden vuoden takaisesta S´backs-kokoonpanosta oli vain yksi pelaaja jäljellä eli nykyinen kakkosmaalivahti Felipe Quintero, joten ainakin minulla menee vähän aikaa ennenkuin totun uusiin nimiin ja kasvoihin. No, tässä ehtii tottua, sillä meillä on juniorin kanssa kausiliput ja seuraava kotiottelu on jo viikon päästä. Eka matsi päättyi harmittavaan 2-1 tappioon, sillä ratkaiseva maali tuli minuutti pari ennen loppuvihellystä.


Rupesin oikein laskemaan, miten kauan olen juniorin kanssa käynyt seuraamassa Silverbacksejä ja tämän täytyy olla 6-7. kausi. Westside 109 tuli samantien meidän kuviohin ja on pysynyt siitä lähtien. Sen noin kuuden hengen alkuperäisjoukko on seurannut Silverbacksien eri inkarnaatiooita jo 90-luvulta lähtien ja joukkueen saatua uuden stadionin porukan nimi vakiintui Westside 109:ksi, koska olemme kentän länsipuolella osastossa 109. Parhaimmillaan meitä on ollut paikalla kolmisenkymmentä, mutta yleensä 10-15.

Ekan pelin tappiosta huolimatta kaikilla oli hauskaa ja odotamme innokkaasti tulevia otteluita. Kauttahan riittää syyskuun lopulle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti